Lähdimme matkaan jo torstai iltapäivänä, koska aioimme yöpyä serkkuni luona Espoossa.

Lento lähtee perjantaina klo. 9.50  joten minä panikoivana, että myöhästyisimme en todellakaan haluaisi lähteä aamuyöllä ajelemaan keski-suomesta. Perillä Espoossa kävimme Isossa omenassa vielä hakemasssa viime hetken tarpeita eli roisketiivistä otsalamppua ja lomalukemista.

Uni rupesi itsellä painamaan vasta klo. 01.30 yöllä ja herätys olisi aamulla kuudelta, pienillä unilla siis.

Hetki meni aamulla kunnes silmät aukeni ja sai aamutoimet tehtyä. Serkku oli ihana ja vei meidät kentälle. Kuppi kahvia ja sämpylää kentällä. Käsitys maitovara on ilmeisen hukassa monella kassatarjoilijalla. Ei, se ei tarkoita että kuppi jätetään senttiä vajaaksi.

Perinteinen  skumppa Oak barrel pubissa vei onneksi hieman jännitystä.
Hetken odottelun jälkeen pääsimme koneeseen. Varasimme koneen etuosasta paikat isommalla jalkatilalla koska mieheni on aika pitkä ja näin hänen olisi helpompi istua. Huonoksi onneksemme saimme lapsilauman ympärillemme. En kyl ymmärrä miksi annetaan lapsille varata isommat paikat.

Kosin lentokenttä on kuulutuksen mukaan perjantaisin hyvin ruuhkainen joten lento lähtisi 20 minuuttia myöhässä.

Lento meni muuten jees paitsi että yksi niistä lapsista päätti pistää kunnot itkupotkuraivarit muutamaan otteeseen pystyy, äitihän ei tätä herranterttua edes kunnolla komentanut. Samainen mukelo roikkui apinan lailla selkänojalla niin että lasit oli vaarassa kaatua ja tabletti lähteä lentoon. Pikkuse kiristy hermot.

Kentälle päästyämme vessa oli tietenkin eka pitstop, no ei ne ihmiset vaan osanneet jonottaa taaskaan. Olin jonossa ekana, jonon perästä tuli mummukka kyynärpäätaktiikkaa käyttäen ja meni suoraan aukeavasta ovesta sisään vaikka olin  jo sinne kävelemässä. Kiittelin isoon ääneen, no onneksi seuraava vessa vapautui, jonne  pujahdin, sain sitte haukut siitäkin että muka etuilen… Argh.

Bussilla kohti Masticharin satamaa jossa 1.5h odotus että päästään lautalle.
Pakko oli saada syötävää ja ne Mythokset. Eka mynttinen uppos ikeniin oli pakko tilata toinenkin. Saatiin juuri syömiset päätökseen kun lauttamme kurvasi satamaan, en kyllä odottanut sen olevan niin pieni. Oli siis tiedossa varmasti keinutusta.

Lautan lähtemisessä kesti… Ja kesti.. Viimein liikkeellä.. Miehelle iski jo ärrinmurrin keske reissun.. Huomattiin että eka suuntammehan olikin Pserimos, tulee sielläkin sit käytyy.

Aurinkorasva olisi kannattanut varata kassiin, eikä jättää matkalaukkuun. Aurinko poltti aika mukavasti.

Pothiaan päästyämme jouduimme kaivamaan jäävuoren kokoisesta matkalaukku kasasta omamme, bussiin ohjattiin suoraan mutta siihe tuli stoppi. Matkalaukut piti tarkasti täyttää juuri oikeassa järjestyksessä.. Sen ymmärrän, mutta en sitä että matkalaisia ei ohjattu suoraan oikeaan järjestykseen. Kolme kreikkalaista bussikuskia selitti yhteen ääneen kuinka meidän oli odotettava vuoroamme. Noh siinähän pääsi katsomaan montako suomalaista tuli samaan hotelliin meidän lisäksi. Kolme pariskuntaa, toivottavasti ei törmäillä kovinkaan paljoa.

Miehellä oli tässä vaiheessa jo jäätävä Ketutus päällänsä, on näköjään unohtanut vuodessa miten nämä Kreikkalaiset toimivat.

Ajoimme pothian läpi kohti hotelliamme. Pothia oli täysin autio. Ei ihmisen ihmistä, ihan kuin zombiet olisi hyökäänneet kylään ja syönny kaikki.Bussi suhaili ees taas ja välillä pysähyttii morjestelee tuttuja.

Kun vihdoin pääsimme hotellille nimeltä Elena aprtments, oli vastaanotto hieman nuivaa. Avaimet saimme samantien ja huone osoittautui todella siistiksi, parveke oli juuri niin iso kuin kuvittelin ja näkymät aivan mahtavat. Ilmeisesti lähettämäni sähköposti oli jollainlailla tavoittanut hotellin henkilökunnan, kyselin siinä hyvän huoneen sijainnin perään koska olimme häämatkalla.

Huoneessa oli pullo punaviiniä odottamassa ja jääkaapissa iso pullo vettä. Varusteina kahvinkeitin, vedenkeitin, mikro ja jääkaappi. Mikron ansiosta vois saaha jotain pikaista syömistä aikaiseksi.

Uikkarit päälle ja altaalle. Aika kävi vain vähän tiukille koska allas ja baari suljettaisiin klo 19 pikauinti ja Fix siihen päälle riitti vallan mainiosti. Vähän maisemien ihailua ja super marketin etsintään. Sellainen löytyikin vähän matkan päästä. Leipomoa ei bongattu mutta ehkä sekin vielä löytyy.

Supermarket reissulla katsottiin meille suositellun Prego nimisen ravintolan menua, pitsanälkähän siinä yllätti, joten kamat hotelliin ja pitsalle. Paikka todella siisti, tarjoilijat hyvin ystävällisiä, ruoka kohtuu hintaista ja tunnelma ++ tapasin myös vanhan ystäväni vuoden takaa..leilin  A. K. A neiti viinileili. Meillä juttu luisti alusta loppuun todella hyvin :D

Jälkkäriksi vielä Pannacottaa.. Ah..
Olisin itse vielä halunnut lähteä katselemaan iltamenoa mutta mies totesi sängyn kutsuvan, joten kaadoin itselleni lasin viiniä ja päätin mennä istumaan kynttilän valoon meidän jumalattoman suurelle parvekkeelle /patiolle.

Jotenkin vieläkin epätodellinen olo et me ollaan täällä. Mut kai se on uskottava.. Kreikka ❤️

Ps. Kuvat lisään myöhemmin