Yöllä oli taas satanut, nukkuessa mulla oli jopa hetken sen verta lämmin, kiitos ilmastoinnin, ettei paksuimpaa peittoa tarvinnut ja olin potkinut villasukatkin jaloista pois.

Aamupala nautittiin parvekkeella, mukavan raikkaassa ilmassa. Sopivasti oltiin saatu syötyä, kun autovuokraamon ihminen jo kolkutteli ovella ja toi auton meille. Paperit valmiiks ja baanalle. Kuvatkaa auton mahdolliset vauriot ja pyytäkää merkkaamaan ne papereihin etukäteen, niin ette joudu turhaan maksu mieheksi.

Silloin kun olin varannut matkan Pargaan, mietin autonvuokraamista ihan vain sillä, että ajetaan Lefkakselle Nidriin ja mennään syömään Pomodoro ravintolaan, Diavola pitsaa ja arrabiattapastaa. Kävimme kyseisessä ravintolassa vuonna 2015 ja se jäi juuri näistä ruuista ja ihanasta henkilökunnasta mieleemme. Tämä toive toteutuu nyt.

Kyllähän siinä matkalla on paljon muutakin näkemistä, aloitimme siis Ammoudiasta. Se oli ollut matkavertailussa yhtenä vaihtoehtona. Paikalle kun päästiin suistonvartta pitkin, hiipi ensimmäisenä mieleen hyttysten määrä. Toisena, yleensä luotan heti omiin tuntemuksiini. Täällä ei vaan fiilis ollut kohdallaa. Yhtä iso camping-aluetta. Olin ihan tyytyväinen, että hylkäsin tämän vaihtoehdon.

Jonkun matkan päässä Ammoudiasta olisi Necromanteion eli kuolleiden oraakkeli. Liput sisälle maksoi 8€ per läpi. Ketään muuta siellä ei meidän lisäksi sitten ollutkaan. Jännä juttu, kun juuri nyt on ne parhaat hetket kierrellä nähtävyyksiä, kun ilmakin on viileämpi. Paljon katsottavaa löytyi tästä paikasta.

Poikkesimme päätieltä myös katsomaan Loutsa nimistä paikkaa, missä oli todella ihanan näköinen ranta nimeltään Vrachos beach. Ajaessamme paikan läpi emme nähneet muita kuin työmiehiä, ei ainuttakaan turistia. Jos tosiaan ei halua sitä tungosta ympärilleen on tämä toukokuu mainio aika matkustaa.

Muutama vuosi takaperin lueskelin surullisen tarinan Zalongon tanssista, tästä oli myös tehty patsas tapahtuma paikalle. En kerro tässä sen paremmin siitä. Käykää itse lukemassa. Mutta sen verta vaikuttava juttu, että paikalle oli päästävä. Sanoin miehelle jotain mitä itsekkään en uskonut: ’ei meidän kannata lähtee sinne ylös asti kiipeämään’ eipä! 410 askelmaa ja 20 minuuttia myöhemmin katsoimme ylhäällä huikeita maisemia ja vielä huikeampaa patsasta. Eiliset Pargan mäkien kiipeämiset olivat tehneet pohkeistani tönkkösuolatut sillit, silti tämä kyllä oli sen arvoista kiivetä. Vaikkakin matkalla meinasi loppua ne kuuluista uskot ja toivot.. Mutta ei rakkaus.

Ette ikinä arvaa? Jep.. Nälkä.. Ehkä hieman janokin. Nyt olisi oiva mahdollisuus katsastaa Prevezan kaupunki. Ei muuta kun rantakatua kohden siellä niitä ravintoloita piisaisi. Ilma oli jo lämmin, päätin luopua villatakista (mikä päällä olin aikaisemmin kiivennyt rappusia) sandaalitkin heitin jalkaan. Ensimmäinen ravintola, jossa näytti olevan eloa, oli nimeltään taverna Mythos. Kuulosti niin lupaavalta, että sinne siis.

Itse tilasin possunleikkeen sienikastikkeella mies otti kunnon pihvin, alkuun taas kerran, Sakanagi puoliksi. Siitä kun ei saa tarpeekseen. Oli oikein mainiot ruuat ja ne tarjoiltiin myös todella nopeasti. Taisin siinä siemaista pahimpaan janoon ison ja pienen Mythoksen, kun mies raukka joi vain vettä hovikuskin ominaisuudessa.

Massut pullollaan harpoimme autolle miettien seuraavaa etappia. Vertailulistalta löytyi myös Paleros niminen paikka, koska olimme syönneet nyt niin isot satsit ei varmastikkaan pystytyäis Nidrissä menemään heti pöydän ääreen niin lähdimme sulattelukierrokselle.

Paleros.. Tiesin heti, että tämä on SE paikka minne haluan tulla vielä joskus viettämään aikaa. Ilma oli jopa kuuma tässä vaiheessa, täällä näkyi jopa ihmisiä meressä. Rantakadun kahvilat aukoivat varjojaan, istuimme yhden varjon alle tilaten oluen ja frapen. Tämä on muuten edullinen paikka. Kahvi 2€, olut 2.5€. Pargassa halvin olut on ollut 4,5€ muutenki kaikki meikäläisen makuun tyyristä siellä.

Tovin istuttuamme, oli pakko lähteä jatkamaan matkaa kohtia Nidriä. Haikein mielin kylläkin. Olisihan siellä voinut vaikka extempore yön viettää jos olisi kaikki tarvittava ollut mukana.

Hymy oli herkässä ja kyyneleet myös, kun saavuimme Nidriin.. Rantakadulla satamassa seisoivat tutut paatit, joilla oltiin tehty ihanat reissut. Odysseian risteilyä suosittelen edelleen. Käytiin kapteenille sanomassa moikat kerta paikan päällä oltiin.

Nälkä ei ihan vielä kurninut, joten ehdotin Tranquilo nimistä allasbaaria seuraavaksi paikaksi. Nyt kuskikin uskaltautui juomaan pienen oluen kun seuraavaan ajohetkeen olisi tovi. Itse otin Sangriaa. Kylläpä ne maistui, samalla juteltiin ja muisteltii meidän ensimmäistä yhteistä reissua juuri tänne samaiseen paikkaan. Juomat juotu ja sitten kohti Pomodoroa.

Juuri samaiset annokset joista aikaisemmin kirjoitin löytyivät menusta. Tarjoilija oli hieman hoomoilasena kun kekkasimme niin nopeasti mitä syömme. Pakkohan se oli sitten selittää, että olimme tääl aiemmin käynneet ja siitä muodostui reissun kantapaikka. Ja se, että nyt tulimme Pargasta asti tänne syömään. Olivat otettuja asiasta.

Ilta rupesi hämärtymään, joten meidänkin piti lähteä ajamaan kohti Pargaa ja omaa hotellia. Vikat heipat ja lupaukset tulla vielä takaisin.

Matka sujui verkkaisaan ja autossa oli onneksi hyvät valot. Kumpikin totesi tyytyväisenä, että olipa päivä! Kaikkea kerettiin näkemään. Kilometrejä kertyi 281. Tuntui kuin olisi ollut viikon jo reissussa, vaikka aikaa oli kulunut kaksi vuorokautta. Mies simahti melki heti, kaadoin itselleni lasin viiniä ja rupesin kirjoittamaan.

Parga kuittaa hetkeksi