Pitkään on muhinut tahto päästä tutustumaan Kotkaan.

Ollaan melki joka toinen vapaa viikonloppu oltu jossakin muualla kuin kotona.

Olikohan tiistai-ilta yhden kotiviikonlopun jälkeen, kun saunasta istuttiin jäähyllä. Rupesin siinä ääneen sanoo, että tää Jämsänkoski tympii nyt niin paljon, että lähetäänkö johki roadtripille.

Mies siinä sitten muisti tahtoni Kotkaa kohtaan.. Joten sinne siis.. Ja totutusti Airbnb auki.

Majapaikat on aika kortilla, päädyimme majoitukseen Loviisan puolella. Edullinen se ainakin oli.

Lähtöpäivän meinasi pilata hitonmoinen migreeni, sen sain kuitenkin taltutettua ennen lähtöä.

Matka taittui mukavasti. Pikainen pitstop Renkomäen Apsilla.

Vessaan mennessä lintujen laulu kuulosti siltä kuin joku olis koittanu kuristaa kaikki maailman linnut yhtä aikaa..

Iittalan myymälä houkutti puoleensa hyvillä alennuksilla. – 70% punaviinilasit tarttui matkaan hintaan vajaa 14e.

Orimattilan kautta uusissa maisemissa saavuimmekin Loviisaan pikaisemmin kuin uskoinkaan.

Vastassa oli aika karu ympäristö jonkun myymälän takapihalla. Mutta asunto oli kuitenkin ihan jees. Yksi huone missä sänky keittonurkkaus ja varasänky. Vessassa laivan tyylinen suihkunurkkaus. Kaippa täällä pari yötä on..

Kamat kämppään ja katsastamaan Loviisan keskustaa. Pienen kierroksen jälkeen löytyi kuin löytyikin se joku paikallinen ”räkälä”

Sisälle mennessä meno oli aitoo. Klamydia tuutta kajareista melko kovaa. Porukkaa ei paljoa, mutta selkeesti kantiksia nekin. Terassilla yksi kylmä pitkä.

No eihän sitä kakofoniaa kestänyt kuin sen hetken. Tien toisella puolen näytti olevan houkutteleva grilli..

Grillimpi.. Ilmapiiri vaikutti het siltä, että siellä jos jossain arvostetaan asiakkaita… Ja hei täällä sai myös alkoholipitoista juomaa ruuan kaa.. Kerta se on ensimmäinen tällaistakin.

Tätä jos jotakin voin suositella sydämeni pohjasta. Oi luoja.. En varmasti ole parempaa grilliruokaa saannut tän maan päällä ❤️

Lähtiessä… Tai no sanotaanko vyöryessä pois grilliltä muistimme, että maito tarvii saada aamukahviin. Ainoa paikka joka oli auki.. Shell.. Ja matka jatkuu takaisin majapaikkaan…

Tää asunnon ympäristö on kuin suoraan jostain Stephen Kingin kauhuleffasta.. Vielä ku on märkää ja pimeetä.

Nyt voin sanoo, että migreeni teki tepposet. Luulin, että siinä kourissa pystyin kaikki kamat kokoamaan.. Mutta ei.. Kuka hitto jättää villasukat kotiin näillä keleillä???

Onneksi mieheni oli fiksu ja häneltä sellaset löytyi repusta.. 😘

Pienen lasillisen viiniä kaadoin ja somessa seikkailin.. Kunnes totesin, että hetki netflixiä..Voisi auttaa nukahtamaan. Perkeleen migreeni ja sen takia nukkuminen…

Kello 7. 30 aamulla ylös. Ois voinu hetken pitempää koisaa.

Aamupalaa jostakin olisi saatava. Ei pelkkää kahvia viitsiny ryystää.

Pyhtäällä näytti aukeavan kello 9 kyläkahvila Onni.

Se olikin hyvä valinta. Suolaista piirakkaa, otin pekoni-salamipiirakan ja mies kinkku-aurajuuston. Aivan tautisen hyvää. Jälkiruuaksi mustikka- valkosuklaakakkua palanen puokkiin. Kaiken kruunasi ilmainen santsikuppi kahvia. Palvelu mahtavaa ja aito kylämeininki.

Seuraava suuntima Kotka. Mies halusi näyttää minulle vesipuisto Sapokan.

Olihan se just niin hieno kuin olin kuvitellut. Kiipesimme myös Ruotsinsalmen majankan näköalatorniin.

Vierasvenesatamassa oli Marina cafe Laituri. Siellä nautittiin virvokkeet ja mietimme seuraavaa paikkaa minne mennä.

Merikeskus Vellamo oli kyl ehdottomasti listalla.

12e pääsyliput näyttelyihin, erillisellä 5e lipulla olisi päässyt myös jäänmurtaja Tarmoa katsomaan. Se passattiin.

Mielenkiintoinen näyttely, eniten kiehtoi vanhat laivojen hytit. Paljon katseltavaa, ehkä hieman liikaakin, kun meinasi keskittyminen herpaantua. Kaksi tuntia siinä vierähti kivasti.

Nälkä.. Suprise 😁 Pub Albert& Pub Eduard vaikutti hyvältä paikalta. Pubi jossa kaksi puolta. Ekalla pienemmällä puolella oli kovasti nuorta porukkaa, mut onneks toisella puolella oli väljempää.

Tarjoilija ilmoitti heti alkuun, että ruuassa saattaa kestää.. Ei haittaa, veikkaan, se on odottamisen arvoista.

Niinhän se oli.. Voi luoja… Taas. Possunleike bernaise oli parasta mitä olen syönnyt. Samoin miehen ribsit…

Mahat killillään lähdimme kohti Virolahden bunkkerimuseota.

Tästä paikasta voin sanoo sen verta et jos haluut säästää 7e mee aukiolon ulkopuolella.. Näät melki samat asiat. Toki tukeaksesi toimintaa pääset myös katsomaan pienen sisällä olevan näyttelyn.

Olihan se ihan kiva paikka.. Miehelle ehkä enemmänkin mieleen.. Siisti vessa ei mulla muuta..

Mies kun on ratissa löydämme itsemme mitä ihmeellisimmistä paikoista.

Käytiin niin liki venäjän rajaa et ois voinu kivellä heittää toiselle puolelle.

Eka kunnollinen pysähdys oli jotain minun mieleen, oletettu Virolahden joku paikallinen ”räkälä” osottautui nuorten miesten sikailupaikaksi. Hetken terassilla katselimme menoa. Harmi, hyvät puitteet olis ollu.

Seuraavana päädyimme Pyterlahden louhokselle, josta on louhittu Iisakin kirkon pylväät.. Noh olihan se tollanen… Kasa kiviä 🤣 ehkä se oli miehen mieleen, koska silläki kestää kaikki kuin rakentaisi Iisakin kirkkoa.

Kinttupolkuja pitkin saavuimme Haminaan. Olin yllättynyt tän kaupungin kaavasta, olenko ainut joka ei tiennyt tän menevän ympyrän muodossa?

Tässä paikassa tuli sellanen fiilis, et tääl vois jopa asua, varsinkin kun löysimme ravintola Nakatapin.. Karaoke soi ja meno oli juuri sitä aitoa paikallista..

No pakkohan sitä oli mennä ees yksi laulamaan.. Ässät, Ihanuuteni.. Uppoo aina yleisöön kuin yleisöön..

Auringonlaskua metsästäen päädyimme kuitenki jälleen syömään edellis illan paikkaan. Grillimpi.

Tänään kuulimme tarinan.. Te lukijat jotka ovat Loviisasta tietävät tämän.. Jossain päin oli Pirjon grilli…joka tarjoili Pirjon pitaleivän.. Jauhelihaa ja pitaa.. Salainen mauste.. Aivan hitti.. Pirjo jäi eläkkeelle.. Ja Grillimpi ajatteli ruveta tekemään tätä samaa perunoiden kaa, koska kysyntää oli.. Pirjo kuskaa heille salaisen mausteseoksen jota käytetään ruokaan. Asiakkaita kuulema riittää. Pirjon reseptillä tehdään myös valkosipuli-ja hampparikastike.. Sun on pakko käydä kokeilee!!!

Ruuansulatus kierros.. Ihmetellen kuin vähän porukkaa..

Majapaikka kutsuu..

Muutama kierros Yatsia ja Kreikka-radioo.. 18 päivää seuraavaan reissuun.. Ehkä..

Hieman pidempään sai sunnuntai aamua venytettyä unen merkeissä. Kello oli melkein 10 kun lähdimme aamupalan perään.

Tuhannen tuskan kahvilaa oli kovasti suositeltu.

No onhan tämän paikan miljöö mitä mainioin. Lista lyhyt ja ytimekäs. Täällä ei kiireestä tietoakaan. Harmillisesti osuimme taas jonkun riehuvan lapsiperheen kanssa samaan aikaan.

Onneksi nämä olivat kuitenkin poistuneet siihen mennessä kun saimme upeasti katetun aamupalamme.

Sunkkia ja kahvia. Eli suolaista munkkia, välissä kananmunaa, majoneesia, kurkkua, salaattia ja tomaattia. Päällä sormisuolaa.

Oli kyllä melkoinen makujen sinfonia suussa.

Kotia kohti. Koitimme pysähtyä vielä katsomaan Strömforsin ruukkia, turhaan. Siellä ne kaikki ihmiset oli, mitä ei missään muualla näkyny. Noh tarvii jättää ens kertaanki jotain.

Jotenkin tää muualla kuin kotiseudulla seikkailu vain vahvistaa tunnetta ja toivoa pois pääsystä vanhoista kuvioista.

No ei se mitään tuskaa ollu, mut saimpahan hyvä lukijani sinun huomion 😊

Tiivistettynä. Käytiin paikoissa joissa ihmiset selvästi nauttivat tehdä työtään. Voisi varmasti itse kukin ottaa opiksi.. Ei se pieni hymy huulilla ole keneltäkään pois.

Taakse jäi monta paikkaa minne haluan vielä uudelleen, joskus..