Pokkarikioskin sulkemisaika.

Jaahas, taitaa olla aika käsillä.

Tapahtumat vähenee.

Eilinen painoi hieman luomissa.. Turvonneissa luomissa.

Ajattelin hämätä eilistä suomalaista naapuria esittämällä norjalaista, kylläkin vessassa posliinin kanssa. Ikkuna oli auki. Se varmasti kuuli.

Nyt voi taas istua illalla rauhassa parvekkeella.

Aamu-uinti,minä uin ja mies istui palaverissa altaan reunalla.

Askel kohti arkea.

Auton palautus päivä.

Sitä ennen kerkeäisi vielä pienen lenkin heittämään.

Nimittäin Jumbo on vielä kokematta.

Jumbo

Olin siinä uskossa, että se on lelukauppa. Ihmettelin miksi aikuiset sinne haluaa.

Tämän lähemmäksi en päässyt yksisarvista.

Päästyäni paikalle, ymmärsin täysin.

Jumalattomat määrät erilaisia vihkoja.
Miksi mä en saa näitä mukaani

Seuraava vinkki kannattaa ottaa korvan taa: jos vaan pääsee ni ekana käymään Jumbossa. Sieltä saa kaiken mahdollisen ja mahdottoman loman ajalle.

Jestas sitä tavaran määrää. Meinas ihan lähtee mopo käsistä. Olin jo melkein ostamassa uutta matkalaukkua jotta saan kaiken haluamani mukaani.

Kaikkee turhaa ja vähemmän turhaa

Tankin kautta takas hotellille. Auton vuokraaja rouva soitteli ja käski jättämään respaan autonavaimet, hakisi kuulema sieltä.

Ilmeisemmin ei ollu kellään autolle tarvetta, koska siinä se pihassa törrötti vielä illallakin.

Ajattelin lähteä kuluttamaan aikaa kuljeskelemalla.

Maamerkkien muistiinlaittamista, tältä kulmalta voi kääntyä Arhondiko tavernaan

Kokeillaan nyt suunnistaa yksin.

Houkuttaako?

Kauempana pääkadusta oli ihanan rauhallista.

Kuljeskelin pieniä kujia pitkin ristiin rastiin, tarkastelin vastaan tulleiden tavernojen ruokalistoja ja hintoja.

Hyvä palvelu on ykkösasia, mutta niin on myös huumorintaju

Kirkonkellot kilkutti, kukko kiekui jossakin.

Koitin painaa kaikki äänet ja tämän tunnelman mieleeni.

Ja nämä uskomattomat parkkeeraustyylit

Lopulta päädyin ison tien yli rantaan, Greco mare nimiseen raflaan, rauhallisen oloinen paikka.

Tilasin lasin valkoviiniä ja saganakin. Tietenkin sitruunalla.

Rauhallista tunnelmaa

Autonpalautus nostaa aina jotenkin tunnelman lähdöstä, vaikka vielä se aika ei olekkaan.

Koitin saada ajatuksen muualle, hörpin viiniä ja mutustelin pieniä paloja juustosta kerrallaan.

Vartija kopissaan

Tarkkailin ihmisiä, kuuntelin eri kieliä kuinka hauskasti sanat soljuu.

Saganakia

Menoa oli ympärillä mutta sopivan kaukana.

Tuo se vasta hauskaa olisi

Aika kului mukavasti.

Samaan aikaan, kun ajattelin tilata laskun, saapui pariskunta ravintolaan.

Ensimmäinen mitä kuulin toisen osapuolen suusta oli perkele ja se tuli aika lujaa.

Onneksi olin juuri lähdössä, tunnelma oli rikottu.

Vessan kautta.

Oven aukaisuun tarvittiin koodi..tarjoilijaa ei missään. Okei no problem, näpyttelen noita päivittäin töissä. Lukosta sen jo näkee mitä pitää painaa.

Vessan lukko

Muutaman painalluksen jälkeen ovi napsahti auki.

Ei siinä mitään, ulos pääsy olikin sitten eri asia.

Ei kahvaa, ei lukkoa, ei mitään mikä viittaisi oven aukeamiseen ulos päin.

Escape room.

Aikani siinä räplättyä ja koputeltua, tuli tarjoilija avaamaan minulle oven.

Kovasti hän ihmetteli kuinka olis päässyt sisälle ilman koodia.. Hups.

Sain pikaopastuksen kuinka ovi aukeaa sisältä päin. Seuraavaa kertaa varten.

Press

Ei oo pelkoo, sitä seuraavaa kertaa ei tule

Tarjoilija tussasi vielä uudet tekstit lukkoon kuluneiden päälle. Nyt ei hetkeen kukaan jää lukkojen taa… Noloa..

Lehdyköitä

Matkalla takaisin hotellille keräilin erilaisia lehtisiä vertailun vuoksi, minnekkä menisin itseäni hemmottelemaan tai viihdyttämään.

Hauskojen juttujen bongailua myös.

Nyt tiedän missä on rautakauppa, jos sattuu tarvii vaikka sementtiä.
Vähän epäilytti mennä tämän auton ohi.

Kävin vielä moikkaamassa lahjatavarakaupan omistajaa ja kiitin vielä kerran eilisestä onnistuneesta lahjaostoksesta. Kauppias oli otettu ja iloinen.

Supermarketista mehujää ylläriksi, työnraskaan raatajalle.

Olin niin sippi kun punkasin itteni mäen päälle hotellille, viileä huone ja sänky oli liian houkutteleva. Uni tuli.

Kun heräsin, oli mies saannut työt tehtyä. Pieni pulahdus altaalla ja ihmisten ilmoille takas ihmettelemään.

Tänään on ainakin tullu käveltyä. Paljon vähemmän kun töissä normaalina päivänä, mutta näissä lämmöissä voi tuplata kilometri määrän.

Meille oli kehuttu ravintolaa nimeltä Cugini, pitihän se testata.

Sitä ennen kuitenkin poikettiin aperitiiveille rantabaariin. Juuri sopivasti auringonlaskun aikaan.

Autio hiekkaranta

Olimme baarin ainoat asiakkaat, aika luksusta.

Onnelliset
Sangriaa ja radleria
Jälleen kerran upea auringonlasku
Tämä tunnelma.

Koko aikana ei baariin tullut ketään.

Kun lähdimme, pistin merkille. Kaikki ihmiset istuu kadun puolella hirveessä autojen hälinässä ja rannan puolella ei ketään.

Sama näky toistui monen rantapaikan kohdalla.. Uskomatonta.

Jos olisin tiennyt matkan tähän kehuttuun ravintolaan, olisin jättänyt sen välistä.

Alku vaikutelma paikasta, siisti mutta vähän kylmähkö.

Lista oli kivan kattava, hintapuoli, korkea.

Pääruokien hintoja

Tänne asti tultu ni nyt ei kyllä takas käännytä.

Pastojen hintoja

Alkuun valkosipulileipä jonka sisällä juustoa

Leipä oli hyvää

Meillä näköjään sama jako, minä pizzalla, mies pastalla.

Pepperoni pizza

Pizza oli ihan jees, oon syönny parempaakin. Sen sijaan pasta oli loistavaa, todella maukasta

Miehen pasta-annos

Palvelu on täällä todella persoonatonta ja jäykkää.

Talon puolesta jälkkäri.

Syödessä mietittiin, että pitääkö mennä taksilla takas. Sopivasti taksiasemakin olisi vieressä.

Urheana kuitenkin reippailtiin takas hotellille.

Työt, ne ei jätä täälläkään rauhaan.

Voi olla, että seuraavien päivien tekstit lyhenee, muuttuu kuvapainotteisiksi tai vaan loppuu…

Aika aikaansa kutakin, ohan tässä ollutkin tapahtumaa kerrakseen.

2 comments on “Pokkarikioskin sulkemisaika.”

  1. Nana

    Nuo Jumbon lautaset ovat kyllä ihania, täytyy pidätellä itseään kun tulemme Agii Apostoliin syyskuussa, siitä on ihan kävelymatka tuonne. Nyt kun hait tuon minijunaesitteen niin vahva suositus Grand Canyon reissuun, on aivan uskomattomat maisemat ja päätepysäkki on pieni kylä jossa mm kuvattiin tuo sarja missä englantilaiset muuttivat Kreikkaan. Siinä oli se yksinäinen nainen joka vuokrasi sieltä talon mutta lähti rottien vuoksi pois. Olipa selitystä kerrakseen…

    Vastaa
  2. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Tuossa niitä ravintolahintoja sitten olikin. Kalliimpia kuin ajattelin, vaikka tuo ilmeisesti sieltä kalleimmasta päästä olikin.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Mikko / Matkalla Missä Milloinkin Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.