Jaahas, taitaa olla aika käsillä.

Tapahtumat vähenee.

Eilinen painoi hieman luomissa.. Turvonneissa luomissa.

Ajattelin hämätä eilistä suomalaista naapuria esittämällä norjalaista, kylläkin vessassa posliinin kanssa. Ikkuna oli auki. Se varmasti kuuli.

Nyt voi taas istua illalla rauhassa parvekkeella.

Aamu-uinti,minä uin ja mies istui palaverissa altaan reunalla.

Askel kohti arkea.

Auton palautus päivä.

Sitä ennen kerkeäisi vielä pienen lenkin heittämään.

Nimittäin Jumbo on vielä kokematta.

Olin siinä uskossa, että se on lelukauppa. Ihmettelin miksi aikuiset sinne haluaa.

Päästyäni paikalle, ymmärsin täysin.

Seuraava vinkki kannattaa ottaa korvan taa: jos vaan pääsee ni ekana käymään Jumbossa. Sieltä saa kaiken mahdollisen ja mahdottoman loman ajalle.

Jestas sitä tavaran määrää. Meinas ihan lähtee mopo käsistä. Olin jo melkein ostamassa uutta matkalaukkua jotta saan kaiken haluamani mukaani.

Tankin kautta takas hotellille. Auton vuokraaja rouva soitteli ja käski jättämään respaan autonavaimet, hakisi kuulema sieltä.

Ilmeisemmin ei ollu kellään autolle tarvetta, koska siinä se pihassa törrötti vielä illallakin.

Ajattelin lähteä kuluttamaan aikaa kuljeskelemalla.

Kokeillaan nyt suunnistaa yksin.

Kauempana pääkadusta oli ihanan rauhallista.

Kuljeskelin pieniä kujia pitkin ristiin rastiin, tarkastelin vastaan tulleiden tavernojen ruokalistoja ja hintoja.

Kirkonkellot kilkutti, kukko kiekui jossakin.

Koitin painaa kaikki äänet ja tämän tunnelman mieleeni.

Lopulta päädyin ison tien yli rantaan, Greco mare nimiseen raflaan, rauhallisen oloinen paikka.

Tilasin lasin valkoviiniä ja saganakin. Tietenkin sitruunalla.

Autonpalautus nostaa aina jotenkin tunnelman lähdöstä, vaikka vielä se aika ei olekkaan.

Koitin saada ajatuksen muualle, hörpin viiniä ja mutustelin pieniä paloja juustosta kerrallaan.

Tarkkailin ihmisiä, kuuntelin eri kieliä kuinka hauskasti sanat soljuu.

Menoa oli ympärillä mutta sopivan kaukana.

Aika kului mukavasti.

Samaan aikaan, kun ajattelin tilata laskun, saapui pariskunta ravintolaan.

Ensimmäinen mitä kuulin toisen osapuolen suusta oli perkele ja se tuli aika lujaa.

Onneksi olin juuri lähdössä, tunnelma oli rikottu.

Vessan kautta.

Oven aukaisuun tarvittiin koodi..tarjoilijaa ei missään. Okei no problem, näpyttelen noita päivittäin töissä. Lukosta sen jo näkee mitä pitää painaa.

Muutaman painalluksen jälkeen ovi napsahti auki.

Ei siinä mitään, ulos pääsy olikin sitten eri asia.

Ei kahvaa, ei lukkoa, ei mitään mikä viittaisi oven aukeamiseen ulos päin.

Escape room.

Aikani siinä räplättyä ja koputeltua, tuli tarjoilija avaamaan minulle oven.

Kovasti hän ihmetteli kuinka olis päässyt sisälle ilman koodia.. Hups.

Sain pikaopastuksen kuinka ovi aukeaa sisältä päin. Seuraavaa kertaa varten.

Ei oo pelkoo, sitä seuraavaa kertaa ei tule

Tarjoilija tussasi vielä uudet tekstit lukkoon kuluneiden päälle. Nyt ei hetkeen kukaan jää lukkojen taa… Noloa..

Matkalla takaisin hotellille keräilin erilaisia lehtisiä vertailun vuoksi, minnekkä menisin itseäni hemmottelemaan tai viihdyttämään.

Hauskojen juttujen bongailua myös.

Kävin vielä moikkaamassa lahjatavarakaupan omistajaa ja kiitin vielä kerran eilisestä onnistuneesta lahjaostoksesta. Kauppias oli otettu ja iloinen.

Supermarketista mehujää ylläriksi, työnraskaan raatajalle.

Olin niin sippi kun punkasin itteni mäen päälle hotellille, viileä huone ja sänky oli liian houkutteleva. Uni tuli.

Kun heräsin, oli mies saannut työt tehtyä. Pieni pulahdus altaalla ja ihmisten ilmoille takas ihmettelemään.

Tänään on ainakin tullu käveltyä. Paljon vähemmän kun töissä normaalina päivänä, mutta näissä lämmöissä voi tuplata kilometri määrän.

Meille oli kehuttu ravintolaa nimeltä Cugini, pitihän se testata.

Sitä ennen kuitenkin poikettiin aperitiiveille rantabaariin. Juuri sopivasti auringonlaskun aikaan.

Olimme baarin ainoat asiakkaat, aika luksusta.

Koko aikana ei baariin tullut ketään.

Kun lähdimme, pistin merkille. Kaikki ihmiset istuu kadun puolella hirveessä autojen hälinässä ja rannan puolella ei ketään.

Sama näky toistui monen rantapaikan kohdalla.. Uskomatonta.

Jos olisin tiennyt matkan tähän kehuttuun ravintolaan, olisin jättänyt sen välistä.

Alku vaikutelma paikasta, siisti mutta vähän kylmähkö.

Lista oli kivan kattava, hintapuoli, korkea.

Tänne asti tultu ni nyt ei kyllä takas käännytä.

Alkuun valkosipulileipä jonka sisällä juustoa

Meillä näköjään sama jako, minä pizzalla, mies pastalla.

Pizza oli ihan jees, oon syönny parempaakin. Sen sijaan pasta oli loistavaa, todella maukasta

Palvelu on täällä todella persoonatonta ja jäykkää.

Syödessä mietittiin, että pitääkö mennä taksilla takas. Sopivasti taksiasemakin olisi vieressä.

Urheana kuitenkin reippailtiin takas hotellille.

Voi olla, että seuraavien päivien tekstit lyhenee, muuttuu kuvapainotteisiksi tai vaan loppuu…

Aika aikaansa kutakin, ohan tässä ollutkin tapahtumaa kerrakseen.