Hikoilevat silmäpussit

Aamu alkoi hyvin hartaasti.

Perinteistä lenkkiä siivitti kirkolta kantautuva hartaus.

Sisälle ei kehdannut mennä

Paikalliset autoilijat morjestelivat meille, kun kuljimme sivuteitä.

Joku muistomerkki

Tämä päivä pyhitettäisiin saaren niille kolkille, joissa emme olleet käynneet vielä.

Auto starttasi siis kohti Sivotaa.

Mukava ilma ja hiljainen liikenne, sopii sunnuntaihin.

Ennen Sivotaa näimme kyltin Poros, joku siinä houkutti kurvaamaan pientä kylää kohti.

Poros

Ehkä se oli se vaisto, sanoin, kun näin rinteeseen sijoittuvan kylän.

Ihana pienikylä

Niin hiljainen paikka, ajattelin kylän olevan aivan autio.

Kylän laidalle oli hyvä jättää autoparkkiin.

Maalauksia
Täällä osataan kierrättää
Hauska perhonen

Hipsimme pitkin pieniä kujia,yhtäkkiä kuului jostain kalimera ja ne samat toivotukset kuului jokaisen avoimen oven ja ikkunan takaa kulkiessamme. Täällä oli siis ihmisiä.

Muutamat pienet lapset juoksenteli vastaan iloisesti tervehtien.

Ihania kapeita kujia

Paikallinen pappa kysyi mistä päin olimme, yllätyin, kun mieheni vastasi hänelle selkeästi kreikaksi, että Suomesta olemme. Kieli on nyt tarttunut häneenkin.

Ja niitä ovia
Turrena paikalla

Tämä kylä on juuri se missä pitäisi viettää aikaa pitemmälti. Tunnelma oli aivan mahtava ja ihmiset niin kohteliaita.

Kylän aukiota
Joku horsma
Lisää maalauksia
Kissalla oli lokoisat oltavat

Täältä löytyi kaksi pientä tavernaa, toinen niistä avasi juuri ovensa, kun osuimme kohdalle. Pidin tätä merkkinä siitä, että pysähdyttävä oli.

Istuimme talon seinustalle olevalle penkille, kissat vain pyörivät jaloissa ja änkivät viereen istumaan.

Olimme kylän ainoat turret ilmeisesti hetkeen.

Tilasimme juomat ja niin kuin Ouzerissa tapana, tuli myös niitä kylkiäisiä.

Evästä

Niin viehättävä paikka etten osaa sanoin kuvailla.

Ihana Ouzeri

Kaksi olutta kylkiäisineen maksoi 6 euroa, jätimme kympin.

Mies heitti ilmoille ajatuksen viimeisen illan vietosta täällä. Olisi kyllä sopivat puitteet.

Matkamme jatkui Mikros Gialoksen kautta Sivotaan.

Kumpikaan paikka ei houkuttanut. Ihan rahastamisen meininki kummassakin.

Ehdotin miehelle rantautumista Vasilikiin, rannalle, joka oli meidän ensimmäinen yhteinen rantakokemus Kreikassa. Olihan se mentävä verestämään muistoja.

Aurinkopetejä oli hienosti vapaana vaikka oli jo yli puolen päivän.

Vasilikissa rauhakseltaan

Pedit ilmaisia jos ostit yli 3 eurolla. Ei ongelma sen verta lämmin, että virvokkeet kelpaisi ja otin myös pienen toastin.

Ihana ranta ja paikka Vasilliki

Täällä oli ihana hiekkapohja ja matalaa, ei varmaan kaikille kelpaisi, koska lauttalaituri sijaitsi vieressä.

Mies otti tirsat, kun minä fiilistelin, muistelin ja kirjoittelin ylös eilistä päivää.

Koitin olla ajattelematta kotiinlähtöä, koska tuntui kuin olisin jo kotona.

Täällä on jotenkin ihan erilainen henki kuin muualla. Yhtään ei enää harmittanut, kun emme päässeetkään Palerokselle. Tämä oli oiva valinta tähän väliin.

Viihdyimme rannalla monta tuntia.

Kunnes oli pakko lähteä liikkeelle valmistautumaan viimeiseen iltaan.

Matkalla takaisin Ligiaan, punnitsimme vaihtoehtoja illanvietosta.

Miehellehän oli esitetty kutsu sunnuntain jameihin Nidriin Blue birdiin, minua taasen kutkutti ne Pomodoron pitsat.

Kuitenkin koko matkan ollaan haaveiltu kunnon Meze illallisesta, joten päätettiin palata Poroksen, To Portoni Ouzeriin.

Mutta vain jos mies selvittäisi mitä heillä olisi tarjolla illalla, koska menu vaihtui joka päivä.

Takaisin hotellilla pakolliset suihkukäynnit ja asioiden selvittely. Korkkasin siinä samalla paikallisen viinipullon, joka osottautui todella hyväksi. Harmi kun laukussa ei kilot riitä.

Suosittelen tätä paikallista viiniä

Illallispaikka varmistui, sen verran hyvältä kuulosti To Portonin menu illalle.

Matkalla takaisin Porokselle en voinut kuin nauraa kaikelle taas mitä nähtiin.

Turvallisuus ennen kaikkea🤣jotenkin niin Kreikkalaista.
Ruuhkaa tiellä

Olimme oikein varanneet pöydän, päähäni hiipi hirvittävä ajatus siitä, että olisimme paikan ainoat asiakkaat.

Komea illallisseura

Onneksi se ei ollut niin.

Vähemmän komea

Tilaamisen suhteen oli helppoa, mies halusi spetsofaita ja minä halusin lihaa sitruunakastikkeessa. Otettiin kylkiäisiäkin.

Miso kilo
Alkuun toivat leipää fetalevitteellä
Tsatsiki sekä saksanpähkinästä ja leivästä tehty skordaliaa
Sitruunalihaa luoja tämä oli HYVÄÄ
Spetsofai

Viereiseesn pöytään siirtyi tavernan perältä perheellinen skotlantilaisia ja heidän mukaansa liittyi vielä pari italialaista.

Minä tietenkin mielenkiinnolla kuuntelin mistä he puhuivat, jossain vaiheessa perheen äiti/mummu sanoi jotain niin hassua, että purskahdin nauramaan.

Nainen kääntyi katsomaan minua ja ajattelin, että hups nyt se varmaan suuttu. Mutta ei, nainen selitti sanomansa sillä, että hänellä on huono huumorintaju.

Kerroin hänelle, että niin minullakin, sillä varmaan purskahdinkin nauramaan.

Sen jälkeen ei pöytien välinen keskustelu hiljennytynyt ollenkaan. Meinasi ihan ruuan syöntikin siinä unohtua.

Jälkkäriksi sai valita Limoncelloo Tenturaa tai Ouzoa

Pöytäseurue kysyi mieheltäni, että kuinka taittuisi kitaran soittaminen, osaisiko hän siis. Arvasivat.

Jälkiruokakakkuset

Laskun maksamisen jälkeen seuraavassa hetkessä olimme jo siirtymässä skottiporukan mukana Sivotaan satama baariin jamittelemaan. Miten nää aina eskaloituu näin.

Siinä sitten unohdettiin Nidrin jamit kokonaan.

Musisointia kaksin

Seuraamme liittyi vielä yksi mies skottihameessaan. Melkoinen näky olivat nämä musisoijat

Ja vähän isommalla porukalla

Voi jestas, että meillä oli hauskaa.

Fanit eturivissä
Kitarasta rummuksi

Hieman harmitti, kun tiesin, että oli lähdettävä ajoissa takaisin hotellille, miehellä kuitenkin töitä seuraavana päivänä.

Lähtö lähellä

Voiko hienompaa toimistoa olla
Aamupalaa

Aamun valjettua minä hain aamupalaa, kun mies rupesi ahertamaan.

Halusin viettää päivän altaalla, vikat auringon säteet talteen. Juuri kun pääsin pelipaikalle, kerääntyi taivaalle paljon pilviä ja alkoi satamaan. Just mun tuuria.

Ja vettä tulee kun piti aurinkoa ottaa.

Olo oli haikea, en tiedä hikoilivatko silmäpussini eilisen jäljiltä krapulaa vai itkettikö minua.

Tää näky on se naapurissa olevan, mun tulevan hotellin allas alue.. Hieman vaatii ehkä laittoo.

Siinä sitten jossain vaiheessa lähettiin etsimään vielä vikat tuliaiset ja jotain syötävää.

Väsyneinä tehtiin sit kunnon turrejen perusvirheet. Ei katsottu kelloa kun lähdettiin.

No kaikki paikathan oli kiinni.

Nälkä painoi niin, että istahdettiin ekaan paikkaan josta sai pizzaa ja pastaa.

No ne ruuat ei ollu tavannutkaa pizzaa tai pastaa.. Ja luoja ne hinnat. Ei voinut kuin itseänsä syyttää.

Pastaa
Ei voi sanoo pizzaksi

Takaisin hotellille, mies jatkoi töitä ja minä yritin uudelleen altaalle.

Eka ja vika Ouzo tällä reissulla.

Oli muuten kiva, että saimme pitää huoneen iltaan asti 25e lisämaksusta, koska lento olisi niin myöhään.

Laukkujen pakkausta olisi vielä tiedossa.

Kummallakin meni laukut tasan ostettuihin kiloihin.. Jes.

Haikeat jäähyväiset hotellin omistajille. Annoin heille Suffelit lähtiessä.

Kun olimme jo starttaamassa autoa juoksi omistaja nainen perään kiittelemään kuinka ihanaa Suffeli oli.

Aurinko laskee

Lähtiessämme lefkadan kaupungista, näin jossain ravintoloiden välissä vanhan pariskunnan, joista rouva näytti ihan minulta tulevaisuudessa. Ajattelin sen olevan joku merkki.

Sataman linnoitusta

Vielä muutamat kuvat kaupungin laidalta.

Jotenkin idyllinen kuva
Kääntyvä silta vene toisesta suunnasta
Tää oli vissii joku vanha hökötys
Kysyin kissalta oisinko voinu jäädä sen kaa toho makaamaan.

Luppoaikaa olisi tovi, houkuttelin miehen vielä lähtö Gyroksille.

Samat setit lähtiessä ku tullessakin

Tavernaan saapuessamme jassasten jälkee meille kiikutettiin kreikankielinen menu, kun edellä oleville turreille esiteltiin englanninkielistä taulua. Hah.

Ah nam Gyros
Kyllä maistuu

Kyllä muuten kannatti. Oli törkeän hyvää sapuskaa.

Hempee taivaanranta

Auringonlasku siivitti lentokentälle siirtymistämme

Vika vilkaisu auringosta
Uutta tietä oli hyvä päästellä

Auto takaisin vuokraamolle. Kaikki muuten kunnossa, mutta unohettiin sit tankata.

Ei kuulema haitannut. Voin siis suositella Autounionin kautta vuokraamista.

Ja sit jonotellaan

Tuskaisen hitaasti kulki jono kentällä. Yhtään ei helpottanut eessä okentava lapsi. Tuli itellekkin huono olo.

Töitäkin kerkes viel tekee

Mies teki vielä töitä, minä kiertelin. Lentokin oli puoli tuntia myöhässä.

Koneiden arvonta
Vielä jotku työntekijät vetää korkkareissa

Lento meni muuten hyvin, mutta taas joku nainen pökräili kesken lennon.

Suomessa taas perussetit eli seistään kii laukkuhihnassa
20 senttiä halvempi bensa Suomessa

Olipahan taasen reissu. Elokuulla sitte seuraavan kerran.

Kiitos kun matkasit mukana.

11 comments on “Hikoilevat silmäpussit”

  1. Nana

    Olipa taas päivä! Näitä kuvia kun katsoo niin alkaa miettiä kuinka mukava olisi joskus ottaa kartta käteen ja miettiä joku paikallinen mukava pikku kaupunki jonne pääsisi bussilla sillä kuten olen jo todennut en anna autoa vuokrata, siitä tulisi vain sanomista 😊! Hoidetaan kuitenkin nyt ensin nämä tulevat matkat. Maanantaina voit sitten jo sanoa että ensi kuussa reissuun 👍!

    Vastaa
    1. Laura

      Oi että. No niinpäs muuten voinkin 🥰

      Vastaa
  2. Marja

    Joo ne Verzamon viinit , ne on laatua isolla Laalla , mulla on vieläkin 1 pullo Verzamon valkoviiniä jääkaapissa kun en hanno avata, se on viime kesän Vasiliki /Nidri reissulta

    Vastaa
    1. Laura

      Ens kerralla otettava lisää kiloja laukkuun Ja tuotava kotiokkin

      Vastaa
  3. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Heh, itseäni ei haittaisi yhtään, jos olisimme ainoat asiakkaat – oikeastaan päinvastoin, vaikka hauskaa tuntui olevan. Hyvältä näytti joka tapauksessa ne ruoat, ja kuulosti myös.

    Ja myös matka kokonaisuudessaan kuulosti todella mukavalta!

    Vastaa
    1. Laura

      On se vähän sellanen vaivaantunu tunnelma jos vain tarjoilija seurana 😁

      Vastaa
  4. Kirsi

    Kyllä teillä oli taas ihana reissu. En voinut kuin huokailla maisemien ihanuutta ja teidän tapaa reissata. Meillä on reilun viikon kuluttua viikon matka Samoksen pieneen Kokkarin kylään 🩵 Tämä kirjoituksesi (kuten kaikki), viritti hyvin tunnelmaan!❤
    Seuraavaa reissuanne odottaen!
    -Kirsi

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos. 💙💙
      Samokselle mekin suuntaamme.

      Oikein ihanaa reissua😘

      Vastaa
      1. Kirsi

        Kiitos! 🩵

        Vastaa
  5. Tarja Moijanen

    Kiitti Laura,

    Aina niin mukava lukea näitä sinun matkakertomuksiasi. Tulee ihan tunne kuin olisi itsekin mukana, sulla on taito kirjoittaa ja kertoa elävästi.

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos, ihana kuulla 💙 se on ollut minun tarkoitukseni, että pääsee matkalle mukaan ja varsinkin niille joilla ei ole mahdollisuutta reissata. 😊

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *