Yöllä heräsin järkyttävään aivasteluun.

Meinaan omaani, kello puoli kolme.

Ilmastointi tuuttas olohuoneen puolella täysiä enkä saannut sitä pienemmälle vaikka kuinka yritin. Sammutin koko masiinan. Ennemmin otan lämmön ku vedon.

Miestä paljoo hetkauttanut se veti hyvät unet.

Aamulla sit toki olisi nukuttanut, ei auta klo 8 herätys ja ylös. Olin sopinut kampaaja ajan Ireoniin klo 10.

Leipomon kautta aikataulullisista syistä.

Hieman tuli silti kiire, eikä paljoo matkalla pysähdelty kuvailemaan.

Pienen etsimisen jälkeen löysin kampaamon. Varovasti koputtelin oveen, oonkohan oikeassa paikassa. Olin kyllä, vastassa oli iloinen Mina ja hiustenvärjäyksessä oleva asiakas.

Tällä rouvalla oli vedetty samalla värillä hiukset ja kunnon breesnevit. Rouva ei osannut englantia, italiaa kyllä. Pahoittelin etten italiaa pystynyt puhumaan. Mainitsin kuitenki osaavani vähän Kreikkaa. Ihan vaan kohteliaisuudesta sanoin, ettei tuu kiusallisia tilanteita jos vaikka ymmärränkin puheet.

Sanoja sieltä täältä kerkesin bongailee, nii nopeesti nämä tätit juorusivat.

Hiusten pesu, muotoilu ja leikkaus 13e annoin 20e. kotipuolessa olisin pulittanu tästä 55e.

Olin aiemmin sopinut tapaavani erään saarella asuvan naisen. Hän lupasi antaa vinkkejä saaresta.

Tapasimme rantakahvilassa hänen kanssaan.

Varmaan pari tuntia siinä meni höpötellessä. Oli aivan mahtavaa tutustua uuteen ihmiseen ja saada häneltä vinkkejä.

Hän myös opasti meidät hyvään lounas paikkaan nimeltään Nektarios.

Ensimmäisenä minut johdateltiin keittiöön morjestamaan omistajaa, hän oli mustekalan leikkaus puuhissa, eikä voinut kätellä, tokasi vain et smells like.. Menin jatkamaan lausetta.. Octopussy.. Hitto menin halpaan.. No, not like pussy, sanoi mies… octopus. Laura, opettele olee joskus hiljaa!

Piti ihan vaan pikku lounas syödä, mutta sehän lähti taas aivan käsistä, yllätys.

Salaatti, uuniperunaa pinaatilla, sienillä ja kinkulla, sekä Mastelo juustoa.

Talon puolesta tuli leipää ja skordaliaa sekä kalakeittoa alkuun. Itse passasin kalakeiton, niin sain leivän kanssa tsatsikia.

Uutena tuttavuutena tuo juusto ja perunavuoka. Aivan taivaallisia olivat. Mieskään ei koskaan ole keittoa Kreikassa syönnyt, joten sekin lisättiin listaan uutena.

Ai luoja, olin taas aivan täynnä.

Se oli siirryttävä rannalle makaamaan ähky pois.

Saatiin vihje hyvästä rantapaikasta, jossa ei tarvi olla kylki kyljessä.

Ei muuta ku teltta pystyy.

Täällä meri oli paljon lämpöisempää.

Mieli olisi tehnyt nukkua, mutta eihän siitä rauhoittumisesta tullu taas mitään. Nuija nukutus tarvittais.

Tarpeeks ku oli pyöritty, lyötiin teltta nippuun ja suunnattiin tsekkaamaan millainen paikka olisi Pythagoreion.

No ainakin isompi mitä ajattelin ja aika tylsä.

Olihan siellä muutamat kivat pienet kujat mutta muuten se satama-alue ei vaan iskeny.

Pakolliset kuvat ja hetken istuminen riitti tätä paikkaa.

Vuoristoteetä kävin ostamassa jostain irtotuote kaupasta. Sikamaisen halvalla, iso puntti 2.50. Jos vaikka vaihtais kahvinsa pikku hiljaa siihen.

Huomenna olisi taas se joku Marian kuolonkangistumisen päivä vai mikä se nyt olikaan nimeltään.

Saimme vihiä, sitä juhlittaisiin Spatharaioissa. Päätimme kurvailla sinne.

Hieman jälkee Pagondaksen sanoin miehelle, että pitäisi päästä kyl joku ilta saaren toiselle puolel katsomaan auringonlasku.

Ei tarvinnu kauaa ootella, kun seuraavan mutkan jälkeen sellainen avautui eteemme kuin tilauksesta.

Se oli elämäni upein auringonlasku.

Matka jatkui kohti kylää.

Korkealla rinteessä avautui eteemme mahdottoman idylinen ja ihana kylä.

Kaikki vastaan tulevat tervehtivät raitilla. Yksi mies ohjasi meidän kylän aukiota kohti, jossa juhlat olisivat.

Kaikki olivat viimeisen päälle pynttäytyneenä, minulle sen sijaan iski hävetys, että täällä me painellaan rannalta tulleena haisten hiekalle ja merelle. Otettiin etu vasen aukion kohdalla, jossa onneksi ei ollut vielä porukkaa, mutta kaikki oli valmiina juhlioita varten.

Kaikki luultavasti olisivat vielä kirkossa, ehkä sinne pääsisi ovelta kurkkimaan.

Kirkon pihassa istuskeli penkeillä porukkaa, joten hiivimme hiljaa paikalle. Mies uskaltautui kurkkaamaan ovesta sisälle. Itse en kehdannut vaan istuuduin penkille. Hetken siinä kuuntelimme menoja. Mies usutti minutkin kurkkaamaan kirkon ovelta sisään.

Kun hiljaa hiivin lähemmäksi tuijotti minua muutama setä sieltä niin kiukkuisen näköisenä että otin nopean poistumisen.

Se joka peppusa nostaa, paikkasa menettää pätee täälläkin. Selkäni käännettyäni oli mieheni viereen ampaissut kaksi mummukkaa. Heillä oli kova tenttaaminen menossa mieheltäni, mistä ollaa miksi täällä, puhutko kreikkaa.

Saakelin nopeita mummukoita, päätin pelastaa mieheni heiltä. Kohta pian veisivät johki humpalle vielä ukkelin.

Kylän alkupäässä oli taverna, jota meille suositeltiin, kokeilimme onneamme saataisiinko pöytää ja ruokaa, olisihan se kello jo yhdeksän.

Yksi vapaa pöytä löytyi meille. Paikan nimi siis Pame stin Anna.

Kylläpä oli taas tämänkin paikan suosittelija niin oikeassa.. Ähky jälleen. Ei pysty edes makuja kuvailemaan.

Huh huijaa. Voi taas kotona ilosena miettiä millä nää kilot pudottaa.

Takaisin majapaikkaan ajo meinasi tuottaa tuskaa, maha täynnä tiukat mutkat ja painava väsy ei ollu yhtään kiva.

Pakko vielä kuitenkin istua hetki ja kirjoittaa, ei muuten pysty rauhoittumaan. Kello on melki puoli yö ja tääl on vieläki 30 astetta lämmintä.

Ihana päivä takana.

Jostain kaukaa kuuluu musiikki, jos olisi voimia, raahautuisin paikalle.. Mut ei.. Ei tänää.. Ehkä joku toinen päivä.