Yöllä haisi vahvasti savu joka paikassa.

Se sekoittui myös hyvin uniin. Oli aika sekavaa settiä.

Aamusta oli pakko kirjoittaa eilinen pois ajatuksista, voisi aloittaa päivän niin sanotusti puhtaalta pöydältä.

Urakan jälkeen lähdimme liikkeelle samalla ajatuksella, kuin eilen. Kattoo mikä näyttää kivalta.

Ensimmäisessa mutkassa pois kyliltä oli kaksi liftaria peukku pystyssä. Pysähdyimme poimimaan heidät kyytiin.

Samalla sekunnilla muistin yhden asian.

Olin eilisestä kirjastosta Kokkarissa ottanu vitsillä miehelle hieman iltalukemista.

Ranskankielisen Emmanuellin. Jossa kannessa oli yläosaton nainen.

Mieshän toki oli tästä todella kiitollinen. Miksipä ei? 🤣

Huomasin kuitenkin hänen laittavan kirjan vähin äänin takapenkille ja sinnehän se sitten jäi.

Tämän seurauksena, pomppasin äkkiä ylös etupenkiltä muka ”siivoamaan” takapenkkiä kyytiläisille.

Olisi se ollut noloa heidän istahtaa sinne ja nähdä tuo kirja ensimmäisenä.

Meinas vitsi niin sanotusti osua omaan nilkkaan…

Kyytiläiset matkasivat muutaman kilometrin jousilla, kunnes jätimme heidät rannalle vievän tien risteykseen.

Yöllisen savun alkulähde paikantui Mytilinioihin. Siellä oli kylän yläosa aivan kärventynyt.

Tänne oli vaikea löytää niin sanottua sisäänkäyntiä, saati mitään muutakaan.

Kylässä oli jotenkin ihme tunnelma. Olisiko johtunut yöllisestä palosta.

Enhän mä sitä alkuun tajunnut. Kuin vasta sitten kun täällä oleva tuttuni siitä minulle viestitti.

Mies kävi paikallisen kahvilan vessassa ja matka jatkui. Ei päästy sisään tämän paikan saloihin.

Matkan varrelle sattui myös Samoksen pakolaiskeskus. Se veti hiljaiseksi.

Samoksen pääkaupungissa oli vain yksi pysähdys ja se oli pakollinen Jumbo käynti.

Eihän me mitää tarvittu mut silti aina jotain tarttuu mukaan. Tuliaiset esim halpaa ostaa täältä.

Rannallehan tässä olisi tarkoitus päästä, mutta kun näitä houkuttimia lyyään joka nurkkaan.

Houkuttimet=Taverna

Mies katto mua kieroon, kun kerroin mitä halusin listalta. Bouyiourdia, Saganagi juustoo ja kreikkalaisensalaatin..

Oli kuulema pikkasen liikaa juustoo.

Tiputin salaatin pois ja tilalle tuli toisenlainen salaatti. Politistiki.

Mikä mahdollisuus että valittiin muute just se paikka missä istuu toinenkin suomalaispari. Selkeesti he eivät halunneet sitä näyttää. Vaikka se kyllä näkyi pitkälle. Ei se mitään, olen itsekkin joskus ollut tuollainen.

Takaisin päämäärään eli rannalle, jonka nimi on Mourtia beach.

Ei paikassa siis ollut vikaa, aivan ihastuttava. Mut se et paikalliset on ihan kylki kyljessä tääl, ei oikein suomalaiseen makuun sopinut.

Laitettiin kuitenkin teltta pystyyn.. Myöhemmin selvisi, että se oli suoraan muurahaispesän päällä.

Vesi oli kirkasta ja niin pirun kylmää.

Jotenkin oli tosi inha tunnelma myös täällä.

Tiiättekö niit päivii ku ei vaan lähe.. Tää varmaan on sellanen…

Urhoollisesti lyötii melki samantien kamat kasaan ja jatkettiin toisaalle.

Psili ammos… Ei… Ei… Ei.. Ja ei.. 4e pysäköinti ja ihan vieri viereen kaikki.

Vielä yksi mahdollisuus.. Se täydellinen

Pitkä rantasuora, muutama ihminen, ei tarvitse edes telttaa, kun pääsee puiden varjoon. Rantatuoleja sai käyttää kaikki.. Tämä se on.

Mieshän sai itselleen aikaiseksi lokoisat oltavat ja nukahti.

Itsehän taas hääräsin.. Huomasin jossain vaihees kaskaiden sirittävän äänen vaientavan sisäisen ajatusmaailmani.. En päässyt yhtään ajatukseen kiinni.. Ai luoja mikä tunne.

Yhtäkkiä havahduin, kun auto pyrhälsi 20 cm minusta lujaa ohi.. Tajusin makaavani rantatiellä.

Siihen kiroomiseen mieskin heräsi.

Vielä pulahdus todella viileään mereen, samalla katseeni kiinnittyi paksuun savupatjaan, joka saavutti laskemassa olevan auringon, nyt jossain palaa ja huolella.

Palon syy selvisi, se tuli Turkin puolelta Izmiristä. Myös Kreikan puolella lähi saarella nimeltään Fournoi, riehui isot maastopalot.

Huomattiin ennen lähtöä takaisin hotellille, että autohan oli tankattava.

Mies oli bongannut jostain kulmalta tullessa Shellin ja sinne sitten tankkaamaan.

95 tankki täyteen.

Mies sanoi minulle et nyt sinne menee jotain pitkälti yli 2 e maksavaa power bensaa..

No mitä siinä minulle sitä infoot ku huuda sille tankkaajalle et stop stop nyt lähti väärää tavaraa tuuttaa.

Se oli myöhäistä. Tankki oli täynnä melkein kaksin kertaisen hintaista bensaa.

Kusetustahan se oli, kun muka oikea 95 loppu, ei kukaan kysymättä tankkailis muuta.

Mieheni sai tämän myötä uuden nimityksen loppupäiväksi. Petrol Hietanen. Olis parempi sit kantata täl toitsulla ku Kalle Rovanperä konsanaan ku noin kalliit ja tehokkaat aineet tankis.

Ajeltiin siinä sitten kirjaimellisesti auringonlaskuun kumit ulvoen..

Ilmassa oleva savu sai aikaan jännän värityksen auringon kanssa.

Matkalla nähtiin myös lähisaaren tulipalo.

Kello oli jo paljon, se kiristi selkeästi kummankin mieltä, kuitenkin saatiin aikaiseksi käydä pikasuihkussa ja käännettyä auton nokka kohti…. Tadaa Ormosta.

Pizza cave. Miehelle pasta mulle iso piirakka, josta riittää huomiseksi lounaaksi.

Tämä hyvä. Ehkä nopein tilaus ikinä.

Onneks nälkä ei ollut äärimmillään koska hommassahan kesti. Täällä oli nyt enempi porukkaa kuin Marian kangistumispäivänä.

Nyt tuli se nuijanukutus. Hotellille päästyämme mies nukahti taas todella nopeasti.. Mistä mä saisin noi unenlahjat??

Tuuli on taas ihan karmea ja ilma ihan liian viileä +27c… Vaan