Johan tässä edellisestä reissusta pyörähtikin pari kuukautta. Ihan liikaa.

Joten onhan se nyt pikku reissun paikka.

Alkuvuodesta olin muka halvan matkan perässä ja varasin viikon reissun Samokselle. Tietämättä lomista tai mistään. Nythän lähtöjä olisi saannut naurettavan halvalla.

Miehen työpaikan vaihdon myötä olisi onnistunit pitempikin loma ja varmasti paljon halvemmalla, sekä paremmalla majotuksella.

Mut ei auta räpistellä kun on jo 💩housussa.

Varattuna siis Tuin kautta paketti Samokselle Votsalakiaan tai mikä lie Marathokampos onkaa. En ymmärrä miks nii monta nimee samalla paikalla.

Hotellina Livanina, niin ja ei tietenkää allasta, koska olis saannu pulittaa 300e lisää siitä huvista. Ei tähän budjettimatkaan sitä pystyny mahduttaa.

Tällä kertaa varasin edullisen yön bookingin kautta läheltä Helsinki-Vantaa lentoasemaa. Viime kertaiset yö ajelut olivat sen verta tuskaa, että mukavuus voitti… Vai voittiko sittenkään..

Matkalaukkujen lisäksi autoon pakattiin perinteiset Kreikkalaiset tavernatuolit.

No en nyt niitä matkalle mukaan kuitenkaan ottaisi.

Olin haalinut tuolit paikallisesta roskalavaryhmässä, sillä ajatuksella, että rakentaisin ihan oman tavernan kotiimme.

Jonkun tovin katseltuani tuoleja ja nurkkia, totesin, ettei sellaista meille mihinkään saisi mahdutettua, joten tuolit joutaisivat kiertoon.

Hyvällä ystävälläni on ihana oma patio/parveke, joka on hänen oma tavernansa. Ajattelin tuolien sopivan sinne täydellisesti. Pistinkin heti viestiä hälle, että voisin matkalle kentälle tuolit hänelle viedä. Sehän sopi.

Majoitukseen pääsisimme vasta klo 18 jälkee, kiirekkään ei siis ollut.

Rauhakseltaan katseltiin kamat autoon, matkalla pysähdyimme perinteisesti Karismaan Lahteen.

Muutamat jutut kaupasta ja Raxin buffetin jälkeen mahat killillään matka jatkui.

Vantaalle päästyämme meinasin ensin vain jättää tuolit ystävän oven taa, koska luulin ettei hän olisi kotona. Mutta onneksemme ovi avautuikin meille.

Vastassa ystävä miehineen ja karvatassuineen.

Ja ne karvatassut ei ihan pienet olleetkaan (ja nyt siis puhun koirasta, en miehestä😁)

Jonkun tovin kahvittelua ja kuulumisten vaihtoa, olipas kiva nähdä ja tutustua lisää.

Seuraavaksi katsastamaan majapaikkaa, mummonmökiksi mainittu.

Helposti löysimme perille, ensimmäisenä pistin torpan kylmyyden merkille.

Onneksi saunan sai lämmittää 5 euron lisämaksusta, koska saunasta oli näppärästi reikä suoraan makuukammarin puolelle, saataisiin lämpöä… Ja kosteutta. Tuli mieleen elävästi Helmikuinen Kanarian mökkimme.

Sauna lämpiämään ja kävelylle.

Pienen kaupunkikatselmuksen jälkeen lauteille, niin loppuisi palelu.

Päästiin kyllä hyvin Kreikka tunnelmaan. Täällä oli kaikki vähän rempallaan. Suihku vuoti joka kohdasta ainakin viiteen eri suuntaan. Lauteet tuntui irtoavan seinästä. Kiuas kivineen oli aivan liian suuri ja mies ei edes mahtunut suihkukoppiin piti pää ja perä pestä eriksee kopin ulkopuolelta.

49e aivan liikaa tästä yöstä.

Saunan päälle toki hiukoi. Onneksi 200 metrin päässä oli pizzeria.

Mies sai unen päästä kiinni helposti. Majoitus oli kehuttu hiljaiseksi. Sitä se ei todellakaan ollu.

Jousipatjan läpi kaikui kuorsaus, kuin kovaäänisestä. Ulkona paukkui autonovet ja humppa huusi jostain ämyristä täysiä.

Sain koko yönä nukuttua puoli tuntia. Jippii.

Kentällä oli jo bag droppi auki, kaikki sujui taas loistavasti. Kokonaisuudessa meni n. 8 minuuttia koko hommaan.

Sitten vain odottelua.

Lento meni muitta mutkitta, liianki hyvin.

Kohteessahan ne ongelmat voi vasta alkaa.

Laukuissa tuntui kestävän.

Autovuokraamosta ei kukaan tullutkaan paikalle vaan raahauduimme kasseinemme pitkin polttavaa tietä kohti vuokraamoa.

Auto oli ensinäkemältä ihan jees.

Ensimmäisenä kurvattiin kentän lähellä olevaan Sklavenitikseen.

Eikä reissua ilman kommellusta. Lastatessani ostoksia kassan hihnalle ensin hajos maitopurkki ja sen jälkeen hihnan heilahtaessa eteenpäin nykäisi se iiiison hunajapurkin suoraan lattialle ja tottahan toki purkki oli lasia.

Suusta pääs kovaan ääneen PERSE… Ei muuta ku äkkiä Kreikaksi anteeksipyynnöt, kassa neiti mutisi jotain ja kassa suljettiin.. Huppista..

Näyttävät sisääntulo on aina paikallaan.

Ostokset autoon ja kohti hotellia. Ettei ny enempää pahennusta aiheuttaisi.

Matkalla huomasimme auton ilmastoinin olevan aivan kaput… Hieman viileää ilmaan hönki. Ei minulla hätää, mutta tässä kuumuudessa mies hieman kärsii.

Maisemat olivat kyllä ajellessa ihanat.

Hotellikin löytyi aika ongelmitta.

Hyvin vaatimaton paikka, eikä omistajat puhuneet kuin kreikkaa. Ei nyt onneksi väsyneenä tarvinnut mitään kovin ihneellistä lausetta ruveta vääntää. Säästä on aina hyvä puhua ja ilmastointi pyytää.

On meinaan lämmin, kerranki mua ei palele.

Kamojen purku ja rannalle.

Hiekka hohkas niin kuumana, että valitsimme ensimmäiset pedit mitkä eteen osu.

Varjon tolpassa oli QR-koodi jolla voisi tehdä baariin tilauksen ja pedit voisi samalla maksaa. 7e kuulema koko setti.

Vesi oli todella viileää. Pääsin testaamaan uutta kaljakellunta välinettäni myös.

Siinä ootellessa mies nukahti pedillensä, kateellisena katselin vieressä.

Pari tuntia siinä oltiin ja mies veti yli tunnin unet eikä meidän tilausta vieläkään kuulunut. Eikä minulle unta.

Kamat kasaan ja häivytään, ku ei rahat kerta kelpaa.

Hotellille vähä virkistäytyy, netti on muuten umpisurkea joka paikassa. Vaikeuttaa aika paljon tätä kirjoittamista. Sillä vaan, että ette ihmettele.

Ennen kylille lähtöä kävin pyytämässä paikan omistaja rouvalta kaksi tyynyä huoneeseen lisää, sain pahoja katseita, kun häiritsin hänen kahvirauhaansa.

Kylillä oli hiljaista. Ihmiset oli varmaan rantapäivän jälkeen majapaikoissaan. Tosi ahdas rantakatu ja vähän parkkipaikkoja. Löydettiin kuitenkin yksi vapaa paikka autolle.

Rantakahvilaan lasilliselle. Siinä kirjoitellessa rupesin kuuntelemaan, että mies soittaa jollekki.. Arvatenkin vuokraamon hyypälle.

Sanoin kyl, et tuskin valitus auttaa, ne sanoo et toimii normaalisti. Mies kuitenkin urhoollisesti lähti näyttämään autoa ja itse jäin rantsuun istuskelemaan.

Olo on jälleen kerran vähän epätodellinen, kuihan tähän saareen pääsee ”sisään” ?

Noh ehkä se tästä. kun saa levättyä kunnolla.

Ihana vaan istuskella ja kuunnella aaltojen ääniä.

Jonkun tovin kuluttua mieskin ilmestyi, jutellen niitä näitä.. Melkein hämäännyin.. Tajusin kuitenkin kysäistä kuinkas auton kaa?

Nooohh.. Mies heilutteli avainta jonka perässä luki Aygo. Chevroletin ominaisuus oli heikko henkäys. Jännä ku ollaan ennenki sellasella ajeltu eikä kiinnitetty vastaavaan huomiota.

’Ei tainnu vissii ihan päiksee vaihtua?’ no eihän se ollu. Kuulema piti verestellä muistoja ku otettiin 6 vuotta sitte Kalymnoksellakin avoauto, ni saiki vähä maksaa lisää. Ai sellanen sitte. No eihän siinä.

Lähettii ajelemaan etiä päin, josko vaikka joku illallispaikka tulisi eteen.

Ja tulihan se. Paris, Psili Ammoksessa.

Tästä paikasta tuli sellainen olo, että tätä paikkaa ei voinut ohittaa.

Yksi pariskunta eellämme asteli tavernaan, muita ei ollut. Toki kello oli vasta seitsemän.

Lista vaikutti hyvältä.

Ihan ei jänistä löytynyt, mutta vasikkaa tomaattikastikkeessa kyllä. Siihen kylkeen vielä saganaki juusto ja paistetut kesäkurpitsat Skordalialla.

Voi luoja kuinka HYVÄÄÄÄÄ.

Sanoin miehelle et taas se hetki mihin voisin vaan jäädä.

Tää tunnelma, nää äänet, tuoksut ja lämpö.

Voi kun vois vangita tuoksun kuviin.

Mahat täynnä lähdettiin takaisin kylille päin.

Evi’s bar on monen kehuma paikka.

Jälkiruokana maistiaisiksi paikallinen hunajainen Ale olut.

Tämän päälle olisi mainio pistää maate ja jatkaa huomenna seikkailuja.