Spanakopitaa sandaalissa

Jumalattoman lämmin ja kova tuuli paukutti yön nurkissa.

Kerrankin nukuin putkeen koko yön ja heräsin vielä ennen kellon soittoa.

Aamupalan lomassa pakkailtiin kamoja, sillä ajatuksella, että lähdetään sinne miltä hyvältä tuntuu. Voi vaikka olla yön yli, jos hyvä paikka löytyisi.

Rakastan voileipiä.. Melki yhtä paljo ku piirakkaa

Marathokampoksen läpi ajaessa, tuli taas tunne ihanasta paikasta. Tänne voisi vaikka illalla tulla seikkailemaan.

Marathokampos

Ajatuksena oli ajaa Kastanian läpi Lekaan.

Marathokampoksen toinen laita.

Se hommahan tyssäsi heti alkuunsa.

Road closed

Pakko oli kuitenki käydä kurkkaamassa miksi… tietyö oli selitys.

Syyllinen.
Agios Theodoroi

Matkalla nautiskelin maisemista, miksi suomessa autoilu on nii pirun tylsää?

Ihana kirkko matkan varrella.
Kirkon aulaa
ovet lukossa ikkunasta sai kuvan sisältä.

Lekaan kuitenkin löydettiin Karlovasin läpi.

Hyljätty hotelli Karlovasissa

Matkalla oli hauska pittstoppi kera backgammonia pelaavien pappien.

Hauskoja juttuja
Isä Jorgokset pelipuuhissa. Katso tarkkaan kuvaa
Upea kokonaisuus. Kannattaa käyä kattoo.

Auto parkkiin ja kylille. Jälleen meille toivoteltiin jokaisen vastaan tulijan suusta kalimerat.. Ihanan kohteliasta.

Kylän tietä
Kappas. Ruosteinen ovi
Joku tantta tuumailee

Paikallista aukiota kohden mentäessä yhtäkkiä eteeni hyppäsi pieni poika kädessään varmaan pappansa kävelykeppi.

Obiwankenobina vai mikä se ny oli, rupes hän huitoo mua päin. Tyyliin mene pois. En tuntenut oloani kovin tervetulleeksi.

Pääsin kuitenki barrikaadista läpi ja jäin mielenkiinnolla seuraamaan miten miehen kohdalla kävisi.

Sama homma keppiä poikittain kohti kriittisiä kohtia, kerrankin mies oli hereillä ja osasi reagoida asiaan ja väistää. .

Vihdoin tästä terroristi-iskusta selvittyämme pääsimme aukion tavernaan. Meinasin järytykseen lääkkeeksi kysyä tujua Metaxapaukkua. Mut ei ny ihan kello puol 11 kehannu. Otin teen, mies Cappucinon ja jos vähän Spanakopitaa.

Maisemat tavernasta

Pinaattitortun teko kesti ja ja kesti, teekin oli haaleeta. Meinasin jo ottaa ritolat. Mies mietti et näinköhän ne lähti tekee sitä torttua alusta asti.

Melki puolen tunnin odottelun jälkeen Spanakopitat saapuivat.

Ja ihan helvetin kuumina. Eli tuoretta tavaraa oli.

Samaan aikaan saapui ampiaiset pörräämään. Muistatte varmaan kuinka olen kerran jos toisenkin joutunut miestäni pelastamaan näiltä tappaja herhiläisiltä.

Tuoretta spanakopitaa

Ekalla pitan puraisulla paloi kieli. Onneksi tee oli kylmää ja se oli ensiapuna.

Seuraavaksi kuulin karjaisun. Luulin jo, että mehiläinen pisti miestäni.

Eipä pistänyt, hän vain varoitteluista huolimatta onnistui puraisemaan tulikuumaa piirakkaa niin, että puolet täytteestä turskahti suoraan varpaille avonaiseen sandaaliin. Harvoin, tai no tuskin koskaan näin pääsee käymään. Lotto vetämään.

Koko taverna tuijotti meitä tämän episodin takia.. Kiva.

Ulkoiset palovammat on onneksi helpompi hoitaa kuin sisäiset.

Taas hienoja maalauksia.

Seuraavaksi lasketeltiin ales kylästä kohti Karlovasin huudeja. Ja samalla kurkkaamaan Potami beachiä.

Väliltä löytyi ekana upea kirkko.

Erikoinen.

Mulla on pakkomielle. Ku näen jonkun paikan mistä koen saavani muka hyvän kuvan, on mun se otettava. Sitä täydellistä hetkeä sitten myös odotetaan. Paitsi tässä tapauksessa. Näin jo kaukaa et tässä kirkossa on potentiaalia ja haluan tietyn kuvan, mutta ku prkl tällä maapallolla on muitaki ihmisiä ja ne varmasti asettuu just siihe mihkä sä et niitä halua. Tällä kertaa mun täydellisen kuvan paikkaan.

Koitin hienovaraisesti vihjailla ja näyttää että siirtyisivät. Noh siirtyi ne mut uudet tuli tilalle. Paras oli ku yks mamma pisti eväatauon pystyy.

Siin vaihees rupesin näpsii kuvii vaan niin rutosti et vihdoin seki mamma heräs.. Siirty kaksmetrii toiseen suuntaan mut jätti eväskassinsa kuitenki siihe paikallee. Tosia asiassa itse kuvassa mamma ei edes siirtyny pois.. Luovutin.

Yks kuvattavista
Evästauko
Kattokaa ny tota maisemaa ilma ihmisiä

Huvittavinta et vieres oli penkkiä mihkä olis mahtunu puolin ja toisin vaikka kuinka monta ihmistä ja viel varjoon.

Hippi puun alla.
Vähemmän hippi puun alla.

Rannoilla on pirusti porukkaa vaikka merenkäynti on ihan mahdoton. Itse en luottais itseeni et pysyisin pinnalla.

Potamia eli pylly beach
Tyrskyjä

Karlovasi ei oikein sytyttänyt joten siirryimme eteenpäin kohti Agios Konstantinosta.

Rantakatu aivan märkänä

Kova merenkäynti näkyi täällä penkereen yli lentävinä aaltoina. Onneksi oli auto suojana.

Autosta oli hyvä kuvailla kastumatta.
Koitimme päästä kylästä pois, ei se niin vain onnistunutkaan.

Seuraavana käynti listalla oli Manolates. Jo ihan pelkästeen tien takia kannattaa sinne mennä. Se on mielenkiintoinen.

Tietä Manolatekseen
Maisemaa Manolateksesta

Todella hyvä parkkipaikka oli kylän laidalla, joka tietysti löydettii vasta, kun oltiin saatu auto tienvarteen parkkiin kera käryävän kytkimen.

Auringonkukkia.
Manolates kartta.
Iloiset matkaajat

Kylä vaikutti ihanan kompaktilta ja kodikkaalta.

Tää ois ollu myytävänä

Pieniä puoteja, joissa myytiin käsityönä tehtyjä tavaroita. Myös yksi pieni taverna löytyi. Ei kylän ihmisiä näkynyt täällä.

Kylää
Aika näkyy nurkissa.
Hei täs on muuten ovi
Kirkon kulmalla.

Rauhakseltaan sai kävellä täällä. Ei ollut tunkua.

Vihjeen perässä jälleen liikkeelle kohti Kokkaria.

Kokkari

Oli meinaan nälkä.

Huhu kertoi hyvistä Jiiroksista, Kyröistä, Gyroksista, Gyroista. Rakkalla lapsella monta nimee.

Kylän päätien varrelta löytyisi To Perasma niminen paikka. Selittäkää mulle toi nimi. Ei ihan auennut.

Päivän keitot ja itse otin kanamallin wrapin currykastikkeella ja mies sen perinteisen.

Palvelu järjestys oli hieman epäselvä koska meidän jälkeen tulleet kolme pöydällistä sai ruokansa ennen meitä, mikä on outoa, koska kaikkihan oli valmiina köökin puolella, kun vaan ois läiskiny menee.

Onneksi päivän keitto tarjoiltiin niin kylmästä tuopista että sen sisältökin veti jäähän.

Mutta kyllähän se oli taas odottamisen arvoista.

Annokset

Ruuan päälle oli hyvä jaloitella ja katsella nurkkia.

Kirjasto. Lähinnä saksalaista kirjallisuutta.

Tää paikkahan on tunnettu yhdestä kuvasta. Kokeileppa googlettaa.

Olihan tässä kyllä jotakin viehättävää vaikka kylän alkuperäisyys on poistunut kaupallisuuden myötä.

Kylän laitaa merelle päin.
Rantaraitti
Toinen pää rantaraitista.

Kävelyn lomassa kyselin mieheltä olisiko tää paikka meidän yöpymisen arvoinen.

Mies rupesi etsimään majapaikkaa.

Tässä se kuvatuin kohta

Toinen puoli kylästä oli tyyni, toisella puolella meri pauhusi ja tuuli niin et meinas peruukki lähtee päästä.

Uskomaton tuo meren liukuväri.

Tasan yksi vapaa majapaikka löytyi koko kylästä. Käveltiin katsomaan millainen se olisi.

Lähetin miehen tutkimusmatkalle.

Ulkopäin oli paikka kutsuva, sisältä kuulema jämähtänyt 80-luvulle. Ilman ilmastointia ja hieman home hais nurkissa.

Hotellin aulaa

Ei ollut meidän mesta. Päätimme jatkaa seikkailuamme kohti Vourliotesta.

Tutullamme on kylässä villa, joten pitihän se mennä katsastamaan millainen paikka on.

Kylä
Vourliotes
Tervetuloa

Auto saatiin kivasti taas parkkiin. Vaikka paikka on matkan takana, ei siitä viehättävyyttä puuttunut.

Kuja aukiolle.

Kylän keskusaukiolla sijaitsi sinisen tuolin ravintola. Onnistuin nappaamaan täydellisen kuvan paikasta ja tunnelmasta.

Tästä oikein aistii paikan tunnelman 😁

Ihania pieniä kujia kuljettuamme päätimme istahtaa hetkeksi aistimaan tunnelmaa.

Listalla lasi viiniä 2.5e laskussa 4e ehkä tässä oli tunnelma lisä.
Erottaako paikallisetkaan näitä kujia toisistaan
Käsityöpuoti josta löytyi myös marimekkoa, en kehdannut kuvata

Kyllähän täällä kelpaisi viettää aikaansa.

Itse villaa ei lähdetty etsimään, koska tarkkoja koordinaatteja ei ollut. Kylän rinteeltä kaukaa paikan kyllä bongasin.

Kylän laidalla kaksi pientä tyttöä piti pientä kauppaa talon rappusilla. He myivät itse maalaamiaan kiviä euron kappale. Annoin kaks euroset tytöille per läpi ja otin yhden kiven vastineeksi. Pienestä se yrittäminen alkaa.

Nätisti maalattu kivi matkamuistoksi.

Eiköhän tämän päivän tour olisi tässä. Muutaman pienen kylän läpi voisi ajella ja palata takaisin ”omille” huudeille.

Paikoittain oli tiukkoja paikkoja paluumatkalla.

Tästä kaupan läpi jos ajais
Jonkun kylän upea kirkko
Nyt en enää pysynyt perässä näissä kylän nimissä. Olisikohan tämä ollut Platanos tai Koumeika.

Nopea freesaus hotellilla ja ruokapaikkaa etsimään.

Löysimme itsemme taas Ormoksesta, on se niin viehättävä.

Siniset helmet oli tavernan nimi

Alkuun otimme täytettyjä sipuleita ja pääruuaksi jaoimme puolikkaan kanan ranskalaisilla ja sinappidipillä.

Sipulit
Kana annos

Taas oli vaisto oikeassa ruokapaikan suhteen. Kana oli niin mehevää, että siitä tuli myös jaolle koko kylän kissat.

Näitä oli parhaimmillaan 7 tuijottamassa kun söimme.

Ruuan päälle jaloittelua pitkin rantakatua. Ihana tunnelma kävellä kuun loisteessa kuunnellen tuota meren pauhua.

Rannalla on tunnelmaa.

Jälkiruokaa siirryimme nauttimaan hotellimme lähibaariin. Se on näyttänyt niin kivalta paikalta monena iltana.

Sitä ennen kävimme Votsalakian kylä kierroksen. Ei ketään missään vaikka kello oli 23 perjantai iltana.

Jälkiruuaksi otin aivan ihanan Disaronno drinksun.

Tämän päälle olisi ihana ummistaa silmänsä puhtaissa lakanoissa.

15 comments on “Spanakopitaa sandaalissa”

  1. Nana

    Olipahan taas ihana päivä teillä!

    Vastaa
    1. Laura

      Niin oli 🥰

      Vastaa
  2. Anne

    Jälleen aivan mahtavia kuvia saaren kylistä. Mua viehättää erityisesti Ormos ja Vourliotes. Samos ei ehkä lukeudu mun top 10 listalle vaikka ihan mukava saari onkin. Kauniita ja viehättäviä on noi kylät ja muutamat rannat. En tiedä mikä jäi puuttumaan siitä the tunteesta. Samoin kävi Thassoksen kanssa vaikka siellä oli rantoja ja kauniita paikkoja niin paljon kun vain jaksoit kierrellä. On niin mukava kun jaksat kertoa elävästi paikoista missä olette käyneet ja tietenkin kuvat 🥰🥰

    Vastaa
    1. Laura

      Mulla miinusta tekee tää raju Egeanmeri. Joonianmeri on niin paljon lempeämpi

      Vastaa
  3. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Onpa vähän erikoisen näköisiä kirkkoja, ei ole tuollaisia oikein tullut vastaan missään, vaikka monessa olen käynyt. Joo, kuvien ottamiseen tulee nähtyä vaivaa ja joskus odotettua pitkäkin aika. Joskus on kuitenkin tilanteita, kun kannattaa luovuttaa ja antaa olla – ei vain onnistu.

    Vastaa
  4. Kirsi

    Ihania kuvia ja tarinoita! Tuo Vourliotesin kylä on kyllä ihana ja siellä voisi viettää vaikka yönkin, en tosin tiedä, onko siellä majoituspaikkoja.
    Kokkarin kylä jäi lähelle sydäntä! 🩵 Meidän majoitus oli siellä kylän hiljaisemmassa päässä. Rannalle 50 m ja ’keskustaan’ lyhyt matka.
    Nuo teidän huudit on vähän sekavaa minulle. Mikä siellä on Ormos, mikä Votsalakia ja mikä Marathokamposta. Kävimme autolla rannalla olevassa kylässä, oisko ollut Votsalakia?? 🤔 Tai Ormos??

    Vastaa
    1. Laura

      Ormos on se kalastajakylä. Vuorenrinteellä on Marathkampos niiden välissä Kampos ja stten niistä länteen päin rantasuora on Votsalakia

      Vastaa
  5. Katriina

    Kävelittekö Potamian putoukselle ja oliko vettä minkäverran?
    Kävimme syyskuussa sillon kun olimme Samoksella niin silloin kahlattiin….upee paikka!

    Vastaa
    1. Laura

      Se on kuulema ihan kuiva niin ettei jaksettu nähdä vaivaa kävellä kattoo

      Vastaa
  6. Jori

    Tο Πέρασμα, jos se oli näin, olisi ”kulku jonnekin”, luulisin. Oli kiva lukea juttuasi ja kuvat ovat erinomaisia.

    Vastaa
    1. Laura

      Mä koitin suomentaa ni tuli vaan ruumiinvalvojaisia 🤣

      Vastaa
  7. Arja Eskelinen

    Kiitos taas! Ihania kuvia kivasta päivästä. Kyllä Samoksella on kaunista!

    Vastaa
    1. Laura

      Kaunista piisaa

      Vastaa
  8. Esko

    Kiitos tarinoista jatkuvista.

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos ku luet

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *