Alatalon Mikko & Co tais joskus niin laulaa ja vihellellä.

Alkuperäinen biisi tais mennä always look bright side of life, niihän se taitaa olla.

Täällä tuota voisin toteuttaa: kulje aina valoisammalla puolen tietä.

Koska silloin on lämpöisempää 😁 sen huomasin aamulla.

Yöllä sain yskästä huolimatta aika hyvin unen päästä kiinni.

Herätessä piti hetki miettiä missä olen ja mikä kello pitää paikkansa, aikaahan yöllä siirrettiin.

Illalla meinasi mennä pata totaalisesti jumiin hyttysiin, tapoin niitä ainakin sen 30 kappaletta. En ymmärrä mistä ne tänne sisälle pääsee. Pitää käydä etsimässä karkottimeen tyynyjä, löysin meinaan sellaisen kaapista.

Sormet ja niska aivan paukamilla.

Kyllähän se sunnuntaiaamun kunniaksi olisi lähdettävä etsimään leipomo, Frappe ja jotain suolaista.

Aamu valkeni todella kauniina. Nämä pastillin uskomattomat eri sävyt hätkäyttää joka kerta uudelleen ja uudelleen.

Kaupunki heräili hiljalleen.

Roskakuskit työssään ja muutama setäkahvila aivan ääriään myöten täynnä.

Onneksi otin ihan villaa olevan neuletakin ja villahuivin mukaan, ne kävi mainiosti kelin puolesta tähän aamuun.

Asteita oli se +10c

Neljän korttelin päästä löysin leipomon, josta Frappe 2e muki ja leipomuksia kylkeen.

Valinnan varaa oli, olisin voinut maistella jokaista.

Leipomosta kävelin laiturin tuntumaan rantakadun penkille istumaan ja syömään.

Istahtakaapas hetkeks tähän penkille viereeni.

Kuulostelkaa tuota merta, kuinka se hiljalleen loiskuttaa aaltoja rantaan.

Tuntekaa tuo viileä tuulen henkäys kasvoilla, samalla kun nouseva aurinko lämmittää niskaanne.

Maistakaa tuo feta, tomaatin kera suussanne, Frappen säestyksellä.

Kuulkaa tuo kreikankielinen puhe taustalla, lokkien kirkuminen ja selän takaa autolla menevä kauppias, joka puhua pölpöttää kovaääniseen.

Tuntuuko kuin olisit matkalla mukana?

En tiedä vastauksianne, mutta luulen tietäväni.

Mielikuvitus, tuo ihana asia. Näin helposti pääsee pakenemaan hetkeksi sieltä arjesta.

Itseltäni tämä hetkestä nauttiminen tyssäsi, kun paikalle pelmahti ihan tyhjästä järkyttävän kokoinen koira.

Onneks koira kävi vain haistelemassa ja jatkoi matkaansa.

Siivoja ladyn pitäisi tänään tulla katsomaan viemäriä kuntoon, joten menin häntä odottelemaan asunnolle.

Siinä sitten kreikkalaista kokkausohjelmaa katsoessa nukahdin sängylle. Pitää muuten kehua, et nyt on hiljainen asunto ja pehmeä sänky. Ainut mitä tarvisi niin käydä lahjoittamassa huopatupluja tuoleihin yläkerran asukkaille.

Jossain vaiheessa havahduin, ovikelloon.. Öö onko täällä ovikello. Näinkö unta?

Menin kuitenkin varuilta ovelle katsomaan. No siivoojahan se siellä.

Ekana kysyin kielitaitoa, kaikki muu paitsi englanti. Okei no mennään minun heikolla kreikankielen taidolla sitten ja viitotaan loput.

Vartin verran se hörskötti karhupumpulla menemään..

Jossain vaiheessa huudahti: signomi ola kalaa!! Eli anteeksi kaikki kunnossa. Jassakset perään ja hän hävisi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin.

No siinä ei kauaa nokka tuhissu.

Rannalle suunnittelin menoa, mutta ensin olisi syötävä.

Tuolin kanssa jouduin kiipeämään ylimmältä hyllyltä saadakseni paistinpannun, sitä ottaessani samalla sekunnilla tipahti lasinen kattilan kansi, luojan kiitos kylläkin tiskialtaaseen eikä latyialle. Altaassa oli kuitenkin lasi joka hajosi palasiksi.

Muistelisin nähneeni Jumbossa vastaavia laseja. Pikaisella tarkistuksella niitä olisi vielä 1.49e hintaan.. Huh huh. Tarvii käydä ostoksilla.

Ruoka onnistui loistavasti eilisen jämistä. Tuli ns. Loaded fries.

Kamat kasaan, biksut päälle ja rannalle.

27 c auringossa näytti mittari, jonka otin mukaan. Merivesi 22c.

Rauhallista oli rannalla.

En kauaa kerennyt makoilemaan, kun viereeni saapui seuralainen.

Hauska, kun ohi kulkee ihmiset toppatakeissa ja minä makaan uikkarit päällä. Kerrankin minä en ole se viluisin.

Mereen menin päättäväisin mielin, katsoin kun joku nainen arkaili vähän matkan päässä. Minun meno ei näyttäisi samalta.

Vanha avannossa kävijä kun päättää jotain se myös tekee sen. Nopeasti siihen kylmään tottui ja se oli myös tosi rentouttavaa. Tarkenin vielä hetken uinnin jatkaa auringon ottoa.

Suihkun päälle katselin taas hetken telkkaria, taas kokkausohjelmia tuutin täydeltä. Hyviä ruokaideoita ainakin sain jos ei muuta.

Mietin huomista lähtöä Thessalonikiin. Tarvisin mukaan huivia, pitkähihaista, aurinkorasvaa ja muuta tarpeellista. Niitä ei oikein käsilaukussa vietäisi.

Eilen kävin jossain halpis kaupassa ostamassa magneetin ja pistin merkille siellä myytävän siistejä pieniä reppuja halvalla. Joku sieltä pitäisi käydä ostamassa, käsimatkatavarareppu olisi aivan liian näyttävä ja houkutteleva varkaita ajatellen.

Samalla kävisin haukkaamassa Gyrosta.

Ilta oli aavistuksen lämpimämpi kuin eilen.

Aamuisella kävelyllä pistin pari mini markettia merkille, yksi niistä oli vielä auki, josko sieltä saisi kärpäslätkän hyttysiä varten ja sähköiseen karkottimeen myrkkytyynyjä.

Kumpiakin sain eikä maksanut edes paljoa. Seuraavana repun kimppuun.

Tarvii varmaan lotota, löysin ihanan repun 15e hintaan.

Gyros paikassa oli väljää, tilasin kanalla tällä kertaa.

Palvelu oli hyvää ja nopeaa. Vajaa 10 min ja ruoka oli juomineen edessäni.

Jumalattoman kokoinen annos, arvasin etten sitä kokonaan jaksaisi syödä. Pita jäi.

Nyt pitää lopettaa tää mässäily. Tarkoitukseni oli kuitenkin syödä täällä kohtuu terveellisesti ja vähän kohottaa kuntoa, joka sairastamisen myötä on heikentynyt.

Oon vaan niin heikko hyvän ruuan edessä.

Jumalattoman hyvää oli, istahdin vielä rantakadun penkille ihmettelemään illan menoa.

Rauhallisempi päivä oli tänään, aina ei voi tapahtua jänniä juttuja. Ehkä hyväkin niin.

Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.