Kylläpä nukutti

Eikä ihme, 12 kilsaa tuli eilen käveltyä. Se on paljon minulta tässä sairausputkessa.

Tänään ottaisin rauhallisesti.

Aamiainen pitkän kaavan kautta, eli nautiskelin samalla, kun puhuin mieheni kanssa puhelimessa.

Se oli tänään hypännyt autoon ja aloittanut hitaan, mutta varman matkansa tänne päin. Torstai-illasta sitten täällä.

Aina tuo minunkaa sihtaus kuvia ottaessa ei onnistu, samalla ku säätää miljoonaa muuta asiaa. Alla kuva todisteena 😁

Aamupalan jälkeen kuuntelin äänikirjaa ja kudoin. Olipa hyvä, että otin tarpeet mukaan pitkästä aikaa rentouttavaa puikotella menee.

Kauppareissu olisi tiedossa.. Maitoa pitäisi saada.

Onko muita jotka rakastaa käydä ulkomailla kaupassa?

Mä voisin tuntitolkulla kierrellä kattelemassa tarjontaa.

Nyttenkin kulutin tunnon hiljakseen kulkien ja kattellen valikoimaa

Yllätys että sain haalittua kasaan kaksi kassillista kaikkea, vaikka vain maitoa piti hakea.

Ostin toki myös kaksi isompaa kahvikuppia. Ärsyttää ryystää teetä sellaisista pikkuruisista kupeista. 1.50e kpl oli kupit.

Kreikkalaiseen salaattiin aineet lähti myös kaupasta mukaan, se saisi olla lounas. Lemppari oliiveja en kyl löytäny harmillisesti.

Oliivien sijasta laitoin suolapähkinöitä, sai luvan kelvata. En tapellut aiheesta itseni kanssa. 😁

Uskomattoman tyyni keli ja aurinko lämmitti niin ihanasti. Rannalle oli päästävä.

Lämpö auringossa nousi parhaimillaan 32 asteeseen, merivesi edelleen 22c

Majapaikan alakerran baari tuntui laittavan kamoja kasaan tältä kaudelta. Haikeaa.

Aika rauhakseen sai olla rannalla, kunnes…

Kolme jotain teiniä äitinsä kanssa tuli aivan minun viereeni keskustelemaan ja kävelemään ees taas niin että hiekka pöllysi, jotain valinnan vaikeutta heillä oli. En ymmärrä kun rantaa on kilometri tolkulla niin miksi pitää tulla siihen ainoon auringosta nauttivan viereen hillumaan

Samalla kun teinit ramppas, kattelin jonkun kumiveneen lipuvan ohitse. Ihmettelin kuinka rannasta menivät.

Jonkun tovin päästä äiti teineineen häippäsi paikalta.

Voisi käydä uimassa tässä välissä ja jatkaa rentoutumista.

Kiinnitin huomioni vedessä killuvii valkoisiin palleroihin, oliko vene ollut kalastajia, jotka laittaneet jotku verkot tai vastaavaa juuri siihen rannalle.

Mietin, että uskaltaako uimaan edes mennä, päätin kuitenkin käydä tarkistamassa tilanteen.

Huomatakseni palleroiden olevan isoja herkkusieniä.

Katselin ympärilleni ja niitä oli ranta vedessä satoja usean kymmenen metrin matkalla.

Mikä ihmeen juttu tämä on?

Oliko ohi kulkenut vene nämä tänne viljellyt vai mikä? Lokit tuntu kauempana ainakin diggailevan sienistä.

Heittelin muutamat rannalle ja uskaltauduin uimaan.

Bikinit ei ole kyllä hyvät kun ui matkaa, kaarituet tuhoo kainalot. Onneksi otin ihan uikkarinkin mukaan.

Bongailin merenpohjasta hienoja simpukoitakin.

Pitkän tovin uin edes takas, minulle suuri ihme koska inhoan kylmää vettä yli kaiken, mutta tämä vain tuntui niin hyvältä.

Onkohan tämä meren tyyneys sitä kuuluisaa myrskyä edeltävää.

Ohut pilviharso rupesi kerääntymään auringon eteen ja ilma viileni huomattavasti. Ei nyt vielä olisi tarvinnut.

Elin jotain maagista hetkeä siinä, ihan kuin maailman lopun edellä.

Sisälle se oli lähdettävä ettei tää flunssa taas pahenisi kylmän myötä.

Matkalla kävin tutkimassa lisää naapurihuoneiston tekstejä, ei vieläkään auennut minulle mikä tämä juttu on.

Suihkuun ja siistiytymään.

Päivällä ajattelin kokkaavani itselleni myös iltaruuan, kun olisi pitänyt aloittaa, rupesi se asia tuntumaan jotenkin merkityksettömältä. Ei huvita yhtään kokata itselleen ja syödä yksin.

Päätin pukea päälleni ja lähteä iltalenkille, samalla voisin katsoa keksinkö ruokaa mistään.

Aurinko laski jälleen upeasti.

Rantakatu oli todella rauhallinen, muutama ihminen käveli vastaan.

Tällä kertaa kävelin kadun aivan loppuun asti, niin pitkällä en olekkaan vielä käynnyt.

Eipä sieltäkään päästä löytynyt mitään maata mullistavaa.

Sekin ainut taverna johka olisin halunnut oli kiinni.

Piirakaa sitten vaan.

Hetken painin mistä lätyn ottaisin ja minkä kokoisen.

2e slicet olisi olleet halpa vaihtoehto, mutta mitä jos nälkä ei lähe.

Viereisen talon piiirakka paikka oli mapsin mukaan 5* arvoinen, joten olihan se kokeiltava.

Lennosta keksittiin piirakan täytteet paistajan kanssa ja hetkeksi istuin odottelemaan herkkua.

Kauaa se ei kestänyt kun jo hipsin lootan kanssa kämpille.

Tämä piirakka oli nyt kirjaimellisesti sitä piirakkaa.

Ei mitenkään huono, mutta diggailen enempi kun on kunnolla paistunut, ei noin paksu pohja ja liian fresh täytteiltään.

Olis vaan pitäny sittenkin kokata ittelleen.

Rento päivä ja olen silti aivan loppu.

Vaikeaa pysyä aktiivisena kun ei oikein ole ketää kelle puhua.

Huomenna vois harkita käydä vuokraamassa polkupyörän.

Kalinihta!