Tuolla lauseella voi olla monta merkitystä.

Se selvisi päivän aikana.

Aamutelkkari päälle ja fiilistelemään juhlapäivää.

Siinä aamupalaa kokkailessa seurasin paraatin valmisteluja.

Jokainen tv kanava oli valjastettu päivän aiheeseen.

Mittari näytti aamulla +7c, päivästä pitäisi tulla kuitenkin lämmin.

Aamupalan jälkeen jäi vielä luppoaikaa, ennen kuin vene kohti Thessalonikia lähtisi.

Sen ajan päätin käyttää kutomalla lapsen kaverille synttärilahjaa.

Pikkasen myös huushollaamista, vaihdoin palaneen lampun, koska löysin kaapista uuden, tää on kyl hyvin varusteltu kämppä.

Laitoin myös synnintunnustuksen menemään vuokraajalle, koskien lasin rikkoontumista. Vastaus oli, että näitä sattuu, älä huoli. Ostan kuitenkin sen lasin tilalle uuden, sen olen päättänyt.

Lähdin hyvissä ajoin tallustelemaan laituria kohden.

Leipomon kautta tietenkin, mieli teki Cappucinoa, otin myös pienen piiraan kyytipojaksi, koska kello oli jo täsaä vaiheessa yli 11, kohta olisi taas nälkä.

Satamassa oli penkit täynnä, yksi yksinäinen mies istui yhdellä penkeistä, viitoin hänelle voiko viereen istua.

Tarvis varmaan opetella tuo lause kreikaksi.

Oriste sanoi mies ja näytti penkkiä

Sitten alkoikin sen päiväinen pälpätys etten voinut kuin katsoa hölmistyneenä miestä.

Johonkin väliin koitin huikata, että osaan vain vähän kreikkaa, ei auttanut mies jatkoi puhetta.

Jossain vaiheessa tajusin hänen kysyneen mistä olin. Kerroin Suomesta ja taaaaas se puhe jatkui.

Nyt tarvi kaivaa jo kääntäjä esille. Mikä oli ymmärtää.. Ai niin katalavaino… En ymmärrä tai ymmärrän vain vähän koitin sanoa.. No sitten mies lopetti.

Istuttiin varmaan 5 minuuttia penkillä ihan hiljaa, mietin että loukkaantuikohan hän.

Samalla aurinko paahtoi aika kuumasti, mikä piina penkki…

Rupesin ottaa villatakkia ja villahuivia pois ja päätin vain mainita miehelle että on kuuma, josko se rikkoisi muuten niin viileää tunnelmaa.

No siitähän se taas innostui, selitti kuinka illasta oli mennyt jo todella viileäksi keli ja yölläkin ollut vain 7 astetta.

No nyt ymmärsin, jes.

Tilanteen pelasti miehen kaveri, joka tuli kyselemään kuulumisia, annoin paikkani penkiltä hänelle ja hän innokkaana kiitti englanniksi.

Oisit ny piru vie tullu aikasemmin paikalle tulkiksi teki mieli sanoa 😁

Jassakset ssanottuani, jäi tällä kertaa viimeisenä paikalle tullut mies hölmistyneenä katsomaan minua.

Pitäisiköhän harkita tuota tekoäly tulkkia seuraavaksi.

Siirryin hiljalleen kohti laiturin päätä, josta vene noutaisi kyytiin.

Jonkin verran oli porukkaa jo paikalla.

Kivan oloinen siisti botski ja merikin oli tyyni.

Liput pystyi myös ostamaan veneestä. Kaksi miestä suoritti tätä asiaa. Yksi tulosti liput, toinen rahasti.

Puolisen tuntia kestää matka kaupunkiin.

Lähestytyäessa kaupunkia rupesin katselemaan pitkän rantabulevardin menoa, ihmisiä oli aivan törkeän paljon.

Lähdin siirtymään kohti kahta katua, joilla arvioin paraatin kulkevan.

Ihmiset vaan lisääntyi, en ole koskaan nähnyt tälläistä ihmismäärää missään.

Samalla pistin myös merkille, että olin auttamattomasti liian lyhyt näkemään sen massan takaa mitään. Enkä kehdannut myöskään rynniä kadun varteen.

Koitin kuikuilla jotain sopivaa koloa mistä näkisi edes vilauksen.

Tornin juurella oli isoja marmori askelmia, koitin yhtä kiivetä ylös onnettomalla ponnistus voimallani, kun yhtäkkiä kasvojeni eteen ilmestyi käsi. Katsahdin ylös niin minua pienempi mummu yritti auttaa minua ylös. Kuinka herttaista.

Selvisi nopeasti, että paraati jakautui välillä kahdelle eri kadulle joiden väliä jengi seilasi.

Välillä taivaalla lenteli kone, välillä helikopteri, samalla kun nenän eestä jyskytti menemään panssarivaunuja.

Meteli oli korvia huumaava, voin vain kuvitella ne oikeat sodan äänet.

Harmi, kun kuvia en oikein saannut, videoita vain.

Loppusuoralle osuin tätä paraatia harmillisesti, sen päätti hälytysajoneuvot pillit päällä.

No kerkesin edes jotakin, vinkiksi: aamusta ajoissa paikalle.

Sen verta pyörällä päästäni olin tästä, että oli hetkeksi päästävä väljemmille vesille, kirjaimellisesti.

Valkoisen tornin luota lähtee noin puolen tunnin välein kolme erilaista baarilaivaa.

Idea on, että kyyti on ilmainen jos ostat juoman. Ei paha. Olut maksoi 6e.

Ilokseni huomasin paraatin jatkuvan ilmassa.

Yhtäkkiä lentokoneen pauhu täytti koko taivaan.

Meni hävittäjää, helikopteria, potkurikonetta, sammutuskonetta.. en pysynyt perässä mitä kaikkea.

Hävittäjät teki upeita temppuja taivaalta.

Onneksi lähdin tähän laivaan.

Puolisen tuntia seilattiin Thessalonikin edustalla, siinä sai kiva käsityksen tästä rannan tuntumasta.

Päätin käydä katsomassa toisen laivan hinnastoa ja tunnelmaa.

Tunnelmaa oli, mutta hinnat oli aivan törkeät, 9e olut ja drinkit 15e. En suosittele tätä.

Lähdin rantabulevardilla vastavirtaan katsomaan toista Thessalonikin kuuluisaa maamerkkiä.

Melkoista pujottelua ihmisten joukossa oli tämä matka.

Sateenvarjot tangossa kuva on varmaan valkoisen tornin ohella toiseksi kuvatuin kohde täällä.

Paikka värisytti minua, tiesin laiturin alla asuvan tuhansia ellei kymmeniä tuhansia rottia jotka illan tullen ilmestyy pyörimään kadulle.. Hyih..

Pitkin puistikkoa päädyin pienille markkinoille, jossa tarjolla oli kaikkea kreikkalaista, öljystä käsirasvaan.

En sortunut tuhlaamaan.

Päätin kävellä aavistuksen hiljaisempaa ja varjoisampaa katua eteenpäin.

Jospa vastaan tulisi joku kauppa mistä saisi juotavaa.

Pitkät housut ja pitkähihainen paita oli kyllä liikaa näin lämpöiseen päivään.

Kioskin löysin josta mukaan lähti pussi sipsiä ja kokis. Näillä pärjäisi taas hetken.

Kuljeskelin pitkään vain ihmetellen menoa.

Jossain vaiheessa päädyin Aristoteleen aukiolle, minkä olin mereltä käsin nähnyt.

Rantakatua pitkin takaisin päin.

Siellä oli kuppilaa kuppilan vieressä ja aivan täynnä.

Olisi kiva hetkeksi istahtaa johonkin ja lepuutella hieman jalkoja.

Pääsin liki lähtöpistettä, josta löysin leipomon.

Ah ihanaa salaattia oli tarjolla, nappasin mozzarella version ja spriten, nyt pääsisin istumaan.

Murensin vielä sipsiä pussista mauksi salaattiin. Kyllä maistui.

Kello oli tässä vaiheessa 16.10 kyyti takaisin lähtisi 17.20.

Mitäs sitä luppoajan tekisi?

Ei muuta kun Klio laivan kyytiin nauttimaan.

Tällä kertaa valitsin kansipaikan Tikibaarista.

Letkeä reggae soi, aurinko paistoi lämpimästi, ei niin paahtavasti kun aiemmin. Tämä on kuin olisi vaihtanu maata välillä.

10 minuuttia jäi aikaa tältä risteilyltä, ihan hyvin.

Auringonlaskussa lähdimme liikenteeseen takaisin kohti Pereiaa.

Ensin satamasta lisää matkustajia.

Satamassa seisoi aiemmin näkemäni sota-alus.

Auringonlaskiessa otetaan liput alas, pääsin tämän homman ikuistamaan aika kivalla kuvasarjalla.

Olipa hyvin osuttu paikalle.

Matka takaisin päin noin 50 minuuttia, ennen Pereiaa pysähdytään Neo Epivateksessa.

Perillä koitin etsiä illallispaikkaa. Tuntui, että kaikkialla oltiin jo lopettelemassa, vaikka kello oli vasta vähän yli 7.

Yhdestä tavernasta kysyin niin he sanoivat kaiken ruuan olevan myyty.

Okei, olin vähän hämmentynyt.

En lähtisi tuhlaamaan aikaa kyselyihin vaan painelin hampurilaispaikkaan tilaamaan hampparin itselleni, se olkoon minun juhlaillallinen.

Muutenkin jotenkin ihmeellistä tämä toiminta täällä. Ihan kuin olisi tavallinen ilta, ei mitään juhlan tynkääkään. Omitusta.

No mitäpä sitä ihmettelemään sen paremmi, minulle oli tässä päivässä ohjelmaa ja äksöniä aivan tarpeeksi.

Ainakin jalkojeni mielestä.

Kuuma suihku ja pehkuihin. Ei unta tarvinnut kauaa odottaa.