Koittaisko reipastua?

No ainakin aamulenkin verran.

Suunnattiin lähinpään lehtoo, arvailin siellä sijaitsevan hautuumaan.

Oon varmaan joskus sanonu, et en oo yhtään uskonnollinen, enkä edes kuulu kirkkoon, mutta silti tää ortodoksinen uskonto kiehtoo.

En siis tuomitse ketään, jokainen saa uskoo mihkä huvittaa, vaikka saunatonttuun minun puolesta.

Jotenkin se koreus kirkoissa, suureellinen toiminta jumalanpalveluksissa ja tuo mitä kaikkea kuuluu siihen kuolleen ihmisen muistamiseen tai hautaamiseen. Siinä jokainen kuollut saa varmasti ansaitut menot.

Kerran jopa mietin, josko koittais liittyä ortodoksiseen seurakuntaan. Tulin kuitenkin siihen tulokseen et sitoutumatta voin suorittaa juuri sellaista uskoa elämään ja tähän kaikkeen, kuin minua huvittaa.

Tämä lenkki ei jäännyt pelkästeen hautausmaalle, pitkin oliivilehtoja kuljettiin, verenhimoiset koirat vain räksytti aitojen takana.

Hanskat olisi ollu kyl nyt tarpeen. Ilma kylmenee päivä päivältä.

Löysin kauniita kukkia pientareelta. Taittaisikohan näistä pari oksaa siivoojalle.

Mietin myös, että teinkö muuten ekaa kertaa ikinä sellaista asiaa ku keräsin kukkia marraskuussa… Mutta sitten muistin poimineeni vuonna 2000 isänpäivänä vanhimman lapseni ristiäiskakkuun lumen seasta yhden orvokin.

Lenkin jälkeen oli kiljuva nälkä.. Eihän mun pitäny syyä.. Tässä se rangaistus oli.

Napattiin taas pari manskuu naapurin puusta.. Soriii.

Ihminen voi syyä jopa 20 vuotta tasan samaa aamupalaa päivästä toiseen, mut miten se reissussa aina muuttuu?

Kappas keppanaa, aurinko paistaa jälleen, minun heikkous. En voi olla menemättä ulos nauttimaan.

Mietin tuossa auringossa makoillessa, että on se kiva, kun ei vielä tarvi sillain pakata ku vasta Torstaina.. Niin tänäänhän taitaa olla tosiaan Torstai.. Prkl.

Jämälounaat naamariin ja pienesti pakkauspuuhia.. Ettei allerginenreaktio iske.

Välillä aurinkoa ja sitten taas syötiin.

Tänään päätettiin katsoa auringonlasku kotoa käsin.

Joko nää auringonlaskut nyt kyllästyttää? 😁

Ja sitten kylille.

Paikallinen cafe houkutti hetkeksi istumaan, ennen ruokaa.

Tässä paikassa on kyl kiva tunnelma. Pelkästään paikallisia ja silti ollaan tervetulleita tänne.

Pikku Ouzot piti ottaa. Se yksi ja ainut kerta matkalla, kotio voi sitten ostaa pienen pullon lievittämään tuskaa, seuraavaan kertaan.

Paikallinen bistro pitäisi kokeilla, nyt on syöty sen verran paikallista safkaa, että vaihtelu virkistäisi.

Mies tilasi paikan nimikko hampparin. Itselleni otin suolaisia pannukakkuja.

En kyl tiiä mitä ajattelin, inhoon pannukakkua ja oletin tän tulevan menun mukaisella Hollandaise-kastikkeella.. paskan letut.. Jogurttia oli kyljessä.

Ei siis siinä ihan oli jees, mut maullisesti jätti kyllä kylmäksi.

Ihan ei vielä miestä nukuttanut, tämä käytettävä hyväksi.

Jalispeli näkyisi paikallisessa cafessa.

Parin penkin verran tilaakin vielä oli.

Tunnelma loistava, Olympiakos ei ehkä näitten mielestä paras, PAOK sen olla pitäisi, silti kannatettiin ja huudettiin.

Kommentoin peliä kuin vanha tekijä. Mies siinä tuumas et otit koko jalkapallopelin haltuun yhdeltä istumalta.. Tää Kreikka tekee ihmeitä.

En olis millään malttanu pelin loputtua lähteä pois, seuraava peli olisi juuri alkanut, järki kuitenkin käski mennä pakkaamaan loppuun.

Ei kauheesti tässä päivässä. Mut jotain kuitenkin… Huomiseen..