Yö meni vähän jännätessä, tuleeko niitä järistyksiä lisää.

Muutamia pieniä onneksi vain.

Pieni aaamulenkki ennen palavereja.

Ilma on selvästi viilennyt, aurinkoa ei juuri ole näkynyt.

Untuvatakki päälle ja pipo vielä päähän. Hanskat vielä jätin lenkkeilyvarustuksesta pois.

Heti alkuun matkaamme lyöttäytyi vähän liiankin innokas koira, joka hyppi ja pomppi niin, että ochia sai huutaa vimmatusti.

En tykännyt yhtään tästä kaverista.

Onneksi korttelin päästä tämä koira painui pois.

Ihan majapaikan lähellä on upea maisema tämän kaupungin tai kylän rannalle. Tuo ranta-alue on aivan autiona, koska on vain turisteille suunnattu.

Paljon mielyttävämpi täällä on lenkkeillä kuin omilla kotikulmilla. Paljon enempi nähtävää, eikä ihmiset tule naamanorsun vitulla vastaan..anteeksi rumasana.

Tervehdimme kalimeeralla jokaista vastaan tullutta.

Suunniteltu lenkkireitti tyssäsi seinään. Tie oli sortunut täältä, jäljellä vain iso kuoppa sillä kohdalla.

Ristiin rastiin katuja hetken kuljettua, oli pakko lähteä takaisin asunnolle.

Tyhjän näköisen talon puusta napattii mandariinit matkaan. Näitä on pitkin katuja täällä. Harmittaa kun menevät ihan hukkaan.

Mies meni omalle partsillee palaveroimaan ja minä omalle.

Välillä on hyvä pitää itsensä kanssa palaveri ja vähän sopia asioista.

Miehen palaverin tuloksista en tiedä, mutta minä sain aikaiseksi päätöksen niin pyykkien kuin itsensä huollosta.

Parit koneelliset pyykkiä, suihku ja päälle kirjoittamista, ne veikin jo lounasaikaan.

Salaattilounas koostui kaikesta mitä löysin jääkaapista. Itse tehty taivaallinen sinappisitruunakastike ja tuliaismakkarat kruunasivat tämän salaatin.

Aurinkokin saapui hetkeksi iloksemme, äkkiä kevyempää päälle, jotta saa nahkaan väriä.

Omassa palaverissa sivusin myös aiheita: tiskaaminen, sekä Jumbo ostosten läpi käyminen ja tavaroiden yleinen järjestely.

Pienet palkkaneuvottelut voisi kyllä käydä ensin.

Siinä höpöttelin ääneen jotain orjasta, johon mies totesi minun olevan herkullinen orja 🤣🤣

Kiltisti tein itseni kanssa sovitut asiat kuitenkin.

Miehen työt, kun päättyi jäi sopivasti muutama tunti valoisaa aikaa.

Auto alle ja katsastamaan millainen paikka Nikiti on.

Sitä myöskin olimme tutkailleet mahdolliseksi paikaksi käynnillemme.

Sain siinä jonkin kriisin, kun tajusin, että ensi viikolla olisi jo palattava kotiin.

Miten ihmeessä. Juurihan aikaa oli vielä kaksi viikkoa.

Minne tää aika hävis?

Apuva.

Lähestyttäessä Nikitiä huomasin sen olevan aivan kuollut paikka, eikä se siitä miksikään muuttunut.

Juuri sopivasti osuimme auringonlaskuun rannalle.

Kiva rantakatu löytyy täältäkin, kesällä varmasti aivan mahtava ja eläväinen paikka.

Nyt auki oli yksi rantataverna.

Siinä kuvaillessa osui paikalle pariskunta jonka kanssa vaihdoimme palvelukset eli kuvat puolin ja toisin.

Lähtiessä osui silmään uusi kauppa, jossa en ollut käynnyt, pitihän sitä vilasta valikoimaa.

Seuraava pysähdyksemme oli Neos Marmaras, joka vaikutti tosi kivalta paikalta, tuli mieleen Agios Nikolaos.

Sen verta pimeetä oli ettei oikein keksitty kylän keskeisintä paikkaa, joten kuvat jäi tällä kertaa ottamatta.

Hyvin voisin tuolla kuvitella muutaman yön viettää, paljon eläväisempi kuin Nikiti.

Ajatus jäi nyt muhimaan minne seuraavaksi suunnattaisiin. Tai sitten vaan lähdetään ja kun kiva paikka tulee varataan yöt.

Matkalla takaisin päin haimme kotoa puuttuvat ruoka tarpeet… niin ja peltipurkin..

Ai mikä peltipurkki? No sellanen fetan säilytys.

Itsehän olisin ostanut suolaa, mutta miestä kiehtoi purkki. Suola jöi hyllyyn ja purkki lähti matkaan.

Älkääkä kysykö mitä sillä tehtäisiin, koska minulla ei ole hajuakaan 🤣

Kohta on haettava Jumbosta kolmas laukku.

Minnehän me tää kama määrä sit hukataan, kun muutto tulee pois suomesta?

Tien varrelta löytynyt kiinamarketti piti vielä käydä katsomassa, ihan vaan todetaksemme hintojen nousseen aivan pirusti.

Oli ihan hilkulla ettei menty Nea Moudaniaan syömään. Saimme kuitenkin pidettyä itsemme aisoissa ihan vaan et huomiselle olisi myös lounasta valmiina, kun nyt sen ruuan tekis.

Jauhelihaa, tomaattiia, sipulia, valkosipulia, paprikaa, viiniä sekä mausteita. Niistä syntyi kastike.

Mies keitti itselleen pastaa ja minä söin kastikkeen kanssa eilistä muussia.

Ostettiin viel kylkee pepperoneja, mut ne jäi kyllä syömättä kun hampaat ei pystyny niihin.

Syömisen lomassa taas Masked singer, niin ei pääse ennenaikaisia paljastuksia tulemaan.

Sama kaava tuntuu toistuvan, mies nukkumaan, minä kukkumaan.

Sitä taidetaan kutsua arjeksi.