Meillä alkoi nyt viikonloppu!

Mies siis otti perjantain palkatonta, sehän kelpas minulle.

Aikomuksena valloittaa tänään Petralonas luola.

Leipomosta aaamupala. Luola aukeaisi 8.30. Olisimme pelipaikalla hyvissä ajoin.

Kauaa ei onneksi tarvinnut ajella.

Perillä oli portit avoinna, joten karautettiin suoraan luolan suulle.

Hiljaista oli.

Täältä myöskin muuten näkyy Olympos aika hienosti.

Hetken siinä palloiltiin ja ihmeteltiin, että miksi ovet eivät aukene meille?

Ilmeisesti netissä on aukeamisajat väärin. Klo:9 aukeaa.

Seuraavana myös luolan opas tuli selittämään, että hetki ootellaan josko muitakin tulisi.

Ootellessa hän vei meidät luolan museoon.

Eipä tämän paremmin voisi museota toteuttaa ja se mitä siellä esiteltiin oli aivan uskomatonta.

Kaikkea mitä luolasta löytyi, myöskin Kreikan vanhin pääkallo mitä on löydetty.

Sisäänpääsy näihin samalla lipulla 4e per kallo.

Museon jälkeen ei vieläkään muita näkyny, saatiin sitten priva tour. Sehän kelpaisi.

Ihmettelin, kun opas rupesi riisumaan takkiaan. Minä sen sijaan vetelin takkia päälle, kylmään mentäisiin.

Mutte eipä se ollutkaan niin.

Luolassa sisällä on ympäri vuoden n. 17 astetta. Mikä on kuulema optimaalinen.

No eipä minua haitannut.

Jo ensi askeleilta tiesin tämän olevan jotain mullistavaa.

Ei tätä voi sanoin kuvailla. Tunsin itseni todella pieneksi ja mitättömäksi.

Tämä kaikki täällä on ollut jo ennen ajanlaskun alkua.

Googlettakaa jos haluatte enempi tietoa tästä. Piristyksen Facebook-sivuilta löytyy myös lisää kuvia luolasta.

Ei tätä voi vaan käsittää.

Puolisen tuntia siellä kierreltiin ja ihmeteltiin.

Kiertelyn jälkeen oli otettava kuppi teetä ja istuttava alas hieman hengähtämään. Tämä ei hetkessä unohdu.

Palatessamme kämpille, jäi 40 minuuttia aikaa huoneiston luovutukseen, hyvin ajoitettu.

Kamojen kanto autoon ja kohti tuntematonta.

Ehdotin miehelleni, että jos jäätäisiin johkin kahden viimeisen sormen väimaastoon, josta sitten olisi hyvä seikkailla kaikkialle.

Ei huono ajatus kuulema, joten lähdimme ajamaan kohti Pyrgadikia, joka vaikutti kivalta pieneltä paikalta.

Välillä olisi minun vuoro ajaa

Sen verta taustatyötä, että kylästä löytyisi jonkilaista majoitustoimintaa.

Etsittiin mukavimmalta vaikuttava yöpymisvaihtoehto ja kurvattiin katsomaan millainen se olisi.

Perillä olikin paikan emäntä pihalla vastassa, lähetin miehen kyselemään olisiko vapaata huonetta.

Kreikaksi ja osin saksaksi oli tapahtunut kommunikointi.

Vapaa huone löytyisi hintaan 40e yö.

Lähdin myös katsomaan millainen huone olisi.

Oikein mukavalta vaikutti, selvittelin siinä myös lämmityksen löytymisen.

Vanha nainen oikein innostui siinä kertoilemaan kuinka heillä on 10 vuoden ajan käynnyt joku suomalainen pariskunta.

Huonetta pitäisi myös tunnin verran odotella, jotta hän saisi sen edellisten jäljiltä siistiksi.

Sehän passaisi, olisikin jo nälkä. Kävisimme siis syömässä sillä välin.

Kaks tavernaa auki, toinen kala, ei ollut vaikeaa valita kumpaan menisimme.

Monen tavernan listalla on ollut tarjolla perunasalaattia. Olen miettinyt millaista se täällä on, nyt olisi mahdollisuus maistaa.

Omistaja nainen pahoitteli ettei valmiina olisi salaattia, menee hetki kun hän sen tekisi. Meillähän ei ole kuin aikaa.

Alkuun kuitenkin leivän kanssa tsatsikia.

Perunasalaatin kanssa kyllä kesti ja yllättäen se tuli kuitenkin ekana pöytään.

Mies halusi mausteisia Sutsukakeja, eli lihapötköjä, niiden lisäksi grillattua tomaattia.

Ilma oli kyllä mitä mahtavin, tarkeni hienosti syödä ulkona.

Mies ei oikein tykännyt tämän paikan tarjonnasta. Minusta oli raikkaat hyvät maut. Paitsi Sutsukakit ei ollut minun mieleen, otin ne mukaan kissanruuaksi.

Ruuan jälkeen lähdimme katsomaan majoituksen ja viemään tavarat.

Vielä jäi jonkin verran valoisaa aikaa keskisormen valloitukseen.

Keskisormen itäistä rannikkoa pitkin ajelimme kohti Sartia.

Sarti oli myös listalla yhdeksi majoitus paikaksi. Onneksi emme sitä kuitenkaa valinneet, oli niin hiljainen. Mutta jällee kesällä varmasti aivan ihana.

Aurinko laski nyt ehkä liian aikaisin meidän näkökulmasta. Pimeällä ei paljoa maisemia ainakaan katseltu.

Tunnelmallista oli kyllä loppuosakin sormesta kiertää. Kuvia ei oikein voinut ottaa.

Hyviä keskusteluja tulee käytyä ajellessa, kun ei mikään muu vie huomiota.

Jotain olisi syötävä ennen nukkumaan menoa.

Nikitistä löytyi auki oleva piirakkapaikka.

Piirakka oli taivaallista. En vain käsitä miten ne tän lajin osaa.

Jonkin verran matkaa takaisin Pyrgadikiaan, kova höpöttely ettei kuskin silmät luppaisi. Aika pitkä ja raskas päivä takana.

Voitte arvata loppuillan kulun.. Kyllä.. Mies meni nukkumaan.

Onneksi itsellä on lyhä matka jääkaapille

Kalinihta.