Oltiin hyvissä ajoi hereillä, ei muuta ku kamat autoon ja kohti Thessalonikia.

Muutaman mutkan kautta.

Kylänraitilla ei näkynyt ketää.

Pilvinen päivä ja ruskan värit toistuivat upeasti luonnossa.

Aamiaisen haku Ierrissoksesta

Täällä on jännä tapa pilkkoa vitriinistä ostetut tuotteet napopaloiksi

Stratoni nimisestä paikasta löytyy kultakaivos.

On tässä ihan eri tunnelma ajellessa tälläisellä kelillä, kuin kuumassa auringon paahteessa.

Kiinnittää aivan eri tavalla huomiota eri asioihin

Eilistä koiranruokaa löytyi vielä ja Olympiadan kylätieltä löytyi myös koira ruualle.

Koin kyllä olevan enempikin kissakuiskaaja koska siinä syöttäessä koiraa ympärilleni kokoontui tuhottomasti myös kissoja.

Ruoka lopui auttamattomasti kesken.

Stavros jatkoi samaa kaavaa. Ainoastaa kylä kahvilat oli aivan täynnä paikallisia.

Kohti Thessalonikia valittiin järvien etelä puolelta oleva reitti, ensimmäisen järven kohdalta ja seuraava ohitettaisiin sitten pohjoispuolta.

Uuden tien tuleminen pohjoispuolelle järviä, on hiljentänyt eteläpuolen kokonaan.

Leppoisaa ajelua pitkin maaseutua.

Lounas nautittiin lähellä Thessalonikia Lagynassa.

Raflan pihalla hypättiin ulos autosta ja samaan aikaan ylitsemme lensi vanhoja armeijan koneita. Pienen selvittelyn jälkee kävi ilmi, että Thessalonikissa oli ollut tänään joku ilmailunäytös. Hieman harmitti sen missaaminen.

Pastaa valikoitui ruuaksi. Mies otti pesto-pastaa ja itse valitsin kanaa.

Hieman jännitin, kuinka helppoa meidän olisi löytää seuraavaa majoituspaikkaa.

Ajattelin liikenteen olevan kaoottinen.

Onneksi oli sunnuntai ja aika helposti kuljimme muun liikenteen lomassa.

10 pistettä.

Itse asunto oli tosi suloinen. Kyllä sen kolme yötä täällä viihtyisi, koon puolesta ei enempää.

Jalottelua ajelun päälle ja kaupungin tutkimista.

Alkuun tuli sellainen olo, että onkohan tällä kaupungilla meille mitään annettavaa. Jotenkin inhan nuhjuinen olo tuli.

Mitä syvemmälle mentiin ja kauemmin katseltiin alkoi kaupunki avautumaan meille.

Jokaisen kulman takaa oli aina jotain ihmeellistä.

Oli ruokakatua, hiljaista baarikatua. Kävelykatuja ja puistoja.

Yhden kulman takaa löysimme kirkon, isänpäivän kunniaksi kävimme sytyttämässä sukujemme miehille kynttilät.

Tarkoitus oli etsiä vanha kaupungin osa.

Kyllähän se vanha kaupunki löytyi, oli vain jumalattoman kiipeämisen takana.

Mies lupasi tarjota virvoikkeet, kun olin niin urhoollisesti tänne ylös asti jaksanut, kesäkuumalla olis jäänny tulematta.

Suoraan lämpölampun alle istumaan, kyllä elämä höllii.

Ruokapaikka pitäisi löytää jostakin.

Sarantoulis niminen taverna vaikutti todella hyvältä.

Tänään syötäisiin aavistuksen kevyemmin.

Ai luoja kuinka taas kerran oli hyvää, miten me aina onnistutaan löytämään näin mahtavia tavernoja.

Omistajalla oli aikaa jäädä istumaan hetkeksi seuraamme ja juttelemaan niitä näitä.

Lähinnä raaka-aineiden laatu puhutti. Kuinka Suomesta ei saa millään niin hyviä vihanneksia kuin täällä kasvaa.

Mahat killillään lähdimme tarpomaan takaisin asunnolle.

Suuruuden hulluina matkan varrella auki oleva kioski houkutti tutkimaan mitä löytyisi.

Aivan jäätävän kokoisia popcorni ämpäreitä, sellainen lähti matkaan, pitäähän sitä pientä suolaista olla.

Sellainen päivä. Lähtö lähenee.