Olihan se outo herätä tähän aamuun, kun toinen tuhisee vieressä

En oikein osannut aamutoimiakaan suorittaa oikeassa järjestyksessä.

Tarkoitus oli syyä kämpillä aamupala ja mies sitten rupeaisi töihin, jostain kumman syystä kuitenkin eksyttiin kävellen leipomoon.

Kulkiessamme siinä pitkin katuja, mies tuumasi ettei yhtään ihmettele sitä, että olen viihtynyt täällä. Kuulema ihan mun oloinen paikka.

Palautus takaisin arkeen, ainakin miehen osalta. Töitä olisi tehtävä.

Itse paneuduin kirjoittamisen ihmeelliseen maailmaan.

Tarpeeksi kauan, kun kumpikin oli nörännyt tahoillaan, päätin ehdottaa virkistävää pulahdusta.

Uikkarit päälle ja rannalle.

Vettä kokeiltuaan mies arveli minun huijanneen häntä.

En varmasti olisi uinnut niin kylmässä vedessä. (huom. nyt 2 astetta vähempi kuin aiemmin)

No pakkohan se oli näyttää ja painella vauhdilla veteen.

Simpukkajahdin avulla sain viluisen siippani kastautumaan.

Hän innostui sen verta ettei jahdista meinannut tulla loppua.

Miestä työt kutsuu. Mua ei, jäin vielä karvaisen kavaljeerini kanssa rannalle makoilemaan.

Olisin taas voinu maata siinä rannalla vaik kuin pitkään, muttei auta muonavastaavan on työnsä tehtävä.

Lähtiessä vähän rannan siivousta.

Eiliset piirakat pannun kautta ruuaksi. Pärjäisi taas hetken.

Työpäivän päätyttyä, oli meillä samaiset ajatukset:Jumboon.

Kämpille se uusi lasi hajonneen tilalle, sekä miehelle matkalaukku. Saatas tää tavara määrä viel kotiokkin.

En tiiä mitä ihme kinttupolkuja maps taas meitä ajatti, en arvannut teiden olevan ihan näin jänniä täällä mantereen puolella. Kuoppatutka (eli minä) pääsi taas vauhtii oikein kunnolla.

Varoitin miestä jo etukätee, täällä tulisi menemään aikaa.

Koska joulu.

Olen joo jollain lailla jouluihminen ja toki tykkään kaikesta kauniista, ens silti ole ollut krääsän perään.

Tunnen kuitenkin pari joulu”hullua” ja ihan vaan siks fiilistelin tätä kaikkea heidän puolestaan.

Harvemmin niin käy et mies kyllästyy, jossain vaihees hän oli laittanu viestiä.

Luojan kiitos tätä kauppaa ei oo suomessa.

2.5 tuntia myöhemmin ja paljon köyhempänä astelimme autolle, myös se hakemamme matkalaukku mukana. Ehjää lasia ei sen sijaan saatu, ne oli loppu. Ei voi mitää.

Siinä pois päin ajellessa eksyttiin johonkin kivaan kylään, jonka taverna valikoima myös houkutti.

Kamat kämpille, pieni freesaus ja takaisin tänne syömään.

Autoillessa olisin jo kaivannut penkinlämmitintä, sen verta viileää.

Ihana kun pääsee syömään kahdestaan ja kunnolla.

Alkuun Bouyiourdia, ranskalaisia ja vihdosta viimein Saganaki juustoa.

Pääruuaksi tuli jotain possun paistettuja paloja. Luoja miten hyvää

Todella kiva ja siisti taverna Trilofossa: To Steki. Maksamisen yhteydessä saatiin vielä vähän jälkkäriäkin.

Koitin vielä syömisen päälle saada mieheni innostumaan lähtemään jonnekkin istumaan iltaa.. Hän oli kuulema liian väsynyt.. Ymmärrän..

Pyhäinpäivä

Mahdetaankohan sitä ees täällä juhlia?

Aamusta se oli vain sitä kamojen pakkausta, jäätävä määrä kaikkea.

Katseltiin jo eilen, kuinka täällä katujen varret lippusiimoitettiin kera hinauslappusten.

Mitähän täällä tapahtuisi?

Se selvisi aika nopsaan aamulla.

Yöllinen puoli maratooni rantautuisi tänne, pitäisköhän osallistua? Itsekkin kun olen kuulema viime aikoina kunnostautunut yöjuoksun saralla.

Siinä ajellessa kohti uutta majapaikkaa, Nea Potideiassa. Iski joku valtava tunne ryöpsäys… Kaikesta.. Ison itkun kanssa.

En ole hetkeen kokenut tuollaista lannistumisen tunnetta. Mistä tämä kumpuaa? Liian paljon kaikkea? Ehkä..

Kun hieman olo rauhoittui tuli kuin tilauksessa, Nea Irakleia kirkkoineen.

Pieni kappeli kirkon tykönä tarjosi mahdollisuuden kynttilän sytyttämiseen ja hetken mietintätaukoon.

Voi kun joskus vain voisi aivot kääntää off asentoon.

Matkan jatkuessa eteenpäin koin hetken olevani Maspalomasin dyyneillä.

Sahara beach, aika nimensä veroinen.

Olisin voimut jäädä sinne paistattelemaan päivää, vaikka kuin kauaks aikaa.

Eteenpäin olisi kuitenkin mentävä.

Nea Kallikratia, vei mun sydämen. Pieni paikka, mutta niin elävä.

Joku pikku lounas olisi paikallaan.

Koitettiin mennä yhteen gyros grilliin. Ovi oli auki, mutta henksua ei missään.

Tovi siinä ihmeteltiin, kunnes takahuoneesta paukkas mies ja nainen tiskin taa, nainen korjaili hametta ja hiuksia, kovin syyllisen näköisenä. En edes alkuun tajunnut mitä siellä tapahtui, muuta kun kysyessä oliko paikka auki, saatiin melko puuskuttava vastaus että ei.. Siinä vaiheessa valkeni asia minullekkin. Oli vissiin pita saannut souvlakinsa.

Ei auttanut kuin etsiä toine gyro paikka.

Niitä onneks riitti joka kulmalla.

Eväät ostettuna suuntasimme puistoon, penkeille syömään.

Paljon ajelua vaikka todellisuudessa matkaa ei juurikaan ollu. Mut näistähän ne seikkailut on tehty.

Perillä pääsy taloon ja ensi näkymät oli hämmentävät.

Tullessa muuten jalkoihini leijui taas höyhen, tiesin olevani turvassa.

Kamojen kantamisen jälkeen pitäisi kaupassa päästä käymään. Eli Nea Moudaniaan.

Hetken jaloittelua ja kahveet.. (taas juon sitä pirun kahvia)

Tämä kaupunki vaikuttaa ihan kivalta.

Vuokra-auton pyyhkijänsulat oli aivan sököt, koitettiin käydä kattelee mistä sellaset löytäs edullisesti.

Jumbohan ”sattui” matkalle.

Eipä sieltä niitä löytyny ja uloskin päästiin helposti. Vain 2 e meni tällä kertaa tuikkuihin.

Ajattelin Lidlin olevan takuu varma kauppa mistä saisi kaiken, se olettamus osottautui vääräksi.

Ihmettelin jo heti alkuun miksi ajatus takkuaa, ajattelin sen olevan se kahvi.. Kunnes puolivälin kauppaa tajusin taustalla soivan musiikin olevan aivan sekoa ja ihan liian kovalla.

Keskittyminen iso 0, ei vaan pysty tekee mitää päätöksiä tämmöisessä hälyssä.

Nopeesti jotaki kärryyn ja ulos. Onneks olin jo aikasemmin muuttanu lidlin sovelluksen kreikan versioksi. Säästö se tämäki.

Pieni rauhoittumishetki auringonlaskun parissa ja sen jälkee pystyin jatkamaan matkaa toiseen kauppaan.

Takaisin asunnolla piti purkaa kamat ja tehdä vähän turvatoimenpiteitä

Iltaruuan aika. Katsastamaan kylälle tarjontaa.

Kylästä löytyi parikin mahdollista paikkaa jossa syyä, toisesta haettiin menu koska heillä on myös kuljetuspalvelu, toinen taas tunnelmaltaan vei mennessään.

Tilattiin perus juomien lisäksi: täytetyt herkkusienet, Tsatsikia, leipää, salaattia sekä paistettua kanaa.

Oltiin aikasemmin nähty joku mielenkiintoinen pubi. Sehän olisi kokeiltava.

Asiakkaita ei ollut paljoa mut tunnelma oli silti kiva. Takapöydissä papat pelas korttia, tiskin takana nainen kippisteli omalla drinksulla asiakkaan kanssa. Sopivan härö meininki mulle. P. S terkut kaikille joilla on sukunimenä Härö

Tovin istuskelun jälkeen, eilinen toistamiseen.. Miehen nukkuaika..