Kylläpä taas uni maittoi.

Jälleen alakerran kahvilasta aamupalat, ihana nauttia näistä hitaista aamuista.

Ilmassa oli selvästi pientä lähenevän lähdön aiheuttamaa kireyttä.

Miestä ehkä pännii, kun joutuu hommia vääntää, kun mä vaan haahuilen.

Josko se kireys hävenisi pienen aamulenkin aikana.

Kaupan etsintä kierros, josta saisin vielä laukun täytettä.

Metrotyömaa näkyi ja kuului katukuvassa. Hieman skeptisenä mietin, että mahtaako aueta luvattuna päivänä. On sitä niin kauan rakennettukin.

Muutaman korttelin päästä löysin Sklavenitiksen, ei tarvisi pitkää matkaa kasseja raahata.

Otin aivan rauhakseen ja ihmettelyn kannata tämän kauppareissun.

Kävin kaikki hyllyt läpi, tutkien jos jonkin näköstä purkkia ja pakkausta.

Olisin ostanut vaikka ja mitä, mutta tiedän myös kuinka tarkka se Ryanair on laukkujen määrästä ja painosta.

Pari tuntia tais mennä ihmetellessä.

Välissä kävin viemässä ostokset kämpille ja jatkoin seikkailua ympäri kaupunkia.

Kuljeskelin ilman päämäärää, ajattelin, että jos näen jonkun kivan paikan, niin pysähdyn.

Hetken pyörimisen jälkeen, oikein kutsuvan näköinen baari osui kohdalle. Olisi aika lasin viiniä.

Nautiskelin viinistä pitkään ja hartaasti. Samalla kuluttaen aikaa lounaaseen, jonka mies tulisi kanssani jonnekkin nauttimaan.

Jonkun tovin päästä mies saapuikin ja lähdimme yhtä matkaa etsimään sopivaa ruokapaikkaa.

Kauppahallissa oli monta kivan oloista kahvilaa, leipomoa ja ruokapaikkaa, sieltä varmasti löytäisimme vatsan täytettä.

Bouyiourdia taikinakuoressa olisi ollut valintani mutta ne olivat loppu, valittiin sen sijaan jotkut vastaavat piiraset eri täytteillä. Olivat kyllä todella hyviä. Suosittelen.

Massut täynnä löntystelimme takaisin asunnolle. Perillä aloittaisin pakkauspuuhat ja mies jatkaisi töitänsä.

Pakkauspuuhat on ihan hanurista, varsinkin sillon kun on rajalliset kilot.

Siinä sitten punnitsin ees taas, mietien mitä on tärkeetä ja mitä ehkä voisi jättää jälkeensä.

Siinä sitten meni tovi jos toinenkin, harmillisesti jouduin juomaan tuliaisiksi ostetut oluetkin, ei antanu kilot periksi.

Edellisenä iltana kuljimme jonkun tavernan ohi, joka oli ääriään myöten täynnä. Nopealla googlailulla paikkaa oli kehuttu kovasti, joten sieltä teimme viimeisen illan pöytävarauksen.

Illan saapuessa puimme hieman parempaa seppälää nii sanotusti päälle ja lähdimme etsimään paikkaa, koska suuntimat oli aika hukassa, nimi myös.

Pitkän kaavan mukaan tämän illan syömiset, nyt nautitaan. Koska lie seuraavan kerran näiden herkkupatojen ääreen pääsee.

Alkuun tilasimme ihania friteerattuja kesäkurpitsoja kera Tsatsikin.

Listan ruuista oli kehuttu varsinkin perunamuussi, sitä oli kokeiltava ja vielä ihan ekaa kertaa Kreikassa.

Tarjoilijoita vilisi ympäriinsä ja kovin kiire tuntui olevan.

Tunnelma oli kyllä katossa, tai tässä tapauksessa taivaassa, koska istuimmehan ulkona.

Lämpötila ei varmasti ollut 15 astetta enempää. Silti jostain kumman syystä ei pallellut.

Jostakin rupesi kantautumaan livemusan suloiset soinnut.

Tässä vaiheessa olimme jo annokset hotkineet parempiin suihin.

Seuraavaksi yllätti mies, lauseellaan: Mulle jäi nälkä tilataanko lisää? Huom syömämme annokset olivat siis olleet melko reilut.

Tarjoilijakin katsahti kieroon ja kysyi kaksi kertaa, että lisääkö?

Miehen äherrettyä annoksensa loppuun pamahti pöytään tietenkin talon puolesta jälkkäriä.

Paikan laskukaan ei päätä huimannut, jos olette täällä päin, iso suositus tälle.

Juuri kun pääsimme pois tavernasta, alkoi ripsimään vettä, onneksi oli sontsa mukana.

Joku kiva lähtiäisdrinksu olisi vielä paikallaan, pienen kävelymatkan päästä löytyi hauska oloinen baari.

Siinä sitten fiilisteltiin ja mietittiin, mitä kaikkea ollaankaan saatu nähdä ja kokea tällä reissulla.

Päivääkään en vaihtaisi.

Aamulla olisi aikainen herätys, se tiesi myös aikaista nukkumaan menoa.

Sade hiljaa ripsotteli pitkin katuja, tuntui haikealta, että täällä elämä jatkuisi omalla radallaan ja me vain lähtisimme kotiin.

Valokuvia oli vielä räpsittävä muistoksi.

Kalinihta