Tänään rannalle. Siitä ei jousteta.

Ei satanu Jorgoksia taivaan täydeltä, ilma oli täydellinen.

Sunset biitsin puoleinen ranta oli melko tuulinen, joten aluksi valitsimme Iguana biitsin puolen, jossa oli tyyntä.

Pakko oli uskaltautua uimaan, päästäkseni samalla mittaamaan meren lämpötilan.

Hyistä oli, voin sanoa. +20c, ei kauaa huvittanut uiskennella.

Tyttären usutin menemään edes kahlaamaan, pääsisi sitten sanomaan olleensa meressä.

Reisiä myöten kykeni ja hyvin nopeasti takas rannalle.

Ei oikein taas ollut keskittymistä pelkkään makoiluun, kotimatka pyörii vahvasti mielessä.

Jossain vaiheessa siirryttiin tuulisemmalle rannalle, jossa oli vähän varjoakin missä olla.

Se ero taas huomattiin suomalaisten ja kreikkalaisten välillä, että täällä ei paikalliset välitä kuka missäkin on, vaan rannallakin ängetään ihan kylkeen kiinni. Ei suomalaiset näin toimi, hajurako se olla pitää.

Isompi lössi päätti tulla siihen meidän viereen niin, että hiekka vaan pöllysi. Toki suoraan mua silmiin.

Metakka oli melkoinen.

Onneksi meille siinä vaiheessa rantailua riitti ja siirryimme hotellin altaalle.

Pientä lounasta tähän väliin, aika kuuma päivä, niin ei ihmeitä jaksaisi. Nyt on ranskalaiskiintiökin täynnä minun osalta tällä reissulla.

Altailun jälkeen siirryimme huoneeseen, ekaksi vähän pakkailemaan ja sitten otettiin muutamat erät Heitä sikaa. Ettei turhaan oltais peliä mukana raahattu.

Sain siinä pelatessa idean, voisimme lähteä aamuisen niemekkeen nokkaan katsastamaan kunnolla auringonlaskua. Oli kuulema hyvä idea.

Irtojätskit on koko viikon houkuttanut, sellaiset matkaeväiksi viereisestä kahvilasta.

Niemekkeellä sijaitsi myös kappeli, jossa oli vietetty häitä päivällä. Nyt porukka siellä keräili kamoja.

Tuuli oli todella navakka ja kylmä täällä. Hanskat olisi tarvinnut käsiin, kun sormet oli niin jäässä kuvia ottaessa.

Takaisin matkalla hotellille, kissakuiskaaja keräsi taas liudan silitettäviä luokseen.

Kävelimme kunnon setäkahvilan ohitse, koitin tytärtä houkutella minun kanssa sinne hetkeksi istumaan. Ei kuulema houkuttanut, riittää kun on suomessa sellaisessa töissä 😁

Jälleen valinnan vaikeus illallisen suhteen. Pastan maku suussa meinasimme lopulta suunnata Il Fornoon. Onneksi tajusin katsoa sen aukioloajat. Kiinni oli sunnuntain ja maanantain.

Pastaa tarjosi myös tien toisella puolella oleva Orexi niminen taverna.

Kummasti vaan listalta kuitenkin valikoitui päivän erikoisannokset.

Possua sienikastikkeella tyttärelle, itse otin uunissa paistettua fetaa, kera tomaatin, oliivin, sipulin ja chilin. Kylkeen valkosipulileipää.

Menin sitten onneton maistamaan tyttären annoksesta sienikastiketta… Luoja miten taivaallista.

Ei auttanut kuin kysyä tarjoilijalta saisinko itsellenkin pienen kipollisen kastiketta. Sehän onnistui.

Kastike sopi täydellisesti fetan ja leipien kaa, se myös upposi nii nopsaa ettei kuvaa muistanu ottaa.

Jos täällä päin olette niin suosittelen kyllä tätäkin paikkaa, plussaa vielä siitä, että täältä sai Charman Pale alea, sitä mitä panimolla maisteltiin.

Pikku rakit ja namit talon puolesta ja taas oli kaksi kappaletta ihmisiä valmiina nukkumaan.

Vikaa päivää huomenna viedään. Huone pitäisi luovuttaa kello 11, mutta sain 40 eurolla jatkoajan iltaan, meidän lähtöön asti.

Mikä sinällään hyvä, koska tytär oli onnistunut hyvistä rasvoista huolimatta polttamaan selkänsä. Sillain ei päivää altaalla istuttais.

Barcelonan kirjeenvaihtaja laittoi viestiä, että kotiuduttu on ja kotona kaikki hyvin. Sanoi menevänsä saunaan. Pieni kateuden tunne valtasi hetkellisesti.

Lohduttauduin huomisella aurinkoisella päivällä.