Lätkässä viisuihin
Saimme eilen uudet naapurit.
Kukon kiekuminen vaihtui kuorsaukseen.
Tämän päivän suunnitelmana oli lähteä Hanian kaupunkia katsastamaan.
Sää oli siihen mitä mainioin. Eli pilveä pukkaa.

Ei ole hirveästi bussilla tullu mentyä, kun aina on auto ja kuski, nyt olisi sen aika.
Bussiliput saisi kioskilta halvemmalla, kuin kuskilta, päätimme silti maksaa suoraan kuskille säästyisi kävelyä itse kaupunkiin.
Hintaeroa lipuilla 80 senttiä. Bussista lippu maksaa 2e.
Yksi bussi ajoi täytenä ohite, seuraavaan kuitenkin päästiin.
Muuten ihan kiva, mutta porukan lisääntyessä loppui suoraan sanottuna happi. Tämä oli kuulema pahempaa kuin lento.

Ensimmäisenä lähdimme metsästämään markkinoita. Tänään paikkana olisi Patriarchou Ioannikiou katu, joka löytyi helposti.
Tällä puolen kaupunkia on selvästi nurkkia siistitty sitten viime kerran.
Nämä täällä myytävien vihannesten ja hedelmien tuoreus ja hinta aina yllättää.
Tomaattia 50 senttiä kilo, ihania appelsiineja 70 senttiä kilo ja iso nippu valkosipuli 3e.

Voikun Suomessakin olisi näin.

Tuoreiden mansikoiden tuoksu leijaili kauas. Pakkohan niitä oli ostaa rasiallinen mukaan.

Ostimme myös suolattuja ryttyoliiveja kotiin viemisiksi ja tuliaisiksi.
Seuraavana suunta sataman pienille kujille.

Porukkaa ei juurikaan ollut, joten saimme hipsiä ihan rauhassa.

Täällä on vain niin oma tunnelmansa, jotenkin rauhoittuu, eikä osaa edea kävellä nopeasti. Hiljakseen kulma kulmalta näkee aina jotain uutta.





Kujien jälkeen siirryimme sataman puolelle, kaikki porukka oli pakkautunut sinne.

Sataman eteen oli lyöty parkkiin iso risteilijä, josta tuotiin pikku botskilla vähän väliä porukkaa lisää satamaan.


Nopeasti kiersimme sataman, jonka jäljeen istahdimme puiston penkille nautiskelemaan ihanat maukkaat mansikat

Haniassa on jalkapallomuseo, jonne nuorisolainen halusi päästä käymään, sinne siis.
Matkalla kävimme tsekkaamassa vanhan kauppahalin tilanteen, olisiko se lähelläkään valmistumista.

Kattohan sieltä puuttui, varmaan vielä muutama vuosi menisi valmistumiseen.


Löysimme matkan varrelta kivan pienen kafeneion, johon istahdimme hetkeksi oluelle.

Kahvilan takana olevasta rakennuksesta kuului pianon pimputus, en saannut kartasta selville mikä rakennus oli kyseessä, mutta tunnelma oli aivan kuin olisi ollut Netflixin sarjassa Sininen maestro.
Lähtiessä kahvilasta vaihtui piano rumpuihin. Joku koulu tai vastaava veikkaisin olevan kyseessä.

Museoon oli ilmainen sisäänpääsy ja heti ovella tultiin kysymään haluaisimmeko katsella rauhassa vai haluammeko selostuksen myös.

Valitsimme katsella museota omin päin.


Museolla oli myös myynnissä pelipaitoja. Kuulimme, kun myyjä selitti jollekkin niiden maksavan 17 euroa. Kysyimme vielä itsekkin paitojen hintaa ja kyllä 17 euroa. Aika halpa.
Tytär löysi mieleisen paidan ja maksutilanteessa selvisikin hinnan olevan 70 euroa. Kuinka voi kuulla ja ymmärtää tämmöisen asian näin väärin. Paita jäi siihen hintaan museoon.
Jotain pikaista lounasta olisi saatava. Kävelessämme museoon näimme pienen kioskin, jossa myytiin pitsoja slaisseittain hintaan 2.5e, tätä houkutusta ei voinut ohittaa.

Pekoni-herkkusienipizza kuulosti hyvältä tilasimme sitä. Myyjä pahoitteli pizzan olevan kermakastikkeella tomaattikastikkeen sijaan, se ei meitä haitannut. Varsinkaan siinä vaiheessa kun maistoimme sitä.
Luoja miten hyvää voi joku asia olla ja vielä näin nopeasti, 2 minuuttia kesti koko suoritukseen, tilaamisesta istumaan puistonpenkille syömään.
Selkeästi oli moni muukin todennut tämän hyväksi, sen verta monta pizzan syöjää istuskeli penkeillä.

Jälkiruokaa kävin vain ihailemassa leipomossa.
Kehuttu maustekauppa sijaitsi lähellä bussin lähtöpaikkaa, se pitäisi käydä tutkimassa.
Hamiksemme kauppa oli kiinni, vaikka mapsi väitti toisin.

Tarvittava tuli nähtyä ja koettua täällä, sitten bussilla kohti Agii Apostolia
Suomen jääkiekkopeli olisi tänään vuorossa, matkan varrella olemme nähneet kahvilan, jossa pyörii urheilu. Bussista jäisimme ennen tätä paikkaa ja kävisimme kysymässä olisiko peliä mahdollisuus katsoa.
Kahvilan tyttö soitteli jonnekkin ja selvitteli asiaa. Kyllä onnistuisi.
Ei muuta kun hotellille vähän vaihtamaan vaatetta ja virkistäytymään.
Kävin pulahtamassa altaassa, jonka vesi oli kivasti lämmennyt parin päivän aikana.
Luulimme pelin alkavan 17.30, kuitenkin tieto ekasta maalista saavutti meidät 17.20, äkkiä vaatetta päälle ja kahvilaan.
Pari muutakin suomalaista oli paikalla.

Muutamat maalit meni kyllä ihan ohi kahdelta keskittymishäiriöiseltä, kun selostusta ei kuulunut.
Muutamaan otteeseen lähetys pätki ja lopulta 8 minuuttia ennen pelin loppua se katkesi kokonaan.

Onneksi löysin puhelimen sovelluksesta myös pelin, kävisi se katsominen näinkin.
Suomi voitti 9-1. Hyvä hyvä.
Tälle illalle oli vielä luvassa viisukatsomo.
Sitä ennen kuitenkin pitäisi syödä.
Ei merta edemmäs kalaan, tai tässä tapauksessa ravustamaan. Hotellin alakerran rafla on niin hyvä, joten miksi emme siellä söisi.

Valinnan vaikeus ruuan suhteen oli. Tytär päätyi kuitenkin katkarapuihin ja minä kanaan.


Siinä ruuan valinassa ja syömisessä meni niin kauan aikaa, että missasimme kreikan esityksen viisuissa kokonaan. Onneksi kuitenkin kaikista esityksistä näytettiin pätkiä uusintoina.
Suomen biisistä en saannut mitään selvää sanoista ja se jäi myös esitykseltään aika laihaksi.


Kreikka ja Suomi kuitenkin jatkossa, hyvä hyvä taas.
Ai niin unohdin kertoa, että näin viinihylly mummukat eilen ja he tulivat kovasti kehumaan viinisuositustani. Oli kuulema ollut hyvää.
Hyvä hyvä kolmannen kerran 😁
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
On muuten mielenkiintoista nyt nähdä, mitä viisuissa lopulta käykään. Ihan hyvin on Suomella ja ”Ruotsilla” mennyt. Kauniita nuo kukat, miksi ihmeessä Suomessa ei ole oikein missään vastaavaa.
Laura
Tänään jännitetään kuinka käy. Samaa miettiny kukkien suhteen