Eikös seuraavan matkan lähestyessä ole hyvä pistää edellinen matka pakettiin?

Illasta pakatut kamat odotteli aamulla oven pielessä lähtöä kohti Belgiaa, jossa vietettäisiin yksi yö.

Raahattiin laukut ales ja jäin oven pieleen odottelemaan, että mies hakisi auton.

Siinä sitten odotellessa talosta tuli ulos vanha mies, joka rupesi höpöttämään minulle hirveästi kreikaksi.

Haukku siinä kovaan ääneen jonkun ohi kulkevan miehen malakaksi. Ihan vähän hävetti seistä siinä hänen kanssaan.

Sitten vielä tämä vanha mies keksi, että taksinhan sinä tarvit ja koitti huitoa jokaislle ohi ajavalle taksille et hei tääl ois asiakas, koitin siinä samalla kreikaksi selittää et ei tarvi, mies on hakemassa autoa.

Onneksi yksikään taksi ei pysähtynyt ja vanha mieskin luovutti ja jatkoi matkaansa käsiä nostellen ja pölisten jotain kovaan ääneen.

Edessä olisi auton palautus Neo Rysioon ennen kentälle menoa.

Mies tipautti minut kylän leipomoon. josta nappasin aamiaista mukaan. Sillä aikaa hän veisi auton.

Nopeasti oltiin kentällä vuokraamon pakun kyydillä.

Kentällä oli jo joulun tuntua.

Itse portilla ei ollu kummoset näkymät. Joku likainen joki, ei ees koneita näkynyt, olimme niin hassussa nurkassa.

Mies koitti tahkota töitä ja itse vaaan haahuilin kattelemassa, löytyskö jotain pientä kotiinviemistä vielä.

Ootellessa uppos myös viimeiset ihanat leipomon sämpylät massujin.. Näitä tulee ikävä ja muitakin leipomon herkkuja… Piirakkaaaaaa…

Lippujen tarkistuksessa jouduin kertaalleen jonon perälle, kun oli yksi kassi liikaa. Tässä kassissa oli päällystakkini. Koitin sitä sanoo mut ei kelvannu selitykseksi. Noh puin jonon perällä takin päälle ja tungin kangaskassin taskuun. Sitten ei tullut enää uudestaan sanomista

Sujuva oli myös lentokin. Aika vaan jotenkin hukassa kun vyöhyke vaihtuu. Ei ollut mitään käsitystä mitä se kello oikeasti oli ja kauanko lentoa olisi vielä jäljellä.

Charleroin kenttä Belgiassa oli kyllä pettymys.

Ensimmäisenähän olisi päästävä vessaan

Yllätyksenä vessaan mentäessä vastassa oli portti, joka aukeaisi vain rahalla. Missään en ole tämmöiseen törmännyt.

Itse kentällä todella surkeat opasteet, mistä pääsee edes ulos koko paikasta.

Koitettiin siinä saada taksia kahen kilometrin päähän olevalle hotellille, 20e hinta. Sanoin miehelle, että me kyl kävellään kuhan vaan eka ulos löydetään.

Hotellilla olisi ollut kuskauspalvelu, mutta sieltä ei kukaan koskaan vastannut kyselyihin.

Itse hotelli oli todella budjettihotelli, tietoisesti valittu.

Hotellin ja kentän sijainti oli ihan maalla, keskellä ei mitään.

Hotellille päästyämme oli iloinen ylläri vastassa, nimittäin juuri hotellin porttien ulkopuolella sijaitsi pizza-automaatti.

Kamat huoneeseen ja pizzan hakuun.

Hotellin aulasta löytyi myös juoma-automaatti, josta sai aitoa Belgialaista olutta, pizzan kaveriksi.

Enhän ollut sitten jaksanut tosiaan tutkia sen paremmin tätä meidän sijaintia ja ajattelin että Brysseliinhän sitä mentäs poikkee.

No ei ihan sitten mentykkään kun selvisi matkaa suuntaansa olevan 1.5 tuntia. Ei päivä riittäisi tähän reissuun.

Tyydyimme sen sijaan liikkumaan paikallisbussilla Charleroin keskustaan.

Ihan tunnelmallinen paikka varsinkin näin joulun alla.

Olihan se tietenkin poikettava paikallisessa kaupassa hypistelemässä.

Hintataso oli aika kova.

Mukaan tarttui joku Belgialainen olut illaksi, sipsiä ja tietenkin Belgialaista suklaata. Kasseihin ei enempää mahdu.

Ostoskeskus, jossa pyörimme sisälsi kaikki perusliikkeet ja tietenkin sieltä löytyi myös Kreikkalainen ravintola. Emme kylläkään menneet sinne syömään.

Ilta rupesi hämärtymään, päivä oli mennyt nopeaan.

Poikkesimme johonkin pieneen baariin hetkeksi istuskelemaan.

Sieltä löysin listalta, ehkä mielestäni maailman parhaan oluen. Ruby Leffe. Marjaisa ja raikas.

Pientä iiltapalaa tarvisi jostain keksiä.

Ajatus ei riittänyt pidemmälle, kuin paikalliseen hampparimestaan. Perus purilaiset ja ranskalaiset oli oikein oiva iltapala.

Takaisin hotellille bussilla, kyyti oli kyllä melkoista. Kuski kaahasi niin, että ajattelin olevamme kohta kyljeltään, sen verta hurjaa menoa.

Hotellihuoneessa ei ollut jääkaappia, joten aamuksi tarkoitetut energiajuomat virittelin muovipussissa ikkunan ulkopuolelle. Asteita ulkona 10, kyllä ne siinä aamuin mennessä viilenisivät.

Aamulla oli kenttäkyyti neljän aikaan odottelemassa meitä.

Ryanairin check innissä piti ite punnita laukut liputtaa ja laittaa hihnalle.. Selvää säästöä.

Muistatteko sen saakelin ison suolapurkin, jonka sain puhuttua itselleni. No enhän mää sitä raaskinu tyhjätä vaan pistin sen täytenä miehen käsimatkatavaraan.

No veikatkaapa joutuiko se oikein erikoissyyniin turvatarkastuksessa.. No tietenkin…

Purkkitodettiin turvalliseksi ja matka sai jatkua.

Itse lentokenttä oli kyllä pirun kallis. 8e maksoi magneetti.

Täällä sujui taas kakki ongelmitta.

Suomen päässä aamu sarasti ja oli todella lämmin Marraskuinen päivä.

Piti oikein vaatetta vähentää kun tuntui niin lämpöiseltä koneesta ulos astuttaessa.

Alepasta aaamukahvit matkaan, ehotin miehelle, että poikkeaisimme totuttuun tapaan Itä-Hakkilan liki sijaitsevassa Koli’s grillillä hakemassa tuhtimpi brunssi. Sehän sopi.

Syönnin päälle hyppäsin rattiin, jotta mies sai aloittaa työn teon.

Alkumatka sujui ihan hyvin, viimeisen 40 kilsaa tuntui, että väkisin meinasi silmät painua kiinni.

Kotona taas kummasti virkistyi laukkuja purkaessa.

Olipahan taas kerran reissu. Kreikka ei petä koskaan, Belgiaa tarvii varmastikkin tutkia joskus tarkemmin.

En viikolla mennään taas… Ootko valmis?