Tänään on luvattu lämpimintä päivää koko lomalle.

Juu ohan se lämmintä, mut ei paljoo lohduta, kun koko sahara on tullu kylään Kreetalle.

Ilma on todella paksua ja vaikeaa hengittää.

Tarkoitus oli mennä rannalle ottaa aurinkoo ja kastautumaan ekaa kertaa mereen. Sepä ei nyt ole mahdollista.

Hidas aamu siis luvassa, eli oltiin vaan ja ihmeteltiin.

Jossain välissä sanoin et käydään kattoo millasta siel rannalla on nyt.

Ilma oli vielä paksumpaa siellä, muutamat sitkeät rannalla pötkötti, oli muutama ihminen meressäkin.

Palattiin suosiolla takaisin hotellille.

Suunniteltiin loppuajaksi tekemistä ja todettiin samalla ettei meidän aika riittäisi alkuunkaan.

Lounaan ulkoba syöminen ei houkuttanut yhtään, varsinkin kun hiekka rahisi hampaissa muutenkin.

Tein sitten meille aamupala tarpeista lounaaksi toastit ja pienen salaatin.

Lounaan jälkeen uskaltuduttiin hetkeksi pötköttelemään altaalle.

Aurinko paahtoi todella kuumana, vaikka hiekkaharso oli edessä. Varjossa lämpötilaksi mittari näytti 34 c.

Hetkittäisiä kovia tuulenpuuskiakin oli, yhden puuskan mukana lähti hotellin raflan aurinkovarjo. Tarjoilija mies tuskaisen näköisenä koitti saada varjoa takaisin paikalleen. Varjo oli aivan solmussa.

Otin tällä kertaa altaalle kuunteluun Kreikassa suositun kirjan: Stefanos Xenakis, Lahja.

Jo heti alkuun teos vaikutti lupaavalta.

Ihan kohtuu mukava oli altaalla pötkötellä ja kuunnella kirjaa hiekasta huolimatta.

Tarpeeksi kun oli pötkötelty siirryttiin huoneeseen syömään välipalaksi tuoreita mansikoita kera pepsin. Mansikka kiintiö on kyllä nyt täynnä, vaikka ne ovatkin niin herkullisia.

Barceloonan kirjeenvaihtaja ilmoitti työpäivän olevan pulkassa ja seuraavana vuorossa olisi altaan korkkaus. Lähetti oikein kuvan esimerkkilisestä toiminnasta. Altaalla ei tuoleja saa varailla. Hienoa.

Rento päivä kyllä, ei oikein kirjoittettavaa, kun ei tapahdu mitään. Mutta tälläisiäkin päiviä kuuluu olla.

En ole kuitenkaan vieläkään kunnon terässä, että jaksaminen riittäisi koko ajan touhuamaan. Eikä se tuota jälkikasvua tunnu onneksi haittaavan. Hänkin saa arjessa juosta ihan tarpeeksi.

Eilinen piirakanpala jäi niin paljon kaivelemaan, että oli mentävä Il Fornoon lunastamaan ihan kokonainen piirakka.

Ja oikein muistin, kun paikkaa olen kehunut, että täältä löytyy seudun parhaimmat piirakat. Omistaja setä oli otettu, kun sanoin kehuneeni kaikille tutuille suomessa hänen paikkaansa.

Kun piirakat oli vedetty nassuun, tajuttiin vasta, että olimme tilanneet isot piirakat, kun tarkoitus oli pärjätä pienillä. Hupsis. Itse en kylläkää jaksanu ihan kokonaan vetästä, jäi kaksi palaa aamupalaksikin.

Virta on mut kyllä tästä ihmisestä aivan loppu, ehkä hapen saannin kanssa ollu ongelmaa, sanat menee sekaisin ja kroppa ei toimi, parempi mennä ajoissa nukkumaan.