Jes, tänään pääsen eroon tosta tylsästä kovasta sängystä.

En ees kuvaa viittiny ottaa millaset viritelmät mulla oli sen suhteen et ois ollu jotain pehmeyttä.

Pikaiset pakkauspuuhat ja heipat paikan omistajalle ja koiralle.

Mentiin taas leipomoon, mä en tiedä mikä ongelma tulee siinä vaiheessa, kun pitäs tilata jotain, niin aina mun suu vaan aukee ja päästää ilmoille sanan piirakka.

Yhtään ei ees sitä tehny mieli ja silti sellainen kourassa kävelin pihalle.. Tätä on harjoiteltava.

Pakko oli kokeilla haukku ja todetta, että ei.. Ei tänään.

Sen sijaan nektariinit on jumalten ruoka täällä, niitä vetelin kitusiin pari kappaletta ja appelsiinimehua päälle.

Ehkä minun piirakkaura on tullut tiensä päähän, snif.

Ajelua Voloksen läpi, jotta saataisiin joku käsitys, onko paikka sen arvoinen, että takaisin päin tullessa pysähdyttäisiin.

Ei ny kauheesti sytytellyt.

Myös lentoliikenteen osalta on ollut kotoisa tunnelma. Samaan aikaan Suomessa Hallissa harjoittelisi Nato joukot, sama täällä.

Möly siis täälläkin taattua laatua.

Nyt ei otettu motaria Glyfaan, vaan ajeltiin maisema reittiä. Lautta lähtisi vasta klo 12 ja seuraava jo kahdelta. Ei olisi kiirettä.

Lauttalaiturille jonon jatkoksi ja kopista ostamaan liput.

Ei mennyt kauaa, kun lautta jo laituriin tömähti.

Tässä säästyy monet kilsat ku tällä oikastaan. Ei varmaan muuten oltais Evialle edes menty.

Ei olla ennen autolla lautalle menty ja uutta oli, että vain yksi ihminen saa mennä auton kyydissä lautalle, joten hyppäsin pois laidalle odottelemaan.

Lautta itsessään oli todella siisti. Hyvät vessat ja oleskelutilat. Ei muita palveluita.

Puoli tuntia tätä huvia kestää.

Nopsasti oltiin Evian puolella, Agiokampoksessa.

Perillä mies hyppi eeltä autoon ja minä laiturin jälkeen liftailin kyytiin.

Loutra Aidipsoun rantakatua pitkin ajeltiin kohti majapaikkaamme Iliassa.

Kuumilla lähteillä näytti olevan porukkaa. Ei paljoa nuorempaa väkeä näkynyt

Jostakin kauppa ja nyt ne aamupala ostokset. Tahdon tuoreita kasviksia ja leipää.

Ostosten jälkeen koitimme päästä majapaikkaan, mutta siellä tuntui olevan hommat vielä aivan kesken.

Kävimme katsomassa sillä aikaa millainen itse Ilia on.

Tämä paikka tuntui vielä uinuvan. Rannalla makaili muutama ihminen ja pari vanhempaa naista ottivat rantakadun päässä mineraali kylpyjä. Mieleen tuli Trump heidän ihonväristä.

Tavernoissa ei tähän aikaa lounasta ollut tarjolla. Saimme yhden toastin jonka kyljessä sipsejä. Kai tälläkin hetken nälkää siirtää.. Jännä muuten että nyt olikin hieman nälkä viimeksi olen syönnyt kunnon aterian Kreetalla vikana iltana.

Kello kolme pitäisi olla kämppä siivottuna, päästäisiin viemään jääkaappikamat ainakin, ettei ne menisi pilalle.

Majapaikka sijaitsi suoraan Ilia Beachin yläpuolella.

Laukkuja raahatessa tuli kuuma. Täällä on huomattavasti lämpöisempi kuin Voloksen suunnalla.

Hidasta siivoomista, vieläkin joku täti hääräsi huoneessa vaikka kello oli jo kolme.

Istuskeltiin varjoon odottelemaan.

Mikäs siinä oli oli ootellessa, paikka hipoi paratiisia ja kaskaat sirittivät taustalla.

Rannalle pääsykin oli tehty mahdollisimman helpoksi, vain liuskaa ales ja olet rannalla.

Vihdoin huoneemme oli valmis.

Hetkeksi oli kassien purkamisen jälkeen heitettävä pitkäkseen. Sen verta väsyttävää hommaa.

Pienet torkut ja sen jälkeen olisi aika katsastaa millainen ranta meillä olisi käytössä.

Tilaa oli yllin kyllin ja vesi aivan ihanan lämpöistä. Mittari näytti +29 pohjasta vähän viileämpi.

Uimisen jälkeen tutustuttiin rannan kivitarjontaan. Silmät sikkuralla etsittiin mitä hienoimpia kiviä.

Kuvat muistoksi

Takaisin kämpillä tajuttiin ettei täällä ole minkäänlaista pyykinkuivaustelinettä.

Juuri kun aattelin, että pyykkiä olisi pestävä.

Illan ruokapaikaksi valikoitui helposti viereinen Pharos taverna. Oli kuulema luotettavin.

Tämän osasi kertoa meille suomalainen pariskunta, joka täällä majailee. Olemme samaisen pariskunnan vanavedessä tultu Suomen päästä lentokentältä tänne asti. Olivat olleet Kala Nerassakin ennen meitä hetken aikaa.

Hauska sattuma sinällään, luulevat vielä että stalkataan heitä. No ei vaites.

Ehkä kannatti olla kevyemmällä lounaalla, koska nyt oli nälkä ja ihan mielitekokin. Nimittäin grillattu kana ja paljon sitruunaa.

Listalta löytyi kanaa ja kylkeen paistettuja kesäkurpitsa tikkuja.

Tarjoilija oli kovin kiinnostunut mistä tulemme ja kun kertoimme olevamme Suomesta hän innostui, oli kuulema nähnyt elokuvan, jossa asumis paikat olivat vaihtuneet päikseen. Ilmoitin hänelle jääväni tänne pyörittämään raflaa ja hän saisi mennä kylmään Suomeen. Se kuulema passaisi.

Tilatessa törmäsimme uuteen asiaan listalla, nimeltään tiganopsomo.

Kyseltiin tästä tarjoilijalta, joka kertoi tämän olevan Evian oma erikoisuus. Leipä joka ei ole leipää kuitenkaan, täytetty juustolla. Selvä.

Sitä vois joku ilta tilata.

Ekana kuitenkin pöytää pamahti tämä kyselty leipä, vaikka emme sitä tilanneetkaan.

Tarjoilija ymmärsi meidät ilmeisesti väärin.

Ei kyllä haitannut ollenkaan. Oli meinaan hyvää leipää joka ei ollut leipää 😁

Siinä syödessä paikkalle pelmahti tämä Suomalais pariskunta, josta aikasemmin kerroin. Kuulumisen vaihdot ja sovimme, että voisi vaikka kahvitella jos kerettäisiin.

Ruoka oli hyvää ja sain oikeasti syötyäkin. Hyvä juttu.

Vielä hetkeksi kynttilänvaloon istuskelemaan terassille. Olipa hyvä olo pitkästä aikaa.

Viikko on vierähtänyt ja paljon ollaan koettu. Vielä ois jäljelläkin koettavaa.