Oli ihana nukkua ovi auki terassille ja kuunnella yö laineiden liplatusta.

Liplatus vaihtui aamulla viereisen työmaan ääniksi, joten ovi kii ja hetkeksi vielä nukkumaan.

Pääsin vihdoin viikon odottelun jälkeen valmistamaan kunnon aamupalan itse.

Ulkoterassin pöytä on ainut laskutaso, mutta olihan maisemat kokkaamiselle kohillaan.

Löysin toisenkin puutteen pyykkitelineen lisäksi. Leikkuulautaa ei ole. En meinaa ostaa kumpaakaan Jumbosta. 😁

Oltiin aika lailla koomassa koko päivä.

Makoiltiin auringonotto terassilla, kuunneltiin ja luettiin kirjaa. Välillä käytiin viilentymässä altaassa.

Kahden aikaan ehdotin miehelle lounaan valmistusta, kaivettiin kätköistä nuudelipurkit ja valmistin kylkeen salaattia. Välillä voi syödä vähän tämmöistäkin höttöö.

Lounaan päälle kunnon päiväunet.

Jossain vaiheessa havaduin ja katsoin kelloa.. Mitäh… se oli jo puoli 6, olipas uni maittanut. Onneksi se ei ole niin justiinsa, kun ei tässä mihinkään kiire ole.

Hetken itsensä keräilyä, tuli kuumaan autoon ja kauppahommiin. Samalla kulmien katselua.

Istiaia Aidipsos, siellä on isommat kaupat Lidlistä alkaen.

Sieltä löytyi myös Kritikos marketin yhteydessä erikois Jumbo.

Jumbon tuotteet oli pääosin sijoiteltu pitkin markettia.

Seuraavaksi tutkailemisen alle pääsee Oreioi.

Kun pääsimme paikalle oli juuri sopivasti aurinko laskemassa.

Täällä oli juuri sellainen rantakatu, joista pidän. Tunnelma muutenkin luokse kutsuva.

Käveltiin ensimmäisenä katsomaan millainen on se härkä, josta tämä paikka on tunnettu.

Härkä oli sijoitettu aukiolle laseilla ympäröityyn koppiin, jonka ympärillä pojat pelasivat palloa, pylväät maalitolppina.

Aallonmurtajan alkupäässä oli alkamassa isolla joukolla lapsia ja nuoria tanssiharjoitukset.

Kävelimme pitkälle aallonmurtajaa pitkin katselemaan, kun aurinko painuu mailleen.

Jostakin luimme, että aallonmurajan tykö on monta laivaa haaksirikkoutunut, mutta eipä niistä näkynyt jälkeäkään

Kalastajat kunnostivat veneitään ja lastasivat valmiiksi seuraavaa päivää varten.

Olihan se jälleen kerran ihanan näköinen auringonlasku. Ei näihin kyllästy.

Pakko oli vielä kokeilla onnea piirakan suhteen ja mies halusi pastaa. Rantakadulla oli hyvät arvostelut saannut El Greco, tilaakin oli siellä yllin kyllin ja päästiin ihan veden äärelle istuskelemaan.

Tangon soinnut alkoivat kuulumaan aallonmurtajalta siellä harjoitteluvuorossa oli edellisiä harjoittelijoita hieman vanhemmat.

Tovi saatiin odotella ruokaa. Mutta kun se saapui, todettiin sen olleen odottamisen arvoista.

Miehen vodkapasta ei kymmentä minuuttia pidempään lautasella näytellyt kun oli jo kadonnut.

Piirakkakin oli tosi hyvää. Sama kaava, pari palaa ja loput mukaan.

Ruuan päälle käveltiin vielä uudemman kerran härän luo jos siitä iltavalaistuksessa saisi parempaa kuvaa.

Härkä on siis löytynyt Oreoin edustalta merestä.

Lähtiessä mies bongas pastakaupan, siellä innokas pastantekijä valmisti ja myi tuotteitaan. Kyllästyin jo odottelemaan ulkopuolella kun kaksi pastafanaatikkoa vaihtoivat reseptejään.

Mukaan tarttui kotioviemistäkin.

Tuntuu ettei tänään olla tehty yhtään mitään ja silti kerettiin paljon. On tää ihmeellimen maa.