Olipahan levoton yö.

Pyörin ja hyörin sängyssä, oon tottunut nyt siihen, että käytössäni on ainakin kolme tyynyä.

Yks pään alla, yks jalkaterien alla ja yks jalkojen välissä. Nyt puuttui kaksi.

Koitin epätoivoisesti yöllä niskatyynystä taiteilla jotain korviketta onnistumatta siinä.

Mies sen sijaan nukkui makeasti omilla tyynyillään.

Tänään siis tyynykaupoille.

Aamulenkkeilyt leipomoon, meidän ei kannattaisi ostaa vielä aamupalatarpeita, koska huomenna olisi seuraava siirtymä. Jos vaikka välillä haluaisi pysähtyä ei tarvisi huolehtia lämpiävistä jääkaappitavaroista.

Tuttu kahvila korttelin päässä tarjosi viimeksikin hyvät Frappet ja leipomukset.

Aamuhulinat käynnissä kadulla ja tasainen puheensorina taustalla, niitä siinä sitten ihmeteltiin. Taas tuli tunne kuin ei pois ois ollukkaan.

Frappe oli sopivan tuju olimme kuitenkin unohtaneet ostaa vettä lisättäväksi. Mies kävi kahvilasta sitä ostamassa ja samalla toi minulle leivoksen yllärinä. ❤️

Pikainen pysähdys kaupassa, josta virvoketta ja suolapalaa mukaan, koska seuraava etappi olisi ranta ja rentous. Niitä tarvitaan.

Rannalla oli kivan väljää, laineet liplatti kevyesti ja pieni tuulenvire kävi.

Vanhasta muistista rantatelttakin kasaantui helposti.

Nyt vain oltaisiin siihen saakka kunnes vuokra-auto pitäisi hakea.

Alkuun mietittiin päivää Thessalonikissa, mutta se ajatus torpattiin. Siellä hulinassa olisi vain mennyt hermot. Tämä oli huomattavasti parempi.

Vedenlämpötila oli 27c varmaankin kun matalaa pitkälle ja suojaisa lahti.

Kyllä kelpasi uida ja pötkätellä.

Snorklatessa näkyi pieniä kaloja ja paljon simpukoita.

Jossain lähellä Thessalonikia palaa maastoa. Kaksi lentokonetta kaarteli yllä ja koukkasi ottamaan vettä merestä.

Nähtiin myös vanhan papan pelastusoperaatio vedestä. Pappa oli kellunut ilmeisesti monta sataa metriä alkuperäisestä pisteestä, rannan myötäisesti onneksi. Hän ei kyennyt nousemaan vedestä pois, joten rantavahti riensi apuun. Onneksi vettä ei ollut kuin polveen asti. Pappa oli kovin vastahakoinen naisvahdin avulle. Päivitteli vielä vahdin ihonväriäkin, kun vahti häntä lähti taluttamaan takaisin vaimon luo. Melkoinen tapaus.

Muutama tunti vierähti iloisesti maatessa ja uidessa.

Freenow toimitti meille taksikyydin vuokra-autoa hakemaan Neo Rysion kylästä.

Yhdessä hujauksessa olimme vuokraamon pihassa ja siellä jo vuokraamon täti meitä odottelikin.

Moikkasin tätiä Kreikaksi ja hänhän alkoi melkoista kyytiä puhumaan minulle kreikkaa takaisin. Oli taas pakko toppuutella ettei ihan noin hyvin vielä kieli taitu. Nainen hieman hölmistyi, sanoi minun lausuneen niin hyvin kieltä, että luuli paikalliseksi. Ohhoh ihan punastutti.

Meidän tiedot olikin jo entuudestaan heillä koneella, joten ei muuta kuin maksu ja baanalle.

Auto oli ihan uusi, mutta melkoinen nuhapumppu. Edellinen diesel pösö vei kyllä voiton.

Tänään ei kyllä isompia ajella, käydään kurkkaamassa laventelipeltoja ja Epanomin laivanhylky.

Kartasta olin katsonut missä sijaitsi ilmeisesti parhaimmat laventelipelto näkymät.

En tietenkään katsonut millaisen tien takana.

Melkoista kinttupolkua taas mennä röykyytettiin. Onneksi oli täysvakuutus.

Perillä kartan osoittamassa paikassa oli pieni pläntti laventelia. Ympärillään pirusti hukkakauraa.

Poistuessamme röykkyteiltä kohti laivanhylkyä eteemme avautui aivan mahtava näky, violettina hohtava suuren suuri laventelipelto ja aivan asfalttitien varressa. No eipä tätä sitten oltu merkattu karttaan. Hukkaan meni röykkyytys kinttupolulla.

Seuraava kinttupolku olikinkin sitten hieman erilainen. Pehmoisia dyynejä pitkin menimme etiäpäin, laivan haaksirikko paikalle. Heikommalla olisi näissä töyssyissä tullut huono olo.

Perillä rannalla tunsin itseni vähän hölmöksi, kun porukkaa vaan makoili pitkin poikin ja minä vaan menen kuvailemaan hylkyä rannalta käsin, noh mitäs makaavat tälläisellä paikalla.

Hylyllä näytti olevan muutama uimarikin. Itsehän en uskaltaisi moisessa paikassa uida.

Nea Kallikratia oli aika likellä, muisteltiin siellä olevan hyvä taverna, josta sai taivaallista Bouyiourdia.

Ajelimme katsomaan olisko taverna tänään meille auki.

Paikan päälle päästyämme näytti se olevan kii, tuolit pinottuina terassilla. Onneksi pieni kyltti pelasti tilanteen. Suuren suosion vuoksi oli paikka siirtynyt rannempaan isompiin tiloihin. Ihanaa.

Ruuan päättäminen oli kylläkin kohdallani vaikeaa, ruokahalu edelleen hukassa.

Mies halusi tavernan skordaliaa, se oli kuulema taivaallista.

Itse makustelin saavani ehkä alas sitä Bouyiourdia ja paistettuja sieniä.

Pienen lautasellisen sain äpöstettyä, siinä samalla kun mies hyvällä ruokahalulla veteli melkein kaiken. Voin sanoa, että kyllä ottaa päähän tämä olotila näiden herkkujen äärellä.

Muistelimme ihan oikein, maullisesti ruuat olivat todella hyviä, ei ihme että suosio on suuri. To kati allo tavernan nimi jos tänne päin eksytte.

Kotimatkalla pysähdyimme Jyskiin hakemaan tyynyt.

Jyskin vieressä oli AB marketti, jota tietenkin piti käydä kyyläämässä.

Marketti oli kyllä iso ja hieno. Varmaan pari tuntia olis menny ku ois tarkkaan käynny hyllyvälit läpite.

Kätevästi olivat yhdistäneet viini ja sipsiosaston. Oli sekä miehelle että minulle kaikki samassa 😁

Vähän tuli paha mieli, kun ei ollut voimia ja energiaa kahlata kauppaa läpi.

Upea auringonlasku saatteli meidät takaisin Peraiaan.

Perillä mies vielä haaveili pizza slicesta, mietin mielessä ettei hän voi olla tosissaan.. Minua otti päähän ku pientä oravaa, miksi ruoka ei voi maistua.. Juuri kun kaikki herkut olisi nenän edessä tarjolla.

Pizza jäi onneksi hakematta, kun uni saavutti kummatkin.