Hitaita aamuja, niistä pidän.

Ne vois olla kyllä vielä hitaampiakin, ilman viereistä työmaata.

Siellä hommat jatkuu joka aamu 7.30.

Meiltä haettiin muuten eilen pyykkiä pesuun. Iso kassillinen 8e, eipä tarvinnu kalsareita ripustella pitkin palmuja kuivamaan.

Tänään kierrettäisiin pohjois Eviaa.

Pikkuista kinttupolkua pitkin etenimme muutamien kylien läpi.

Kylät olivat jotenkin todella ankeita. Joten läpiajo vain riitti.

Ennen Kokkinomiliakselle johtavaa tietä oli jo huomattavissa täällä roihunneet valtavat metsäpalot.

En iitse muistanutkaan näitä 2021 olleita tuhoisia metsäpaloja.

Näky oli lohduton palanutta metsää jatkui ja jatkui, joistain kylistä oli tuli viennyt osan taloistakin.

Kohdallemme osui kyltti forest village ja rinteillä näkyi mökkejä kuin Himoksessa konsanaan.

Pitihän sitä paikan päälle kurvata katsomaan mikä juttu.

Mökkikyläksihän se osoittautui.

Monta mökkiä, peli- ja leikkialueita, sekä päärakennus.

Kahvilasta maukkaat kahvit ja rappuselle istumaan.

Tämä paikka oli saannut osansa paloissa. 5 mökkiä ja päärakennus oli tuhoutunut, samoin pelikentät. Muistona tästä hiiltyneitä puunrunkoja- ja veistoksia

Uimista mietittiin ja kuvien perusteella päädyttiin Ellinikan rantaan, edustalla olevan saaren takia.

Paikka oli kyllä parhaat päivänsä nähnyt. Tavernan rantatuoleissa ei keitään, johtuen varmaan siitä, että suurin osa oli rikki.

Se ei meitä haittaisi jos hetki tässä oltaisiin

Joku sitkeä mies siellä seisoi passissa, odotellen josko joku vuokraisi polkuvenettä.

Ihmettelin kun mies ei totuttuun tapaan vain pyrähtänyt uimaan vaan jäi katselemaan vedessä ympärilleen.

Takaisin vedestä tullessaan sain selityksen.

Meduusoja.

Kiva, vielä niitä punaisia polttavia. Eipä jääty kokeilemaan onnea vaan pakattiin kamat ja jatkettiin matkaa.

Vuokraaja mies näytti niitä meduusoja haavilla keräilevän.

Eipä se lähteminen niin helppoa ollutkaan. Ainoan tien pois oli tukkinut lähtevä bussi.

Pienesti koitettiin tööttäillä ja hetken päästä kaksi miestä ilmaantui paikalle. Ilmeisesti bussikuski ja viereen parkkeeratun auton kuski.

Toinen kuski siirsi autoansa ja bussi pääsi koukkaamaan matkaan. Pysähdyksen syyksi osoittautui puunoksa, jota päin kuski ei halunnut ajaa.

Lounastaukoon pysähdyspaikaksi valikoitui Pefki.

Hieman samantyylinen paikka kuin Oreoi, mutta isompi.

Hiljainen rantakatu, onneksi oli yksi ruokapaikka auki ja saatiin reissun ekat Kyrökset.

Erikoispaikkoihin lukeutui öljynjalostamon henkilökunnalle tarkoitettu lomakylä Kefaleksen ja Istiaia-Aidipson välillä.

Itse kylää ei ole. Aidattu alue, suurine portteineen pitää sisällään valmiit tiet ja sähköt katulamppuineen.

Lupasyiden takia paikka on jäännyt rakentamatta. Tuonne kun pääsisi seikkailemaan.

Nokka kohti majapaikkaa, jo tutuksi tulleissa maisemissa.

Ei pohjois-Evialla ole kyllä paljoa annettavaa minun mielestä.

Oman kylän kuumalähde käytiin vielä katsomassa ja nyt päästiin ihanan lämpöiseen veteen pulahtamaan.

Illallispaikaksi valikoitui lähitaverna.

Tarjoilija nainen oli otettu, kun palasimme takaisin. Vein hänelle Suffelin tuliaisiksi Suomesta, jos vaikka olisi viimeinen käynti täällä.

Salaatti, Bouyiourdi ja kanapastaa.

Oli ehkä erikoisin kanapasta mitä oon ikinä syönny, kokonainen koipi ja pasta uunin kautta jossakin soosissa. Pirun hyvää silti.

20 mämin ja koko komeus oli syöty. Miehen toimesta onneksi kuitenkin suurin osa 😁

Jälkkärikakun jälkeen kelpas painella pötköllee mahansa viereen.