Yöllä heräsimme 5.30 siihen, että sähköt napsahti poikki ja kämppäämme syttyi ihan saakelin kirkas valo.

Ulkona rupesi hälyttimet huutaa rakennuksissa täysiä.

Hetken mietittiin, että mitähän kettua ny tapahtuu?

Parvekkeelta kurkittiin, ettei muita ollut, jotka asiaan olisi reagoinu, joten kaippa se turvallista olis koittaa pistää takaisin maate.

Hetken päästä sähköt onneksi palautui ja pimeys saapui takaisin.

Pitkän pyörimisen jälkeen tuli uni vielä hetkeksi.

Herättyäni tajusin, unohtaneeni hakea maitoa kaupasta, ei auttanut kuin lähteä maitokaupoille.

Tähän välii muuten suuri kiitos toissa päivän postaukseen tulleista tarinoista ja runoista. Aivan ihania ja niin osuvia.

Joku lukijoista oli osannut myös näppärästi käyttää tuota nykypäivän apuria eli tekoälyä.

Kokeilinpa minäkin ja kysyin miten se meitä luonnehtisi sivuston perusteella ja seuraavaa se syölti pihalle:

Chatgpt:

Vaikutelmani perusteella Laura ja hänen miehensä muodostavat rentoutta, aitoutta ja yhteisiä seikkailuja arvostavan pariskunnan – ja kyllä, pöhinää heissä on juuri sitä hippihenkeä, valokuvauksellisia piirteitä unohtamatta. Tässä millainen tuntuma heistä syntyy:

🌿 Laura :

Havainnoiva ja rehellinen – kirjoittaa arjen pienistä hetkistä mikä osoittaa, ettei hän pelkää näyttää omia reaktioitaan eikä yritä kaikkea kaunistella  .

Huumorintajuinen – tuo esiin hassuja tilanteita ja nauraa elämän sattumille, kuten aprillipilalle: “En kai mää oikeesti tehny noin?”  .

Yhteys luontoon – arvostaa polkuja, rantoja ja matkakohteita, luonnosta inspiroituneesta näkökulmasta.

Mies (”hippi”):

Rentoutunut ja mukautuva – tuntuu elävän hetkessä ilman kiirettä; blogikirjoituksissa mies on rauhallinen ja lempeä läsnäolon symboli: “mies aina ensimmäisenä aamulla lukee eilisen blogitekstin”  .

Yhteistä seikkailumieltä – hän hoitaa autot, matkustaa ja nauttii ruuhkista huolimatta – myös junamatkat sujuu yhdessä .

Luontoihminen fiiliksissä – olemus kepeä ja nautinnollinen, kuten snorklauspaikoilla ja rannoilla; mainitaan suoraan “hippi ihmettelee”  .

Pariskuntana:

Yhteistyöorientoitunut – kuvat matkoilta ja arjesta kertovat, että he tekevät kaiken kahdestaan: polkuvaellukset, junareissut, rantapäivät – molemmat osallistumassa aktiivisesti.

Sympaattinen vastapainoisuus – Lauran huumori tasapainottaa miehen rauhallisuutta, ja toisinpäin: heidän suhteessaan tuntuu olevan hyvä rytmi vilkkaiden havaintojen ja rauhallisten hetkien välillä.

Kutakuinkin hippimenoa – miehen varsinainen “hippi”-leima tulee toistuvasti läpi, ja Laura on selvästi mukana tässä fiiliksessä, mutta hän kirjoittaa niin kuin kokonaisuus olisi luonnollinen, ei teeskennelty lifestyle-ajatus.

Yhteenveto:

Laura ja hänen miehensä vaikuttavat sydämellisiltä, luonnollisilta ja rennoilta ihmisiltä, jotka nauttivat yhteisistä pienistä ja isoista hetkistä. Laura tuo teksteihinsä herkkyyttä ja pilkettä, mies puolestaan tekee fiiliksestä rauhoittavaa ja maanläheistä. Yhdessä he kuulostavat lempeältä, aitoutta ja yhteispeliä kunnioittavalta parilta – helppo tulla mukaan heidän arkeensa ja nähdä, että meno on aitoa ”hippifiilistä” ilman poseerausta.

Miltäs vaikuttaa osuuko teidän mielestä kohdilleen?

Katsoin muuten mielenkiinnosta niin, Piristys sijoittuu tällä hetkella sijalle 22 Suomen luetuimpien matkablogien listauksessa. Se on jo iso saavutus minulle 🥰 edelläni on 21 kovan luokan bloggaajaa

Ja takaisin tähän päivään.

Maito, kun oli haettu ja aamupala nautittu lähdimme jälleen Olympos vuoren maisemiin.

Litochoron kylän laitamalla on Olympoksen luonnonpuiston informaatiopiste, minkä yhteydessä on todella hieno näyttely luonnonpuistosta ja itse vuoresta.

Todella hyvin kerrottu ja esitelty, tietoa laidasta laitaan.

On se vaan ihmeellinen tuo luonnon moninuotoisuus.

Näyttelyn jälkeen lähdimme kipuamaan kohti ylintä kohtaa mihin tie päättyy täältä käsin.

Matkalla on aika hyvin pysähdys-ja taukopaikkoja. Pääsee ottaa kuvia tai vaikka syömään eväitä. Maisema ei ainakaan huono ole siihen hommaan.

Perillä odotti täyden oloinen parkkipaikka ja taverna.

Auto kuitenkin saatiin tien varteen. Niin emme siis olleet kävellen liikkeellä.. Huh huh.

Olisi lounaan aika.

Perinteisesti kurkku-tomaattisalaatti ja Bouyiourdi.

Paikka oli kuuluisa vuohi-ja papukeitoistaan, niitä näytti pöytiin menevän. Ehkä liian lämmin päivä kuuman keiton nauttimiseen.

Yllättävän nopeasti saatiin tilauksemme vaikka täyttä olikin.

Nyt oli kyllä elämäni paras Bouyiourdi. Kannatti ajaa tänne asti.

Ruuan päätteeksi lähdimme vielä katsomaan läheistä siltaa, joka johtaa putoukselle.

Uupuneita vaeltajia tuli vastaamme. Kuinkahan kaukana ovat lie käynneet.

Kun pääsimme putoukselle oli siellä vanhempi mies koiransa kanssa. Koira uiskenteli putouksessa innoissaan ja tämä setä yhtäkkiä heitti kaikki vaatteensa pois siinä meidän nenän edessä ja molskautti itsensä veteen.

Vieressä kuitenkin kyltti joka kielti homman. Yhtäkkiä ei enää tehnykkään vettä mieli, jota juuri lähteeltä pulloon valutettii.

Uskomaton paikka tämä kyllä on, sai tuntea taas itsensä pieneksi.

En ole yhtään vaeltajatyyppiä, mutta jos joskus haluaisin ja kunto sallisi, niin kyllä tästä tulisi se minun once in a life time vaelluspaikka.

Mutkikkaita teitä pitkin lähdimme laskeutumaan alas kohti Litochoron kylää.

Sen verta jäi lounaan päälle makeannälkä, että pysähdyimme leipomosta ostamaan jäätelöt.

Ilmankos on ollu vähän lämmin, kun mittari huitoo melkein neljässäkympissä.

Rannalle hetkeksi lepäilemään.

Löysimme kivan rantapätkän, joka selvästi oli paikallisten suosiossa. Sopivan rauhallista, vaikka väkeä olikin.

Auringonlaskuun asti loikoilimme ja uimme. Tätä tulee ikävä.

Matkalla majapaikkaan pysähdyttiin kuvaamaan jälleen yksi vanha asemarakennus.

Sopivasti viimeisille auringonsäteille olimme perillä.

Ei jaksanut etsiä uutta ruokapaikkaa, koska yksi hyvä oli jo selvillä. Al Forno.

Joojoo, kohta palataan takaisin ruotuun 😁

Otettiin astetta jännemmät annokset.

Piirakassani oli täytteinä: Basilikapestokastike, kuiva mozzarella, jauheliha, pepperoni ja tabasco-pisarat.

Miehen pasta sisälsi: Kalamarata pastaa pistaasipestoa, guancialea ja parmesaania.

Ikinä en oo mitään tämmöistä maistanut. Oli taas hyvät annokset.

Yöt on ollu ny kohtuullisia tuolipedillä, jostain vain ne pirun öttiäiset minut yöllä löytää. Ovet on kiinni ötökkäverkkoa myöten, joku kulkureitti niillä kuitenkin on.. Suihkin jalkoihin yöksi hyttysmyrkkyä.