Niin se vaan vika täysi vuorokausi alkoi täällä.

Ei huvittanut ajella enempää, vaan päätettiin rantautua.

4 kirjaa olen kerennyt kuuntelemaan, sukka on kantapään kavennuksissa. Eipä ole oikein keskittyminen piisannut kutomishommiin. Ens kerralle muistiin, että ne äänikirjat riittää tekemiseksi kyllä.

Uinnin välissä keräilin roskia rannalta. Roskikset täältä valitettavasti puuttuu ja itse Paraliakin on aika sotkunen, vaikka roskiksia on kyllä siellä joka kulmalla. Joka aamu niitä vielä tyhjentävätkin.

Rantailun jälkeen piti taas pakkauspuuhia suorittaa. Ostimme lisäkiloja varuiks ennen lähtöä tai no lisä 20 kg laukun, kun kiloja pelkiltee ei Ryanairilla voi ostaa. Sen laukun paino voi kyl jakaa muihi ruumalaukkuihin 32 kg asti.

Hetken pakkailun välissä istukselin partsilla nauttien vielä viimeisistä auringonsäteistä.

Illaksi oli myrskyä povailtu, saas nähä miten se tällä kertaa toteutuu.

Vikan illan ruokapaikaksi se varmin Al Forno, nyt ei jaksanut miettiä enempää.

Tällä kertaa valitsin jauheliha, sieni, pekonipaistosta ja mies Arrabiataa.

Tilaa riitti raflassa, olimme ajoissa liikenteessä. Aurinkokaan ei ollut vielä laskenut.

Ruoka oli jälleen kerran loistavaa, miksi Suomesta ei saa näin hyviä ruokia ravintolasta.

Tilasimme vielä Tramisua jälkkäriks.

Kun olimme lopetelleet ja tarjoilija oli käynnyt pöydästä astiat viemässä, iski kauhea tuulenpuuska, joka pyyhkäisi paperiset aluset lautasliinoineen viereisen pöydän istujien päälle.

Συγνώμη vaan, en kerenny nappaa kii niitä.

Vilkaisu taivaalle riitti kertomaan, ettei tällä kertaa ollut kyseessä mikään kaks tippaa vettä tyylinen ”myräkkä”

Äkkiä maksettiin lasku, hyppäsimme autoon ja lähdimme pyyhältää kohti myrskyä.

Ensin ei tullut vettä, oli vain synkkää ja pilvissä salamoi poikittain. Sitä uskalsi vielä auton ulkopuolella katsoa

Ekan kerran kun jyrähti ja salama osui maahan alkoi jumalaton sade ja pakko oli hypätä auton suojaan.

Olympos näytti upealta joka välähdyksellä.

Tässä oli monta rintamaa yhtäaikaa. Ei tiennyt minne katsoa kun joka puolella salamoi.

Rakastan ukkosta, en ole ikinä nähnyt mitään tälläistä.

Aika hieno luonnon kehittämä vikan illan show.

Takaisin Paraliassa ei myrskystä ollut juuri merkkiäkään, oli vissiin mennyt jostakin kohtaa ohite.

Muutama pikku lätäkkö kadulla.

Lähdimme vielä katsomaan millainen perjantai-ilta olisi Paralian kävelykaduilla.

Aivan kuollutta, minne se tiistainen ihmismassa oikein on hävinnyt?

Kaupat ja raflat sulki oviaan, ei ketään missään.

Istahdimme hetkeksi yhden avoinna olevan baarin terassille. Eipä oikein huvittanut mikään, ehkä oli parasta mennä vaan maate ja aamusta startata kohti Thessalonikia.

Uutisia katselin, ukkosella oli ollut nurjakin puoli, useita maastopaloja oli syttynyt salamoista.

Kotiinlähtöpäivä

Vikat jääkaapin sisällöt aamupalaksi, loput kamat kassiin ja kohti vuokraamoa, auton palatukseen.

Halkidikilla oli moneen paikkaan julistettu liikennekielto, maastopalo vaaran vuoksi. Rajoilla oli kilometrien jonot ja ruuhkaa oli myös tien päällä.

Hyvissä ajoin taisimme lähteä kohti kenttää ja kotia. Kohta täällä populaa riittäisi.

Tullissakin purkivat kertyneet jonot niin, että kaikki sai ajaa maksamatta läpi. En pistänyt pahakseni.

Seurauksena toki siitä oli se, että normaalisti hiljakseen kun autot pääsee läpi, osaa ne ryhmittäytyä, nyt ei oikein kukaan tienny miten ja minne piti mennä.

Nopeasti oltiinkin Thessalonikissa. Hetki jäi aikaa hakea lounasta, käydä kaupassa ja pikapysähdys vielä Jumbossa.

Nopeasti kaupungin läpi ilman pysähdyksiä, näpsin vain muutaman kuvan autosta käsin.

Ennen vuokraamoon menoa, pysähdyimme tien poskeen syömään lounaspiirakat ja pakkailemaan kauppaostokset.

Vuokraamolla kerettiin 5 minuuttia odotella, että meidät haettaisiin minibussilla kentälle.

Aika näppärästi meni, vaikka aika tiukille kylläkin.

Kentällä päästiin suoraan ovilta Ryanairin check in tiskin jonon jatkoksi.

Kun tuli meidän vuoro rupesi virkailija valittamaan laukkujen ylipainosta.

Toine laukku oli 27 kg ja toinen 25 kg

Meinas jo kiehahtaa yli samantien, virkailija sanoi ettei painoa muka saisi jakaa kahteen laukkuun vaan pitäisi olla kolmas laukku.

Selitimme tehneemme näin ennenkin, kun näin oli asiakaspalvelusta neuvottu. Koska yksittäisi kiloja laukkuun ei voinut ostaa.

Virkailija kysyi avuksi työkaveriaan, joka sitten hänelle kertoi saman asian, jonka juuri olimme hänelle esittäneet.

Ei muuta ku over weight tarrat laukkujen kylkiin ja homma oli selvä. Ei ois enää kerenny jumboo laukku ostoksille 🤭😁

Muutamat tax free ostokset ja jokusen tovin odottelu ennen lentoa.

Pikkasen ärsytti, kun tällä kertaa ihmiset päästettiin tax free kassien kaa koneeseen oman kassin lisäksi. Viime kerralla ei tätä hyväksytty. Kaikki piti olla yhdessä pienessä kassissa. En kerralla käyn ostamassa pelkän tax free kassin ja kuljetan siinä kaikki. Näin sitä tunnollista rangaistaan.

Kuuntelin koko lentomatkan kirjaa ja koitin vain olla miettimättä tulevaa. Hetki kerrallaan.

Sujuva lento ja laukutkin tuli nopeasti.

Laukkujen saamisen jälkeen soitto Aviaparkille et kyytiä tarvittais.

Samainen kuski, joka meidät lähtiesssä toi, tuli myös hakemaan. Kuulumisetkin vaihdettiin. Terveisiä vaan Markolle.

Nopeasti oltiin oman auton luona ja kotimatka voi alkaa.

Yhteenvetoa:

Eka viikkohan meni toipuessa sairastelusta. Toka viikko oli ok. Kolmas meni matkakrapulassa.

Olihan tässä tapahtumaa ja paikkoja laidasta laitaan.

Olemme aikalailla itse etsineet elämyksen niistä ei ole maksettu varta vasten. Muuta kuin siitä junareissusta. Hauskaa on silti ollut.

Bensaa on palanu n. 200 eurolla ja kilometrejä kertyi 2395km se taitaa olla aika lailla ennätys meillä.

Mieleenpainuvimmat paikat oli Edessan vesiputoukset, Olympos vuori ja Pelionin vuoristossa autoilu.

Vaikka paikkoja nähtiin monta, ei oikein mikään sytyttänyt sillä tavalla, että olisin talvea halunnut niissä viettää. Etsintä siis jatkukoon. Ehkä se ei sitte olekkaan vielä se ensi talvi, jonka saisin olla pois Suomesta.

Suuret kiitokset kaikille teille, siitä, että olette lukeneet ja jaksaneet ahkerasti myös kommentoida.

En tiiä mitä nää matkat olis jos ette reissaisi mukana.

Hipiltäkin terkut!

Ensi kertaan 🇬🇷

Γεια σας 🩵