Yöllä oli sitten se sade ja jonki sortin myräkkä ollut.

Aamukin valkeni aika synkkänä.

Mies koitti mennä aamusta mereen uimaan, siinä onnistumatta. Rantavesi oli punaisenaan meduusoja. Onneksi oli uima-allas, jossa kumpikin kävi vuorollaan pulahtamassa.

Aamiaisen jälkeen pakkauspuuhia. Katselin tuossa, että vaikka meillä on tuota tavraa aina mukana vaikka kuinka niin melkein kaikkea ollaan tarvittu. Rantatuoli, riippumatto ja muutama mekko joita en oo vielä käyttäny. Neuletakkikin on ollut iltaisin käytössä.

11 aikaa raahasimme omaisuutemme hikistä ylämäkeä autoon. Se siitä virkistävästä pulahduksesta.

Mies halusi käydä vielä Loutran puolella katselemassa jotain paikkoja näin päiväsaikaan. Hyvin oli aikaa, kun lauttamme lähtisi klo:13

Mies löysi jostakin Rooman keisarin vanhan kylpylän.

Kaupunkiseikkailun jälkeen oltiinkin nopeasti Agio Kampoksen lauttasatamassa.

Auto parkkiin ja lähikahvilaan.

Cappucinot ja lähtiäisiks piti vielä maistaa Evian toista herkkua juustopiirasta.

Kahvi oli niin tiukkaa että viimeistään tässä kohtaa heräsi.

Luulin että päästiin uuteen lauttaa, mutta seuraavaan kyytiin oli menossa niin paljon isoja autoja, että samainen lautta, joka viimeksi meitä kuskasi, vaihtui tilalle.

Melkoisesti keinutti tällä kertaa oli parempi istua sisällä.

Nää aallot ja keinutukset tällaisessa pienemmässä botskissa ei oo yhtään mun juttu.

Perillä Glyfan satamassa turhauduin täysin. Ihmiset jäi seisomaan rappusiin kun olisi pitänyt mennä. Kai heille olis pitäny erillinen lupa antaa.

Rynnin läpi ihmismassa ja koitin samalla selittää että liikkukaa nyt, ei tässä ootella tarvi. Ei ne prkl tajunnu.

Tällä kertaa ajeltaisiin Volokseen tullitietä, olisi vähän vaihtelua.

Samaan aikaan satoi ja paistoi. Epävakaisuus jatkuu.

Perillä monen mutkan ja nousun jälkeen Portariassa oli vielä edessä viimeinen rytistys hotellille. Arvosteluissa oli jo varoiteltu kapeasta kujasta jota pitkin pitäisi ajaa.

Näky oli hämmentävä kun pääsimme kujan läpi. Hotellin alle johti parkkihalli. Ei ihan joka paikassa täällä sellaista ole. Varsinkaan vuotistokylissä.

Tunsin itseni ihan ryysyläiseksi, kun checkauduimme sisälle. Musta tuntui, että henkilökuntakin katsoi vähän kieroon.

Koitin selitellä et tässä on ny pari viikkoo kierrelty et pahoittelut..

Huonepalvelusta lähtien täältä löytyi kaikki.

Onneksi meillä ei kovin paljoo jääkaappitavaraa ollut, jääkaappi oli meinaan minimallia. Mietin mielessäni mitä henksu ajattelisi jos näkisi kun tungin tomaattia ja kurkkua sinne ahtaasee kaappii poikittain. Harmi kun alta piti juua ihan Perrierit pois.

Loput kamat autosta ja itse painelin altaalle, mies jäi huoneeseen lepäilemään sanoi tulevansa perästä.

Altaalla kun tilasi jotain, piti se kuitata allekirjoituksella.

Hetken sain olla rauhakseen, ennen kuin paikalla ollut pariskunta aloitti uintiharjoitukset. Nainen ohjeisti miestä kovaan ääneen ja vesi vaan pärskyi. Se siitä rauhasta.

Puoltoista tuntia odottelin miestä altaalla, kunnes kyllästyin.

Painelin takas huoneeseen ja hetken koputtelun jälkeen oven avasi uninen ukko. Arvasin, että oli nukahtanu.

Keräilyerän jälkeen lähdettiin katsastamaan itse kylää.

Tätä paikkaa on vaikee kuvailla. Sympaattinen mukulakivikujilla varustettu vilkas vuoristokylä. Tämä tekee kyllä näillä kulmilla poikkeuksen.

Likemmäs kylän keskustaa aistin, tästä tulen tykkäämään.

Vaikka autoja viuhtoi menemään kylää kiertävillä teillä. Oli itse kujat rauhallisia, tavernat tehty osittain kujille.

Tästä on jotenkin vaikea ottaa edes kuvaa, jotta saisi kaiken näyttämään oikealta.

Ensimmäisenä poikettiin pikku puodisaa, joka ei sitten tarjonnalta ollutkaan kovin pieni. Löytyi maustetta, teetä, purkkia ja putelia moneen lähtöö.

Löysin itselleni Probolista, entinen oli haihtunut taivaan tuuliin.

Agora niminen paikka näytti kutsuvalta hetken mietintä tauolle, mitäs tänään syötäisiin.

Lähtiessä muuten hotellilta mies valitteli, ettei ne Kreikassa osaa ees vaatteita pestä ku housutki kutistunut… Ettei ny vaan syöminen kiristäisi vyötäröö.. 😁

Google ei oikein antanut tulosta syömingin suhteen, miehen teki mieli Spetsofaita ja sitähän täältä löytyisi monesta paikkaa.

Vieressä näytti olevan suosittu paikka nimeltä Me Mostra, miksi lähteä merta edemmän jne..

Mulla oli yksi toive.. Perunoita. Olin nähnyt kuvan paistetuista perunoista ja vetäisin niitä vaikka pelkän sitruunan kera jos ei muuta. Saa mies vetää Spetsofaitansa nii paljon ku lystää.

Saatoin sitten kuitenkin perunoiden kanssa tilata vähän vaan Bouyiourdia. Mies halusi jotain Tyrokafterin tyylistä lisuketta.

Eiköhän siinä taas olisi.

Olimme kuitenkin onnettomat tilanneet paahdettuja perunoita paistettujen sijaa.

Mutta kun mä haluan niitä kuvassa olevia perunoita. PISTE

Mies osasi onneksi ratkaista tilanteen, kun itse olin jo paahdettuja lähettämässä takaisin keittiöön. Pidetään ne ja tilataan ne paistetut lisäksi. Onneksi tehtiin niin, koska ne paahdetut potut oli paljon paljon parempia. Sitruunakuorrutus piti niille antaa ja jo maistui.

Taas tää syöminen lähti ihan lapasesta.

Huomasin jo tavernaan tullessa jokaisessa pöydässä olevan peltikipon. Paniikissa jo mietin mitä sillä kuuluisi tehdä. Siirtelin sitä ruokailun ajan monta kertaa, kun se oli tiellä. Niin näytti muissakin pöydissä kipot liikkuvan. Tyhjiä ne oli kun koitin tiirailla. Olisko lie kuitenkin risteilijöiksi tarkoitettu, sitä osaa ne ainakin nyt suoritti vaikkakin tyhjinä. Hassuja törppöjä.

Mies katsoi kartasta oikoreitin hotellille. Hieman skeptisenä lähdin häntä seuraamaan pimeälle kujalle.

Päästiin kuitenkin epäilyistä huolimatta perille.

Hotelli oli kivan näköinen myös iltavalaistuksessa

Aamuksi tarviikin laittaa kello soimaan.

Kauaa ei unta tarvinnut odottaa.