Heräsinkin jo ennen kellon soittoa.

Hetken odottelin miehen heräämistä, aamutoimien jälkeen siirryimme aamupalalle.

Majoitukseen kuului siis runsas aamiaisbuffet, joka tarjoiltaisiin hotellin päärakennuksen puolella.

Oltiin taas ainoina paikalla. Tarjottavaa löytyi laidasta laitaan.

Hyvin sai mahan täyteen ja pääsi maistelemaan sellaisiakin juttuja mitä en oo ennen maistanu.

Tänään lähtisimme junareissulle.

Ajoitimme lähtöä ysin aikoihin, minuuttia vaille olimme parkkihallin ovella. Lähdin itse edeltä tarkistamaan jalan vastaan tulevia autoja ja mies tulisi sitten perästä, kun reitti oli selvä.

Onneksi lähdimme ajoissa, ruuhkaa tuntui olevan näin sunnuntaiaamuna.

Aseman lähellä oli sopivasti parkkipaikkakin jossa tilaa. Kauempaa ei oltais kerettykkään, sen verta tiukille meni, vaikka aikaa oli varattu.

Kannattaa muuten netistä etukäteen varata liput, kaikille ei lippuja asemalta riittänyt. Juna kulkee lauantaisin ja sunnuntaisin tällä hetkellä.

Hieman myöhässä päästiin lähtemään. Junan aikataulu on kello 10 lähtö ja kello 16.30 ollaan takaisin. Aikaa perillä Milieksen kylässä olisi käytettävissä noin kolmisen tuntia.

Ei keretty kauaa etenemään, kun junalle tuli stoppi. Ajattelin kun virkailija ja joku nainen käveli junasta ulos, että nyt on jänis matkassa.

Kävikin ilmi, tämän naisen tiputtaneen puhelimensa johonkin raiteille. Arvasin, että näin käy, kun ihmiset roikkuivat puhelimiensa kaa ikkunasta ulkona. Ihme että pysähtyivät etsimään.

Vartin verran siinä odoteltiin naisen etsintöjä. Puhelin ihmeen kumman kautta löytyi jostain ja matka sai jatkua.

Välillä kyllä hirvitti, kun juna kallisteli rotkon reunalla edetessään.

10 minuutin pysähtyminen Ano Gatsean asemalla. Aikaa olisi napata muutamat kuvat ja vessatauko.

Ihmisten käytöstavat on kyl taas ihan hukassa, jos ilmoitetaan, että nyt lähdetään niin tarkoittaa se sitä. Yhtä sitkeintä kuvaaja mammaa piti olasta oikein käydä tuuppaamassa henkilökunnan puolesta.ä, jotta voitaisiin lähteä.

Matka jatkui kohti Miliestä.

Yks nainen meinas saada radan varrella olevasta kyltistä päähänsä, kun pää oli pihalla ikkunasta ja hän kuvaili puhelimellaan juuri vastakkaiseen suuntaan. Just ennen kylttiä vetäs päänsä sisälle.

Lapset roikkui ikkunoista tavoitellen radan varrella kasvavia puskia. En kestänyt katsella ja mietin ettei minun vastuulla, katselempa muualle.

Perillä Milieksessä oli ensimmäisenä hommana veturin kääntö.

Tämä on se asia miksi tänne halusin. Joskus vuosia vuosia sitten näin videon tästä ja ajattelin, tuonne vielä jonain päivänä ja nyt oli se päivä.

Nopsasti muutaman vaihteen kautta oli veturi kääntöpöydällä.

6 työntekijää vaadittiin tähän käsin tehtävään hommaan.

Siinä ei kauaa nokka tuhissu, kun veturi oli kääntynyt.

Sama reitti takaisin ja kiinnitys vaunuihin. Se kävi näppärästi.

Seuraavana kapuaminen itse kylään. Mietin miksi asemalla oli takseja, se selvisi kyllä pian.

Aseman vieressä sijaitsi hotelli, jonka takaa löytyi polun pää, opastekyltissä sanottiin matkaa olevan 800 metriä kylän aukiolle.

Tätä reittiä ei heikoilla jaloilla ja huonoilla kengillä kivuttu, siksi varmastikkin ne taksit. Tietä pitkin olisi päässyt, mutta matkaa olisi kaksinkertaisesti.

Hikisen ja tiukan kipuamisen jälkeen olimme kylän aukiolla.

Siellä oli sen verta kovasti populaa, ettei siihen haluttu jäädä vaan etsittiin kiva kahvila syrjempää. Jotain juotavaa oli saatavat ja pientä lounasta myös.

Yksi pariskunta meidän lisäksi oli ulkomaalaisia. Muut olivat paikallista väkeä Sunnuntain vietossa.

Kiva taas istuskella ja seurailla elämää ympärillä.

Pikku tauko teki tehtävänsä ja taas oli virtaa lähteä tutkimaan kylää.

Kaupasta jätskit ja vettä evääksi.

Mitättömän näköinen rakennus aukion laidalla paljastui sisältä upeaksi kirkoksi. Siinä riitti katseltavaa, kun seinä maalauksia tutki.

Paikalla oli myös joku mies, jolta olisi voinut kysellä tarkemmin kirkosta. Kirkko oli ainoita säilyneitä rakennuksia, natsien polttaessa kylän joskus vuonna nakki.

Aika oli kulutettu loppuun ja jäljellä olisi alas asemalle laskeutuminen.

Sama pallopää show jatkui junassa, lasketellessamme takaisin alas, kohti Ano Lechoniaa.

Loppupäässä reittiä tuli taas stoppi ja juna tuuttas niin vimmatusti. Joko siellä taas olisi jonkun kännykkä raiteilla.

Aikalailla aikataulussa oltiin takaisin Ano Lechoniassa.

Kiva reissu, ihmiset vaan ärsyttää 😁

Keksimme nopeasti suunnitelman loppupäivälle. Ajelisimme takaisin Portariaan ihan eri kautta.

Tsagkaradasta, Kissouksen kautta, läpi Chanian takaisin majapaikkaan.

Ajattelin, että noinkohan tää reitti meille esittelisi mitään sen ihmeellisempää.. Toisin oli.

Maisemat oli huikean hienot, syviä rotkoja joiden seinämiä kivuttiin, välillä käyden niiden pohjalla. Kuvat eivät olisi antaneet oikeuksia. Tämä pitää itse kokea.

Hienoimpia reittejä mitä missään Kreikassa olen koskaan nähnyt.

Välillä piti käydä taas katselemassa hylättyjä paikkoja kun sellaisia kohdalle osuisi.

Jos seuraavasta paikasta olisin nähnyt kuvaa tai videota etukäteen en olis menny.

Eteen napsahti kyltti nopeusrajoituksesta 10 km/h ihmettelin tätä, syy olisi silta.

Sillalle, kun pääsimme alkoi lankut paukkumaan allamme, en uskaltamut taakse katsoa, ajattelin sillan tippuneen altamme.

Pakko oli pysähtyä ihmettelemään tätä.

Muutama auto meidän jälkeen ylitti sillan ja pauke oli kova. Ehjänä kuitenkin pysyi.

Seuraavana listalla oli OTE torni, vastaava missä olimme käyneet viime Thesalonikin reissulla.

Tie tuonne ei ollut kovin häävissä kunnossa, pakko oli silti mennä.

Lähtiessa bongasimme laiduntavia hevosia, sopivasti olin säästellyt syömisiltä jääneet leivät pussiin ja nyt olisi aika antaa ne.

Hyvin kelpas.

Matkalta vielä auringonlaskiessa, maisemakuvat Voloksesta.

Yhtäkkiä oli taas edessämme autojen jono. Mitähän nyt vielä?

Paimen vuohien kanssa meni tien vierttä pitkin, nyt ei oltu me tien tukkeena paikallisille.

Takaisin hotellilla etsimme hetken aikaa seuraavaa majapaikkaa. Sen suhteen oli kyllä selvät sävelet. Viikonlopulle asti sama paikka, saisi levätä ja seikkailla lähialueilla jos siltä tuntuu.

Yhtä selvät sävelet oli syömisen suhteen. Se on pastapäivä. Se tuntuu olevan täällä suosittua. Täällä on kokonaisia pastakauppoja, joista myyvät itsetehtyjä pastoja jos jonkinlaista sorttia.

Jumalaisia pastoja kumpikin, täydelliset raikkaat maut.

Vika yö täällä edessä.

Huomasim muuten, että jääkaappia oli koitettu täydentää juomilla. Oli sinne uudet Perrierit saanu mahtumaan kurkun ja kinkkupaketin väliin 😁