Aamuvalkeni aika pilvisenä.

Yö tuli nukuttua pikkuisen paremmin, ihme unia kylläkin näin.

Vähän harmittelin etten eilen pilvien takia, paljon hehkutettua mansikkakuuta nähnyt, mutta ei ilmeisesti moni muukaan ollut.

Kirjoitushommia aamulla ensimmäiseksi. Partsilla oli kyllä ihan kiva istuskella kirjoittelemassa.

Mies lähti aamupalan hakuun sillä aikaa.

Aamupalan päälle pakkauspuuhia. Tuntui, että parissa päivässä tavaramäärä olisi kasvanut huomattavasti.

Suuntaisimme tänään pohjois-Kreikkaan Agios Panteleimonakseen, muutaman pysähdyksen taktiikalla.

Ekana pysähdyksenä oli Kara Tepe hill. Näköalapaikka Thessalonikin yllä.

Paikallaooli yksi mies parkkipaikalla autossaan, sen verta epäilytti, kun kaikki kamat autossa, että kävimme ihailemassa maisemia vuorotellen.

Tullessa tänne oli aivan kauhea ruuhka. Takas ales kun pääsimme ei meidän kaistalla ollut ketään. Vastakkaista kaistaa eteenpäin ohjasi vilkkuvalo auto keulilla. Isot työmaat oli menossa ja hetken jo mietittiin joudutaanko johonkin räjäytykseen, onneksi oli se täys vakuutus autossa. Pitkän matkaa saatiin ajella, eikä syytä löytynyt miksi tiellä ei ollut muita meidän lisäksi.

Seurava etappi olisi hylätyt junanvaunut. Viimeksikin niitä koitettiin käydä bongailemassa, siinä onnistumatta. Nyt olisi varmempi paikka hommalle.

Mielenkiintoista, miksi näitä on näin paljon täällä, se on minulle vähän mysteeri.

Seuraavasta paikasta mulla ei ollut muuta hajua kuin kuva, jonka olin jossain netin syövereissä nähnyt. Nimittäin kadusta, jonka yllä roikkui sateenvarjoja.

Useasti merkkailen mapsiin tämmöisiä ns. Erikoispaikkoja, joista sitten saattaa kehkeytyä jonkinlainen reitti reissulle.

Giannitsa oli pikkuisen kaupungin nimi. Keskusta, jossa katu sijaitsi oli hieman hankalasti saavutettavaissa yksisuuntaisten katujen takia.

Auto saatiin kuitenkin parkkiin melkein sateenvarjokadulle.

Pieni kierros ympäri kaupungin, fiilistellen paikkaa.

Arka kokeilu ruuan suhteen, uppoaisiko tänään. Kevyesti salaatilla mentäisiin.

Byzantio tarjosi lounassalaatille kivat puitteet ja salaattiakin sain ales jonkun verran.

Tähän kaupunkiin olisi voinut tutustua pitempäänkin.

Giannitsan ulkopuolella oli Jumbo, siellähän oli pakko poiketa. Otan etapiksi vierailla kaikissa mahollisissa Jumboissa, joita eteen tulee. Katsotaan montako saan plakkariin.

Yllättävän vähällä päästiin tällä kertaa. Ostin oman tuliaisen ja hyttyskynttilöitä, rahaa meni n. 4e.

Seuraava bongattu paikka oli Edessa.

Tähän mennessä on ollut maasto hyvin tasaista, kun saavuimme Edessan tykö oli näky aika hauska. Se meinaan sijaitsi ison mäennyppylän päällä ja talot sijaitsi aivan jyrkänteen reunamilla.

Täältä löytyisi Balkanin isoin vesiputous, tämäkin paikan olen bongattu jostakin kuvista ja Ertfliksin Ftasame ohjelman kolmoskaudelta.

Vesiputouksen alkupää löytyi helposti ja saatiin nuhapumppukin kivasti parkkiin.

Putouksen ympärille oli rakennettu hienot puitteet ja fiini kahvila myös.

Heti alkumetreillä vaistosin paikan olevan tänne tulemisen arvoinen

Pienen kävelyn jälkeen kun korkein putouskohta avautui, oli näky henkeä salpaava.

Putouksen alle pääsi myös kävelemään

Vedenpauhu hiljensi kyllä tehokkaasti pään sisäisen batman elokuvan. Zen-hetki aivoille.

Putouksen takana oli myös, pieni luolasto, jonne pääsi kurkkimaan euron sisäänpääsy maksulla.

Rappusia ja tasoja paikassa riitti.

Jatkoimme alespäin putouksen vierttä meneviä rappusia. Yksi vesinoro meni niitä pitkin ja sai olla tarkkana mihin jalkansa sijoittaa liukkailla kivillä.

Alas päästyämme kohtasimme umpikujan.

Putouksen toinen haara laskeutui tänne, mutta paikkaa ei päässytkään kiertämään.

Onneksi olin saannut hieman syötyä, koska energia olisi loppunut tähän paikkaan muuten.

Jalatkin jo tutisi, muistuttaen ettei tässä viime aikoina olla paljoo liikuttu.

Ei auttanut kuin kivuta ne niljakkaat rappuset takaisin päin. Onneksi ylös päin meno oli helpompaa.

Vesiputouksen puistikkoa jatkui pitkälle, meille riitti nyt tämä katsaus

Kaupungin laitamalta bongattiin junarata ja vanha asema. Pysähtymisen arvoinen paikka.

Kerran päivässä pääsee tältä 7 eurolla Thessalonikiin. Se olisi ollu kiva junamatka kokea.

Vanhat juna-asemat on kiehtovia paikkoja. Sellaisessa olisi kiva asustaa.

Vielä yksi nopea pysähdys vanhalla kivisillalla ja matkamme jatkuisi kohti Agios Panteleimonasta, josta varasimme yhdeksi yöksi majapaikan.

Hotelli Limnin omistaja jo meitä odotteli perillä.

Tiesimme hotellin olevan vaatimaton ja se kelpasi meille järvinäköaloineen vallan mainiosti yhdeksi yöksi.

Suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen suuntasimme iltalenkille kylänraitille.

Ekana vastaamme pamahti hääseurue, seuraavan kulman takaa tien yli potpotti kanaseurue ja kylän aukiolla pelaili poikaseurue. Muuten kylä olikin aivan kuollut.

Muutama vanhus istuskeli rappusillaan. Koitimme kovasti toivotella hyvää iltaa, mutta ei nää oikein lämmenneet meille. Olimme varmaan outo näky. Kaks turree keskellä ei mitään.

Päätien varrelta löysimme avoinna olevan tavernan, suosisiko onni tälläkin kertaa syömisen suhteen.

Nyt ei ainakaan etonut, kun ajatteli ruokaa.

Tilasimme grillattua paprikaa, Saganaki juustoa ja paistettua lihaa.

Sain ales puolikkaan juuston, melkein koko paprikan ja pari palaa lihaa, jeee jeee.

Ruoka oli hyvää eikä hinnalla pilattu.

Siirryimme vielä viereiseen kahvilaan fiilistelemään iltaa.

Tuntui, että kylä heräsi vasta henkiin, kellon käydessä yhtätoista.

Pieni jaloittelu takaisin hotellille ja hetkeksi partsille istumaan.

Viereisessä hotellissa alkoi soimaan livemusiikki, hääpaikka siis selvisi. Ollappa siellä kuokkimassa.

Meitä onnisti myös kuun suhteen tänä iltana, eihän se täysi ollut mutta melko punainen.

Musiikki soi ja laulu raikasi myöhään yöhön, tässä hieman hämärässä kylässä oli kyllä tunnelmaa.