Nyt oli kyllä epämukavin sänky pitkään aikaan.

Miehen sänky natisi ja oma oli niin kova ettei olkapää päässyt uppoamaan patjaan ja kyljellään nukkuminen oli hankalaa.

Noh nää on näitä, ehkä ensi yönä sitten parempi.

Aamukahveet ja toastit kylän kahvilasta, oltiin ainoat asiakkaat.

Mielessä kävi uiminen viereisessä järvessä, ois hauska kokemus.

Puitteet olisi olleet kyllä hyvät, ainoa miinus oli runsas levä järvessä. Kaikkos ajatukset uimisesta nopsaan.

Ympärillä on todella paljon maataloutta, kun tulimme tänne oli kirsikkaviljelmiä monen monta hehtaaria. Sekö lie aiheuttanut järven rehevöitymisen.

Uiminen siis jätettiin väliin, joten kamat hotellilta ja nokka kohti Kastoriaa.

Rauhallista ajoa, monen pienen ja hiljaisen kylän läpite.

Ensimmäisenä isompana paikkana, jonne pysähdyttiin vastaan tuli Florina.

Ajeltiin kaupungin laidalla olevan mäen päälle näköalakahvilaan ihailemaan maisemia.

Näky kaupungin ylle oli mahtava.

Pienehkö vuoristokaupunki, jossa kuitenkin elämää.

Ylhäältä käsin oli kiva teenkupposen ääressä seurailla mitä alhaalla näkyi ja kuului.

Olihan sse käytävä tutustumassa kaupunkiin myös katutasolta.

Laskeuduttuamme mäeltä ales. Oli kadunvarressa hienosti pukeutuneita miehiä 4 kappaletta. Juuri kun päästiin sanomaan ääneen, että mitäs täällä tapahtuu, vetivät he valkoisella lakanalla peitetyn ruumiin paareilla autosta.

Tosiaan kirkon edessähän he olivat ja täällähän ne arkut odottavat hautausmaalla.

Ei tullut aiemmin mieleen miten nämä hautausasiat täällä toimitetaan.

Hiljainen hetki.

Florinan nimi kuvastaa jotenkin osuvasti minusta tähä paikkaa, kepeä ja soljuva paikan nimenä lausua. Ihan kuin tämä kaupunkikin.

Paikan läpi virtaa vuorilta tuleva joki, joka on valjastettu kanaaliin.

Kanaalin ympärillä oli pieniä kahviloita.

Kävelykierroksella törmättiin upeaan vanhaan rakennukseen. Harmi kun myytävänä kyltti puuttui.

Mukavan leppoisa tunnelma oli kävellä joenvartta pitkin.

Seuraavaan paikkaan oli tovi ajoa.

Vuoristoisen matkan varrelle osui Viglan laskettelukeskus.

Pysähdyimme hetkeksi jaloittelemaan ja katselemaan puitteita. Kesällä täällä ei olisi mitään toimintaa, ei edes kahvilaa ohikulkeville.

Sen sijaan hevoslauma ilmestyi jostain eteemme.

Ne kuljeksi aivan vapaina ympäriinsä. Kattelivat vielä sen näköisinä meitä, että eikö irtoaisi mitään herkkuja? Harmi kun ei ollut matkassa mitään.

Varovasti kuljeskeltiin, ettei säikäytetty näitä melko villin oloisia kamuja

Ja matka jatkui.

Matkan varrella levikkeillä oli erikoisia roskiksia. Tarkempaa katseltuna paljastui ne karhun kestäviksi. Vois ny joku karhu osua meidänkin matkan varrelle.

Lähestyimme Pohjois-Makedonian rajaa, täällä sijaitsee Prespan kansallispuisto. Isoina järvinä Prespa ja Mikri Prespa. Mikri Prespa on osittain Albanian puolella ja taas isompi Prespa Pohjois-Makedonian puolella.

Mikri Prespa järvessä sijaitsi saari nimeltään Agios Achilleios, saari on siitä erikoinen, että sinne mennään laitureista koottua 500 metriä pitkää ponttoonisiltaa pitkin.

Vähän taas mietitytti jättää auto kamoineen syrjään ilman valvontaa. Onneksi kuitenkin parkkipaikalla oli pavunmyyjä, joka varmaan estäisi mahdolliset rosvousaikeet.

Tänne muuten kun ajeltiin vaihtui kirsikkaviljelmät papuviljelmiksi.

Laiturilla oli kolme työmiestä hommissa, he vaihtoivat laitureiden päällylautoja. Pysähdyttiin hetkeksi odottamaan, että saivat ison reiän paikattua. Juteltiin siinä samalla yhden työmiehen kanssa. Hän oli kovasti kiinnostunut mistä ollaa.

Osoittautui, että tämä työmies oli käynnyt Suomessa Lahdessa ja Rovaniemellä. Mikä sattuma.

Vastassa saaressa meillä oli lehmäjoukkio.

Vanhempi mies istuskeli kauempana katoksessa, josta käsin hän niitä huutamalla paimenteli.

Saarella oli ihan kunnon kokoinen tavernakin. Hyvä niin, koska lounashan olisi vielä syömättä.

Kevyt salaatti ja saganaki juusto jaettavaksi, riitti meille hienosti lounaaksi.

Tämä oli ihan hauska paikka, ei varmaan moni Suomalainen ole tänne eksynyt.

Vielä pieni kierros maisemia katsellen.

Takaisin parkkipaikalla kävimme kannatuksen ja autovahdin vuoksi ostamassa naiselta pussin papuja, vaikke me niitä oikein edes syödä.

Mietittiin siinä ajellessa, että porukka pitää varmaan meitä ihan hölmöinä ku ajellaan täällä keskellä ei mitään. Kumpikin istuu aika hiljaa ja vain ihailee erilaisia maisemia.

Seuraava majapaikka oli varattuna Kastoriasta.

Melkein perillä bongasin Jerome Kalutasta tehdyn graffitin tienvarrelta. Tätä ne maalasivat matkailuohjelmassa.

Kastoria oli isompi paikka mitä arvelin, kuvissa se näytti pieneltä ja idylliseltä.

Muutama kunniakierros piti tehdä ennen kuin löydettiin majoituksen tykö.

50e yö irtosi todella hieno lukaali.

Asunto oli hyvin varusteltu. Täältä löytyi hedelmiä, Rakia, karkkeja ja pähkinöitä pöydältä. Jääkaappi oli varustettu mehulla, vedellä, viinillä, kahvilla, mansikoilla ja pakastelokerosta löytyi jopa jäätelöä. Nyt on kyllä panostettu.

Suihku ja pieni lepohetki toi virtaa sen verran, että lähdimme tutkimaan paikkaa.

Perjantai-ilta ja porukkaa tuntui olevan liikenteessä. Todella paljon nuorisoa. Olen ollut siinä käsityksessä, että nuoriso olisi siirtynyt näistä pohjoisen kylistä ja kaupungeista johonkin isompiin paikkoihin. Väärässä olin.

Kaupat pikku hiljaa sulki oviaan ja baarit aukenivat.

Mies oli etsiskellyt meille ruokapaikkaa, hänen tekisi kuulema mieli pastaa.

I Papia eli the duck valikoitui safkamestaksi.

Minä valitsin valkoisella soosilla piirakkaa. Tiesin etten saisi palasta enempää menemään ales, mutta taktikoin, koska loput jäisi meille vaikka lounaaksi tai matkaevääksi.

Hauska oli istuskella ja katsella ympärillä olevaa elämää ja ohi kulkevia ihmisiä.

Ruoka maistui ja sitä oli riittävästi, loput mukaan laatikkoon ja laatikko kämpille.

Lähdettiin vielä katsomaan Achilleion toista laitamaa, millaista elämää siellä olisi.

Koitettiin samalla etsiä pientä auki olevaa markettia, josta saisi limsaa.

Ei selvästikkään turrepaikka, koska sellaisia ei ollut.

Yksi kioski sentään oli auki, siellä paikalliset teinitytöt koitti ostaa olutta, kioskin setä oli tarkkana eikä myynnytkään heille.. Hyvä yritys.

Tällä puolen rantakatua oli monen monta baaria, joissa pauhasi musiikki täysiä. Hassua oli, että jengi seisoskeli kadulla baarien edessä juomien kaa, ja istumapaikat huusi tyhjyyttä. Erikoinen tapa.

Yhtään ei baarissa istuminen houkutellut. Hetki kauempana penkillä katseltiin iltaelämää.

Jälleen kerran ennakko-odotukset paikasta olivat aivan toiset.

Ah ihanaa takaisin kämpillä pääsi pehmeään sänkyyn nukkumaan ja keräämään voimia huomiselle.