Yö meni jotenkuten.

Olin ennen miestä ylhäällä punomassa juonia.

Muistin meinaan, että lennetäänkin Kalamatasta Helsinkiin Aegeanilla, jossa paremmat kilot kuin rynkyllä laukuissa.

Eli Jumbo täältä tullaan.

Oltiin sovittu aamupalan hausta leipomosta, ja se myös toteutettiin.

Mies löysi taas täydellisen paikan, missä nauttisimme

Siinä aamupalan parissa tajusin tänään olevan vanhimman lapseni eli kissakuiskaajan 25 v. Synttäripäivä. Nopeasti se aika kuluu.

Lähdettiin lipumaan Kalamataan päin, kun oltiin syöty ja sankarille whatsapissa laulettu. Katseltiin kyliä ja mahdollisia uimapaikkoja matkalla.

Eka pitstop oli Kardamyli.

Oli pakko hakee aamukahveet nro2. Mä en ees nykyää juo kahvia vain pelkkää Kreikkalaista vuoristoteetä. Miksi sitten täällä?

Muutamat kuvat ja tien päälle takaisin.

Pakko oli käydä kattelee yhtä siltaa.. Ihan vaan nimen takia. Koskaragas.

Kalamatassa siis Jumboon.

Yllättäen siellä joulua jo rakennettiin.

Tykästyin akulla oleviin pieniin pöytälamppuihin tavernoissa, haluan sellaisen kanssa talven pimeisiin aamuihin, kun en halua vetää aamusta valoja täysille keittiössä.

Sellainen myös löydettiin.

20e meni. No muutama joululahja oli lisää siinä.

Matkalla autolle käytiin punnitsee itsemme. Vaaka varmaan varotti Aegeania et ylilastia tulee.

Oli kiva ajella ja tutkia enempi Kalamataa.

Itäinen puoli tarjosi selkeästi enempi. Kiva rantabukevardi.

Poikettiin myös jossain meille uudessa kaupassa hakemassa oliiveja, teetä ja mausteita.

Takaisin päin tarkoitus oli poiketa lounaalla ja uimaan.

Toinen saatiin toteutettua Anian jälkee eräässä rantakahvilassa.

Aluksi ajateltiin, että otetaan pedit tästä. Siinä syödessä rupesi henkilökunta korjaamaan petejä pois rannasta, alkavan sateen takia ilmeisesti, joten meidän osalta homma jäi pelkkään syömiseen.

Ajeltii rantaa pitkin vain katsellen paikkoja.

Foneas beach oli se mitä meille suositeltiin.

Ei kovin kummonen. On sitä kauniimmillakin oltu.

Kuitenkin paikassa oli oma viehätys.

Varsinkin näin sateella.

Yksi pariskunta meidän lisäksi.

Innostuin snorklailemaan niin etten huomannut kuin kuin kylmä voi tulla. Merivesi oli siis lämmintä mutta ilma sateen myötä viileni.

En vain malttanut lopettaa kalojen katsomista, varsinkin, kun mies heitteli veteen niille jotain kuivaa leipäpalaa.

Jos jonkin näköistä kalaa viuhui nenäni edestä ja silloin tuli tunne, että sielussani oli rauha. 🩵

Takas kämpillä odotti yllätys.

Jostain yyläkertasta oli valunut vettä pitkin lattiaa ja rappusia suoraan miehen matkalaukkuun.

Kaikki vaatteet aivan litimärkinä.

Siinä sitten kävi jos jonki näköstä kaiffaa arvostelemassa, tenttaamassa ja tutkimassa mitä tapahtunu.

Siivooja haukku meidät mulkuiks, vaikka mikään ei ollut edes meidän vika.

Kävin joka keskusteluun heittää kreikaks pientä välikommenttia ihan vaan siks et ne tajuis paljonko ymmärrän.

Älä koskaan puhu omaa kieltä olettaen ettei kukaan ympärillä ymmärrä.

Kesken sen pirun pyykki hässäkän keksin nurkasta heinäsirkan. Mies jos näkis ton ni tää homma sais uudet levelit.. Eli sirkka äkkiä pois.

Auringonlasku meni siinä hässäkässä.

Nyt ajatukset pois tästä ja illalliselle.

Löydettiin kiva taverna hyvilla arvosteluilla ja siellä oli vielä ihan paras palvelu.

Syönnin päälle mietiskelin ääneen, et olis kiva juua vielä kämpillä lasi viiniä ja kirjoitella, yllätys mikään kauppa ei ollu auki.

Menin johki krääsä kauppaan kyselee krasia ja tisikillä oleva nainen heti ymmärsi mun yskän.. Aaa viiniä.. Hmm voi ei.. Ymmärrän.. Odota käyn kysymässä..

Seuraavana hän opasti minut viereiseen tavernaan, jossa Saksalainen tarjoilija kiikutti minulle Kreikkalaista viiniä pullon. Pienet miinukset kun luuli mua norjalaiseksi.. Olikohan se turskan hajun takia 🤣

Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. On Kreikan motto.

Ja nyt mä sit istun täällä kaaoksessa Jumbolampun valossa ja nautiskelen tästä hienosta Kreikkalaisesta viinistä..olo on ku istuis Himoksen mökillä ympärillä kasa märkiä kuteita… Näköjää mitä vaan voi sattua.