Aamu oli aika tokkurainen.

Mies kävi lenkillä kiertelemässä paikkoja, ite koitin saada viel unta.

Löysin kuitenkin itseni viikkaamassa vaatteita, miehen saapuessa takaisin.

Aamu-uinti virkisti, että sai päivästä taas kii.

Aamupalaks tein toastia, kun täällä oli kaapissa voileipägrilli.

Saatto olla et siinä töitä tehdessä tuli nautittua vaivihkaa aamupala numero kaksikin.

Ohan nää päivät varmaan vähän tylsää luettevaa, kun ei oikein mitään tapahdu.

Nauttikaa ny ees kuvista.

Työt tehtynä voi hyvillä mielin käydä ajelulla.

Dimitrioksen shipwreck on tosiaan tässä lähellä. Se on ollut pitkään jo listalla missä haluan käydä.

Nyt päästään sekin näkemään.

Ohan se melkoinen näky.

1981 vuodesta se on tuossa nököttäny. Melkosen kestäviä laivoja tehty silloin.

Kaksi kuuluisinta hylkyä on nyt koettu ja nähty. Kumpikaan niistä ei varmaankaan kauaa koossa pysy.

Gytheiosta muutama kylä eteenpäin ajeltiin.

Eivät olleet yhtään meidän makuun.

Paljon viljelmiä ja pitkäkaapuisia miehiä.

Krokeesin pieni kylä ja sen aukion laidalla oleva kahvila-taverna tarjoilisi illallisen.

Kylän miehet setäkahviloissaan loivat tiukkaa tuijotusta meihin.

Täällä ei varmaan turistit paljoa käy.

Paikan omistaja ei puhunut kuin kreikkaa.

Pizza on onneksi pizza millä kielellä vaan.

Pepperonia tarjos myös pizzan päälle, tietenkin kelpas.

Sanoin miehelle, että ihme jos ei tuu pakaste lätty pöytään.

Hieman erilainen piirakka tuli kuitenkin, ei pakaste. Pepperonia se ei ollut nähnykkään.

Vaan isoja makkaranpalasia. Mies onneksi söi ne ja minä nautin muuten.

Puljun pyöritäjä oli kovin kiinnostunut syötyämme, että oliko kaikki hyvin ja maistui. Nostimo sanoin ja hänen vaimokkeensa räjähti nauramaan.

Olin hieman hämmentynyt tilanteesta.

Siinähän se päivä taas oli, jälleen yksi lähempänä kotiin lähtöä.

Prinsessa ja herne

Nyt oli talon kaikki peitot mulla patjana ja sain jotenkin nukutuksi.

Tiiätte varmaan sen sadun siitä prinsessasta, jota paino joku patjan alla. Se satu on varmaan minusta.

Tässä toissa viikolla tajusin senkin sadun merkityksen. Ei se prinsessa turhamainen ollut, vaan erityisherkkä ja sitä ei ymmärretty.

Tänään ei minun osalta työt ottanut onnistuakseen.

Lähdettiin puolen päivän aikaan kävelylle josko siitä ajatus lähtisi rullaamaan.

Mies jo tiesi kulmat, joten hän sai toimia oppaana.

Meidän takapihalla oli jonkun linnan rippeet, joiden läpi kuljettiin.

Tänne on rakennettu paljon uutta ja koko ajan kunnostetaan vanhaa.

Ekaa kertaa tuli sellainen fiilis et nää kulmat vois hyvinki olla niitä ”meidän” kulmia

Käveltiin kattoo sitä pientä mini-Piri hotellia.

Harmi kun ei myytävänä kylttiä löytynyt.

Olisi jotenkin täydellinen pieneen bisneksen pyörittelyyn.

Käveltiin vielä katsomaan lähimarketti millainen tarjonta siellä olisi.

Yllätyttiin suuresti, tosi iso marketti, tavaraa laidasta laitaan ja vielä kohtuu hintasia.

Löysin meidän lempi sipsejä mitä ei oo tällä reissulla mistään saannu, kolmella eurolla uuden latausjohon. Sit sellasen kreikka veitsen, mikä on pirun hyvä tomaatin leikkuussa.

Sellanen siis meillä on aina mukana, kotona oleva Fiskarsin oikea tomaattiveitsi on tylsistyny sen verta et tää euron väline syrjäyttää sen nyt mennen tullen.

Ainut mitä en löytäny oli leikkuulauta. Majapaikan lauta oli surkeassa kunnossa ja olisin vienny sinne uuden.

Hyvä marketti vahvisti vielä enemmän sitä et tää paikka olis aikas hyvä.

Mies kun sai työt nippuun lähdimme rannalle.

Aamupäivästä oli aika tyyntä, mutta nyt iltapäivästä tuuli taas yltyi.

Tuuli on ehkä se suurin miinus mistä en tykkää täällä.

Merivesi oli ihanan lämmintä vaikkakin siellä ei kauheen kauaa viihtynyt äkkinäisten aaltojen takia.

Tullessa rannalle perkkeerasimme auton yhden toisen auton viereen. Sen viereisen auton alta kuuluu kauhea maukuminen. Jollakin kissalla oli kovin asiaa.

Takas rannalta autolle tullessa oli tämä kaveri meitä vastassa, makoillen automme katolla.

Se ilmeisesti halus kovastikkin meidän matkaan.

Musta tuntui et se kissa halusi kertoa jotakin.

Tän alueen spesiaali ruoka on spagettia lihanpaloilla ja kananmunalla. Mies halusi ehdottomasti päästä kokeilemaan sitä.

Tarjoilijan mielestä se on aamupala, sehän ei miestä haitannut.

Alkuun kuitenkin Tyrokafteria ja salaattia.

Tänään testaan poreammeen viimeisen illan kunniaksi.

Onneksi ammessa oli itsessään lämmitin, koska lämmin vesi loppui aika nopeasti.. Sori alakerta.

Toinen huono puoli oli se, ettei amme ollut kovin syvä. Vyötäröön asti ylsi vesi ja vaikka kuin ois koittanu maata siellä niin ei ois saannu itteesä veden alle.

Mulle tuli lähinnä mieleen kuin oisin maannu poreilevassa arkussa. Naappu vain puuttui, jolla olis voinu valella itteesä.

Huomenna vika muutto tällä reissulla. Snif.