Sen verta rauhakseen ollaan oltu, että nyt tulee pari päivää samaan

Koittakaa kestää.

Aamusta lähettiin Pylokseen markettiin hakemaan ne mitä edelliseltä reissulta jäi.

Suunniteltiin myös parit lounaat ja niitä varten hommattiin tarpeet.

Lihatiskillä asiointi sujui oletettua paremmin. Saatiin nenän edessä jauhettua jauhelihaa, valittiin ite paljonko kumpaaki lihaa laitetaan. Kanan rintafileet oli jättiläisen kokoisia. Nyt on hyvät raaka-aineet.

Kanapastaa, pitaleipiä, sekä lihapullia ja muussia olisi lounaslistalla tällä viikolla.

Mietiskeltiin ajellessa illallispaikkaa myös, Pylos voisi olla siihen oiva.

Matkalla takaisin villalle, käytiin myös katsomassa millaista rantsua olisi likellä tarjolla.

Divarin hieno hiekkaista rantasuoraa oli tarjolla pitkä pätkä. Eikä juuri ketään näkynyt.

Sfaktirian saari suojaa tätä poukamaa sen verran ettei merenkäynti osu kovin.

Tänään meinaan tuulee todella rivakasti puuskittain.

Seuraava poukama olisi suosittu Voidokilian suojeltu ranta.

Siellä oli sitten vähän enempi lössiä. Mutta ei liikaa.

Suoraan mereltä keskelle poukamaa tyrskysi aika isotkin laineet, joten ihmiset olivat pakkautuneet melkeimpä poukaman nurkkiin.

Ihan kivan oloinen paikka.

Katsotaan nyt kumpaan mentäisiin aikaa viettämään.

Jossain vaiheessa oli lounaan aika.

Hassu toimia oudossa keittiössä, kun välineet on niin eri kuin kotona ja hellakin toimii erilailla.

Ruuasta tuli silti oikein erinomaista.

Puhelin on kumma juttu, yleensä se ei soi pitkään aikaan, kun se soi niin kaikki tulee yhtä aikaa ja vielä viestit siihen kylkeen.

Jokainen tahtoo jotakin.

Lounaan päälle altailua, melkein nukahdin.

Päivä kului hiljakseen iltaan.

Auringon laskiessa lähdimme kohti Pylosta ja illallista.

Pyloksen taverna tarjonta oli todella surkea. Muutama hassu rafla ja heikohkot arvostelut.

Sekin yksi ainut mitä ajateltiin sopivaksi oli yllättäen kiinni.

Takaisin autolle ja seuraava pieni kylä, jossa yksi ainut taverna. Jos se ei olisi auki niin päivältä jäi onneksi kanapastaa, syyään sitten sitä.

Meidän onneksi taverna oli auki ja siellä muutamisaa pöydissä oli porukkaa.

Joku ruuan jumala meitä varmaan ohjailee näiden kanssa.

Alkuun otettiin lettuja ja tsatsikia. Pääruuaksi possua ja perunaa, haudutettuna sitruunakastikkeessa.

Letut tai crepet oli jänniä, ei nii höttöinen kuin meillä lettutaikina ja väliin sekä päälle oli raastettu juustoa.

Possu oli kinkkua, lähinnä tuli mieleen joulukinkku sitruunakastikkeessa mutta maku potenssiin 10. Perunat oikein suli suuhun.

Nami nami.

Tavernassa oli mukavan leppoisa tunnelma.

Ainut mitä olen pistänyt merkille on täällä ympäriinsä ihmisten jäykkyys.

Nahkeeta palvelua ja oikein kontaktia ei saa. Yrität sitten millä kielellä tahansa.

Mistähän lie johtuu.

Päivä oli aika perus settiä.

Pistetäänkö zembaloks

Aamupalan jälkeen oli palaveria. Tiukkaa settiä, jota piti lähteä rannalle sulattelemaan.

Valittiin Divarin ranta tälle päivälle.

Muutama hassu ihminen rannalla oli. Nekin vähät ilman vaatetta.

Sää tuntui vaihtelevan. Välillä tuuli puhalsi kovastikkin ja välillä melko tyyntä. Yhtäkkiä tuli kasa pilviä ja seuraavassa hetkessä ne oli poissa.

Merivesi oli 28 asteista. Mukavan lämmintä.

Kelpas olla ja sulatella.

Lämpötila muuten varjossa 36 c.

Tänään lounas venähtikin illaliseksi, eli lihapullien tekoon.

Suomessahan sieltä saatavilla aineilla mun lihapullat ruskeella kastikkeella on aina menestys.

Nyt mietittiin miten teen ne sitten, kun ollaan pitempi aika Kreikassa.

Joten soveltamaan reseptiä.

Kreikkalais-Suomalaiset lihapullat:

• 500g jauhelihaa
  1 iso sipuli
  1 valkosipulinkynsi
  N. 1 dl murskattua maustettua krutonkia(korppujauhoina)
  1 munaReilu
  200g kreikkalaista jogurttia
  2 tl suolaa
  2 pussia hesen grillimaustetta 😁
  2 tl Paprikajauhetta
  2 tl sipulijauhetta
  1.5 tl jauhettua pippuria
  1 lihaliemikuutio murskattuna ruokalusikalliseen oliiviöljyä ja sekaan 1 tl kuumaa vettä
  Pyöräytä taikina kevyesti ja tee nökkösiä pellille. Tulee ilmavat lihapullat
  200c n. 40 min

Lihapullien kanssa tein kunnon pottumuusin. Ihan siks kun täällä perunat on 💛

Aurinko taas laski kauniisti.

Illaksi laskeuduttiin alas Gialovan kylään ja sen rantaraitille.

Ajatushan minulla oli, että tämä kyseinen rantakatu olisi kalliskin paikka.

Olin väärässä.

Olihan siellä siis muutama hinnakkaampi paikka mutta suurin osin hinnat olivat kohtuulliset.

Olut esimerkiksi puoli litraa 3.50e

Taivas kävi sen näköiseksi, että kohta tulisi vettä.

Käveltiin rantakatu päästä päähän ja valittiin paikaksi ehkä kadun origineillein paikka.

Mies otti jälkkäriksi jätskiä. Itse valitsin listalta oluen, jota ennen en ollut maistanut.

Jonkun tovin saatiin istua rauhakseen ennen kuin paikalle pelmahti joku hitsin zembalon soittaja vinguttamaa soitintaan.

En ite osaa soittaa ku suutani, mut sävelkorvaa löytyy sen verta et tän soittajan parhaat soittamis päivät oli nähty aikaa sitten. Ihmiset kävi syytää sille varmaan rahaa, jotta siirtyisi seuraavaan paikkaan. Soittajaa avusti vielä meidän selän takana oleva pieni lapsi, joka sai itkupotku raivarit ja rupes kiljuu.

Siinä oli esitystä kerrakseen.

Samassa aukesi taivas ja sitä vettä ei ihan vähää tullutkaan.

Poistuttiin nopeasti paikalta.

Matkalla ylös majapaikkaan, poikkesimme katsomaan miltä se resorttikauppa näyttää.

Pirusti oli tavaraa airfryerista lähtien. Ja ei ne hinnatkaan nyt ihan järkyttävät olleet.

Melkonen kauppa oli kyllä.

Tietenkinhän me oltiin jätetty rantsukamat partsille kuivumaan. No niitä sitten ensimmäisenä pelasteltiin sisälle.

Sain miehen houkuteltua yö naku-uinnille vesisateeseen.

Tuota ei ihan joka paikassa pääsisi tekemäänkään.