Nyt rupee jo meno jalkaa vipattaa.

Aamusta haettin pehvasta perämoottoriin kaupasta jätskit ja Latet.

Eteläisen Messenian niemimaan kierros olisi starttaamassa.

Matkalla käytiin kattoo päivänvalossa Mesochorin kirkkoa, kun pimeellä siitä ei oikein selvää saannut.

Ensimmäinen stoppi oli Methonissa.

Yleensä ei nuo kivikasat paljoo kiinnosta, koska ne on aika nähty, mutta täällä linnake oli niin hyvin säilynyt, että olihan se mentävä katsomaan.

Vähän oli muita matkaajia liikenteessä.

Rauhakseen käveltiin ja kierreltiin ympäriinsä. Ettei kostautuisi seuraavana päivänä.

Ilma oli mukavan lämmin vaikka aamulla oli vain 20c kun herättiin.

Kappas kello olikin jo pyörähtänyt lounas-aikaan.

Mies oli tutkinut karttaa ja löytänyt vähän matkan päästä pienen rannan, jolla olisi kaksi tavernaa.

Tsapin ranta ja taverna Maria tarjoilisi tällä kertaa meille safkat.

Rannan pedeillä näytti olevan vähän porukkaa, mukava meininki.

Sitä en kyllä ymmärrä, vaikka rannalla oltaisiin, että miksi sinne tavernaan tullaan likomärkänä ja bikineissä istumaan. Ihan jees jos syö rannan puolella pedillä, mut joku kevyt mekkonen ei oo nii vaikee heittää niskaansa, kun sinne sisälle tullaan istumaan.

Lounas oli maittava ja riittävä.

Matkalla poikettiin Koronissa, Vounariassa,Nea Koronissa, agios Andreaksessa ja Petalidissa.

Oikeastaan Vounaria ja Petalidi vaikuttivat kivoilta paikoilta.

Vähän silläkin halusin täällä kierrellä ja katsella josko näistä rantakylistä joku joskus olisi se meidän paikka.

Tällä kertaa ajeltiin takas majapaikkaan vähän eri kautta.

Käytsiin kkatsastamassa mahdollista seuraavaa majapaikkaa. Se ei kyllä sykäyttänyt minua. Vuoriatomaisemissa. Kyllä meti pitää näkyä.

Vuorten yli, läpi oliivilehtojen porhallettiin punaisella turbo twingolla menemään. Ohittaen monenmoista pientä kylää.

Ainoat elonmerkit näissä kylissä olivat setäkahvilat joissa istui vanhoja miehiä rupattelemassa kahvin ja oluen äärellä.

Liikennettä ei juurikaan ollut ja aurinkokin rupesi laskemaan

Viimeisenä paikkana oli listalla Chora.

Aivan ihastuttava pieni kylä vain 20 minuutin päästä Gialovasta.

Täällä oli heti enemmän elämää.

Jalkauduttiin aistimaan ilmapiiriä.

Pieni virkiatäytymis hetki villalla ja päätös missä syötäisiin.

Gargaliano valikoitui kyläksi ja siellä piirakkapaikka.

En ollut sen paremmin katsonut kuin, että 5 tähteä löytyy.

Paikan päällä selvisi pizzerian olevan pelkästeen take away paikka.

Hetken tuumattiin asiaa ja todettiin, ettei me mitään ihmeellisyyksiä tarvita. Ruokaa vain.

Mies muisti kahvilan jonka eteen oltiin laitettu auto parkkiin, että siinähän oli tuolit ja pöytä. Mennään siihen istumaan.

30 minuuttia meni ruuissa. Kävimme sillä aikaa kävelemässä kylän aukiolla ja hakemassa kaupasta juomat ruuan kylkeen.

Kun ruuat olivat valmiit piirakka paikan tyyppi sanoi, että voisimme syödä siinä edustallakin, ainut ettei vessaa olisi tarjolla. Kiitimme kovasti ja kerroimme löytäneemme toisen ratkaisun

Itsellänihän tuli kauheet omatunnon tuskat, kun käyttäisimme toisten kalusteita omin päin.

Koko aika pelko persiissä ootin, että milloinka kahvilan omistaja pelmahtaa paikalle. Valvontakamerat näytti kuvaavan kahvilan sisältä.

Puoleen väliin piirakkaa kerkesin, kun paikalle kaarsi iso mies skootterillaan.

Hetken hän katseli meitä hölmistyneenä.

Sygnómi sygnómi.. Anteeksi anteeksi. Pyytelin het kättelyssä.

Pistelin piirakkalaatikoa samalla kii toisella kädellä ja toisella etsin rahapussia josko voitaisiin korvata pöydän ja tuolien laina.

Kahvilan pitäjää taisi hieman huvittaa tämä minun reaktio ja hän käski olla ihan rauhassa.

Jotain hän haki kahvilasta sisältä ja hyppäsi skootterin selkään ja häipyi pois..

Huutelin perään ola kalaa ja kalo vradia.

Lähtiessämme tupla varmistin, ettei meiltä mitään jäännyt jälkeen ja vielä pyyhin kostealla paperilla pöydän.

Mentiin vielä kylän aukion laidalle kahvilaan jälkiruuille.

Mies otti jätskiä ja minä Metaxacolan.

Hauska oli istuskella ja fiilistellä kylän iltaelämää.

Koitin kovasti pysyä perässä viereisen pöydän keskusteluissa.

Kovasti siinä sätittiin paikan omistajaa, kun oli pyörällä ja tuolilla sulkenut kadun varren ettei pääse parkkiin ihan eteen.

Uni rupesi painamaan jälkkäreitten jälkeen.

Huomenna otetaan ilo irti altaasta kun vika kokonainen päivä.