Mites se ny taas vähä lähti lapasesta?

Sanosin et se on kylmyys, väsy ja stressi, joka saa ihmiseen tekee tämmösiä päätöksiä.

Mutta mitäs sitä sitten muutakaan?

Oon täsaä koittanu olla heinäkuulta lähtien niin sanotusti kunnon kansalainen. Eli sellainen joka tekis jotain työtä ja maksais veronsa.

Noh heti alkumetreillä selvis ettei minusta ole siihen. Niin ku olen sanonu jo viime tammikuusta lähtien. En vain vielä pysty.

Sillon ei vaan kukaan kuunnellu ja nyt piti sit toteen näyttää se, että antakaa mun toipua rauhassa tästä burnoutista..

Yhtään ei auta se et Suomessa kelit huononee ja valo vähenee.

Päätin sitten, että jos pitää yhistää kaks asiaa niin otan läppärin laukkuun ja painelen aurinkoon.. olemaan tuottelias kansalainen.

Tässä männä kuukausina on vahvistunu ajatus et, jos mun tarvii tehä töitä ne on oltava etänä. Edes ne muutamat tunnit mihin pystyn.

Tuntuu ihan hölmöltä kirjottaa tai kertoo tätä, koska samantien iskee syyllisyys. Nyt ne ajattelee et miten voi olla noin vaikeeta.. No hitto kun se vaan on, enkä mä voi ees sille mitään.

Ihan ku haluisin olla täs ehdoin tahdoin tahaltee…

Miksi Italia?

Kun isä kuoli, auttoi minua yksi nainen siellä Agios Nikolaoksessa ja hänellä oli seuranaan Stefano niminen mies, silloin jo mietin et jos noin mukava ihminen tulee Italiasta niin mun on pakko päästä siellä josku käymään.

34 vuotta myöhemmin olen täällä.

Matkahan ei ollu mikään helppo.. Olen siis surkeasti suorittanut sitä töihin paluuta työkokeilun merkeissä todetakseni, että liika on liikaa ja en tunne rajojani..

Olen stressannut niin paljon, että yöunet on jäännyt vähiksi.

Miehellä vähän sama, töitä kädet täynnä välillä 16h vuorokaudessa vetäen, joten yhdessä todettiin et nyt pikku breikki ja sit kattellaan uudestaan.

Se niistä alkusanoista.

Aamuyöstä ajeltiin kentälle ja lento kohti Bergamoa starttasi 10.45 ajallaan.

Perillä oltiin jopa 10 minuuttia etuajassa. Hyvä Ryanair.

Laukkuja sai vähän ootella, mutta se ei haitanut, sillä astuessamme ulos kentältä, seisoi edessämme bussi, jolla pääsisimme majapaikkaan vanhaan kaupunkiin. Samalla päästiin sateen alta pois.

14.50e 72 h lippu. Ei minusta paha, se käy myös funikulaariin.

Hetken oottelimme majapaikan emäntä Lauraa, jotta saisimme avaimet.

Asunto sijaitsi talon kellarissa, mutta näkymä ulos oli aivan mahtava.

Jälleen kerran kävi tämä tursitivero asia. Pitäisi kuulema 20e maksaa vaikka bookingin maksuihin kuuluu kaikki. Tää pitää ennen lähtöö selvittää nytten ei jaksanut, nälkä painoi pahasti.

Kamat kämppään ja etsimään ruokaa. Aamuöinen 12 tuntia sitten syöty hodari ei tän pitemmälle kannatellu.

Seuraavaksi uskoin siirtyneeni taivaaseen.

Eteeni avautui ikkuna ja mitä näenkään…. Piirakkaa… Paljon piirakkaaa…. Monilla eri täytteilä… Mainitsinko jo siis sanan piirakka 😍

Olin pyörtyä.

Ei muutaku jonoon ja valitsemaan.

Seuraavana jonossa bongasin ihmisillä Aperol spritz laseja.. Saako täältä sitäkin… Ai luoja.

Mies valitsi mozzarellapiirakkaa ja ite otin kinkku- herkkusieni. Jälkkäriksi tiramisua.

Piirakka meni niin sanotusti ikeniin, lähetin miehen hakemaan lisää.

Nyt on Lauralla hyvä olla. Melkein itku pääs.

Syötyämme jaloittelimme hieman.

Eksyimme kirkkoon ja pitihän sitä käydä kynttilä sytyttämässä.

Kirkossa oli monta eri alttaria yhdessä oli pääkalloja ja luita laatikossa ja taas toisessa taas paavin kuva.

Päädyimme funikulaarin luo, joka veisi vielä ylemmäksi kaupungissa. Pitihän se käydä katsastamassa miltä siellä näyttää.

Perillä oli maisemat päätä huimaavat.

Muurin laidalla oli ravintola, jonne päädyttiin ottamaan yhen virvokkeet.

Ympärillämme oli ihana hiljaisuus. Alhaalla oli sen verta porukkaa ja melua, että täällä sai mieli levätä.

Istuttiin varmaan tunti ja nautittiin vaan tunnelmasta.

Väsy rupesi painamaan pikku hiljaa, joten samaa reittiä takaisin päin kämpille.

Tunnin välikuolema unet tuli tarpeeseen, jaksaisi vielä illallista.

Ruokapaikkaa ei kaukaa tarvinnut hakea se oli kadun toisella puolen

Saatiin kasattua listalta kiva setti sapuskaa. Alkuun salaattia juustolla, toisena sienipastaa ja kolmantena lihaa, perunaa ja polentaa. Jälkkäriksi juustokakkua.

Siinä ootellessa ihmeteltiin ravintolan musiikki valintaa, country soi taustalla.. Jotenkin ei sopinut tunnelmaan.

Ruuat olivat täydellisiä.

Ainoona miinuksena, että ruokien tuonti väli venyi aika pitkäksi. Mies meinas jo välissä nukahtaa pöytään.

Mahat killillään oli helppoa lähteä takaisin kämpille nukkumaan.

Alkupuraisu Italiasta oli oikein makoisa.