Pikku hiljaa yöunet paranee.. Ehkä. En toivo liikoja.

Nyt voisin oikeastaan sanoa, et tää pätkä tätä paikkaa riitti tällä erää. Kaipaan jotain tuttua ja turvallista.

Se mistä vihjasin.. Ei.. Ei olla menossa talveks Kreikkaan, vaikka se alkuperäinen suunnitelma olikin. Mut pikku Kreikan oleilu kuitenkin tähän väliin.

Eli 2 yötä Italiassa ei riitä vaan Kalamata here i come…

Ah tuo niin ihanan kallis rikkaitten turrepaikka ansaitsee nyt huomioni ja haluan selvittää onko se sitä mitä uskottelee olevansa.

Alkuhiet on nyt otettu pois täällä Italiassa.

Mieheni sanoin et, ’on se vaan kiva päästä tän jälkee Kreikkaan, ihan ku kotio menis’ 🩵

Aamulla herättyämme loput kamat laukkuihin ja leipomosta aamupalaa.

En alkuun viittiny sen paremmin kertoilla, mut olipa tuskaa raahata isot laukut majapaikkaamme kellariin. Nyt ne pitää raahata ylös.

Istuskelimme jossain aukion laidalla syömässä ja ihmettelimme heräävää vanhaa kaupunkia. On tää tunnelma vaan ihana täällä.

Puoli ysin maissa kohti bussia joka veisi meidät lentokentälle.

Bussi nunero 1 luki reitti ohjeessa. Stazione. Siihen hyppäsimme ja lähdimme liikkeelle, kunnes näin ohitsemme menevän bussin 1A airport.

Hitto väärä bussi.. Mies oli sitä mieltä, että mennään sillä asemalle asti ja vaihdetaan siellä.

Mä ehotin et hypättäis pois seuraavalla pysäkillä, koska takaa se oikea bussi tulisi, eikä se ohitse pääse kapeiden katujen takia.

Taktiikka oli hyvä, koska lentokentälle vievä bussi pysähtyi taaksemme ja pääsimme kyytiin.

En ollut huomannut istuessani huivini pudonneen osittain lattialle. Havahduin siihen ku ihan kun joku olisi sanonut nimeni. Hetkinen joko ne täälläkin jo mut tuntee?

Ei kun joku Italia mamma vastapäisellä penkillä osoittaa huivia ja puhuu kovasti jotain. Kiitin kohteliaasti avusta. Samalla jäin miettimään sanaa mitä hän käytti ja en keksinyt kuin lorda, joka tarkoitti törkeää.

No se on mun toinen nimeni 😁

Hups varmaan joku pyhäin häväistys uittaa hienoa huivia lattialla.

Asemalla bussi paukkasi aivan täyteen, happi loppui jo heti alkuunsa.

Tarkastaja tulivat myös samalla oven avauksella. Tietenkin yksi mies matkusti väärällä lipulla ja kuuntelimme koko matkan tarkastajan ja miehen vääntöä asiasta.

Hikevät tunnelmat, onneksi kuski tajusi laittaa ilmastoinnin päälle.

Mies huomasi minun ahdistuksen tilanteesta ja muistutti ettei lippuongelma ole minun ja voin rauhassa hengitellä enkä välittää. On inhottavaa ottaa toisten ihmisten ongelmat ja tunteet itselleen. Ihan kuin tässä ei omasta takaa olisi.

Perillä oli pakko vaan seiskoskella hetki pihalla ja irtaantua tilanteesta.

Laukut täällä jätettiin omatoimisesti. Ihan näppärä systeemi jos malttaa vaan seurata ohjeita.

Nyt on testailtu kaikkia Italialaisia juttuja, paitsi Limoncello unohtu. Pakko oli käydä hakemassa tax freestä pikku pullo. Otin myös pistaasilikööriä.

Onneksi on 2 tuntia aikaa istua ja rauhoittua.

Kone oli melkein täynnä, lento aikaa olisi reilut 2 tuntia.

Kuuntelin koko matkan äänikirjaa.

Loppuosuus lennosta oli melkosta rytkyytystä.

Kalamatan kenttä on tosi pieni, joten kauaa ei tarvinnut laukkujakaan ootella.

Autovuokraamon tyyppi odotteli ovilla meitä ja päästiin hakemaan punainen paholainen allemme.

Vuokraamon omistaja oli kovin pahoillaan, että Kreikka oli eilisessä koripallo-ottelussa voittanut Suomen.

Totesin sille et se on ihan oikein suomelle vaikka olikin taidokasta peliä.

Pikainen Sklavenitis käynti alkuun ja sitten baanalle.

Perillä meitä odottaisi pieni villa omalla altaalla.

Vastaanoton tyyppi lähti mopolla näyttämään tietä.

Perillä olin sanaton.

Meillä tosiaan piti olla yhden makuuhuoneen villa, mutta ovesta aukeni kolmen makuuhuoneen villa isolla parvekkeella.

Löytyi uuni, astianpesukone ja pyykinpesukone.

Sanoin miehelle et kylhän tässä 4 yötä olis, mies korjasi kuusi.

Mitääh, oliko tää meil melki viikon?? En kestä.

Saan maata altaalla ilman, että kukaan häiritsee ja päsee yölläkin uimaan.

Ekanahan piti siis päästä pulahtamaan.

Ihan tuli syyllinen olo, tää on ihan liian hienoa meille.

Uinnin jälkeen lähdettiin käymään kaupassa ja jos jotain söis samalla.

Gialova on lähin pikku kylä tässä. Käytiin kurkkaamassa fiilistä.

Iso resortti oli siinä vieressä ja se kyllä heti näkyi paikasta. Fiinin oloista kauppaa muutamat heti kärkeen.

Kiva pieni rantakatu ja tavernoja siellä. Se vaikutti mukavalta, mut mitkä hinnat on se ois jännä tietää.

Ei kuitenkaan jääty sinne, vaan jatkettiin matkaa kohti Gargaliania.

Ekaks safka, sitten kauppa. Kauppaan ei voi nälkäisenä mennä.

Eka hyvältä vaikuttava paikka ja pyllyt penkkiin.

Ei varmaan tarvi arvailla mitä otettiin.

Oikein Saganaki juustoa, perunoita ja souvlakia.

Mies totesi syötyään, et oli tän reissun parhaat ruuat.

Olin aika hölmistynyt, hän söi kuitenkin pastaa italiassa?!?

No ei siinä, minustakin ruoka oli aivan mahtavaa ja se hävisi lautasilta nopeasti.

Maksu vaiheessa oli tarjoilija kysynyt mistä päin ollaan ja kun se selvisi oli ensimmäisenä hän harmitellut meidän puolesta, kun Suomi hävisi koripallossa.. Mutta hyvä peli kehui hän..

Kaupasta selvittiin ulos puolessa tunnissa.. Uusi ennätys varmaan ja ei menny ku 50e rahaa.

Takaisin villalla halusin mennä fiilistelemään parvekkeelle kynttilänvalossa iltaa. Mies jäi sisälle katsomaan telkkaria.

Yhtäkkiä kuuluu kauhea huuto ja meinasin saada sydärin. Aattelin et mitä ihmettä tapahtuu.

Huudon syyksi paljastu ihan kauhee mörrimöykky, joka oli hyppinyt sisälle pelottelemaan miestäni.

Eli siis heinäsirkka. Tokihan minä toimin taas pelastajana ja saattelin tämän kaverin nätisti ulos, jotta miehen ei tarvis pelätä.

Kyllähän se taas oli niin, että ihan kuin kotia olis tullu 🇬🇷🩵

P. SS oli haettava neuletakki ja villasukat päälle et tarkeni istua ulkona. On vaan +22c