Yöllä tuli vettä kaatamalla.

Jotenki tuntuu et aina nää reissut päättyy silleen.

Eipähän tuntuisi ehkä niin pahalta palata kotia.

Yöllä oltiin saatu uusia naapureitakin, aamusta ne hortoili pitkin tiluksia.

Aika nopeasti heräämisen jälkeen lähdettin. Yöllä meinaan pakkailin aika tehokkaasti.

Aatoksissa oli käydä vielä vähän kaupassa, syödä jotain lounasta, tankata auto ja tietenkin palauttaa se.

Yhtään ei tiennyt mitä tuhoja yöllinen sade oli tehnyt, joten ihan jo senkin takia kannatti lähteä ajoissa matkaan

Hyvä näin.

Koska muutaman ajokilometrin jälkeen saavutimme pitkän rescue autoista koostuvan letkan. Heillä oli bajamajoista lähtien kaikkee mukana.

Hiljakseen letka eteni eikä mutkaisilla teillä myöskään ohitus mahdollisuutta ollut.

Kirjaimellisesti madeltiin pilvessä.

Kalamatan kohdalla erkanimme letkasta kaupungin ohittavalle tielle ja tietenkin vielä viimeiset tullimaksut tällä reissulla oli edessä.

Ruokaa ennen 12 oli hieman vaikea löytää, koitimme kuitenkin mennä Messinin keskustaan katselemaan ja kyselemään löytyisikö sapuskaa.

Kyllähän sieltä yhdestä avoinna olevasta paikasta sai kuin saikin souvlakia ja ranskalaisia.

Yksi annos puoliksi varmasti riittäisi, koska koneessa meille tarjottaisiin ruuat.

Reippaasti syötiin, jotta kerkeäisimme kauppaan vielä hakemaan pikku purtavaa koneeseen ja tietenkin tomaattipyrettä iso purkki kotia vietäväksi.

Sen verta olisi tilaa laukussa.

Avoinna olevaa bensa-asemaa oli mahdoton löytää. Mapsi näytti, että auki on ja kun pääsi perille ni ei, kiini oli.

Tovi pyörittiin ennen kuin löydettiin yksi joka oli auki aivan siinä lentokentän kupeessa.

Sitten auton palautukseen. Kaikki ok vuokraamolla. Jätin omistajalle suffelia ja salmiakki viinaa. Oli ihmeissään, että mitähän se mahtaa olla. Pari isoa pulloa vettä vielä päälle, kun meiltä jäi ylitse

Selitettiin hänen tarvitsevan niitä seuraavana päivänä, jos sattuu nautiskelemaan kummankin salmiakkipullon sisällön 😁

Kentällä vastassa olikin täys kaaos. Kummastakin ovesta valui ulos jalkakäytävälle asti pitkät jonot brittejä.

Ei mitään tietoa mihkä jonoon kuuluisimme.

Minä jäin kassien kaa kun mies meni etsimään vastausta.

Hetken päästä hän tuli takaisin ja ilmoitti olevamme väärässä jonossa. Eiku uusiks.

Toisessa jonossa hetken tuumailtiin asiaa et mikäs juttu tää nyt oikein on.

Missään ei näkynyt tietoakaan meidän lennosta. Joku virkailija sanoi sen ilmestyvän kohta kyllä ruudulle.

Lisää tutkimista ja todettii koneen olevan liikkeellä Munchenin kentällä, mutta myöhässä.

Seuraavaksi koko kone katosi.

Meidän ei siis todellakaan kannattanut jonottaa vaan mennä istuskelemaan pihalle.

Myös eräs suomalainen nainen tuli kyselemään väliaika tietoja hommasta, kun oli kuullut meidän puhuvan suomea. Heillä pieni lapsi mukana, joten aika inhaa, että tämmöinen osui kohdalle.

Muutamaan kertaan tuli Aegeanilta viestiä, että lento vain lykkääntyisi.

Jossain vaiheessa saatiin luovuttaa ruumalaukut, niitä ei edes punnittu, laputettiin vain ja läpivalaisuun omin pikku kätösin. Vähä harmitti, ku tän ois tienny ni olisin ostanu vähän viel jotain lisää kotio.

Viivyttelimme viimeseen asti turvatarkastuksen läpi menoa, koska odotusaula oli täynnä, ainakin kolme koneellista brittejä odottelivat lentoaan. Ilma loppuisi siellä varmasti, eikä istumaan pääsisi.

Vaihdettiin ajoittain suomalaispariskunnan kanssa tietoja missä mennään.

Jossain vaiheessa tuli nälkäkin ja oli ostettava pientä syötävää kioskista.

Flightradarista seurattiin, että kone oli päässyt lähtemään ja taas uusi kellon aika lähdölle.

Odotusta.. OOdotusta..

Koneen laskeutuessa Kalamataan se jäi kentän reunalle.

Siirryimme lentohenkilökunnan jälkeen turvatarkastuksen läpi odotusaulaan.

Tässä vaiheessa lähtö oli merkattu 17.30 lähteväksi.

Odottelu jatkui ja jatkui, tax free tuli muutamaan otteeseen koluttua.

Zakynthoksen suunnalta kuului, että lentoja oli jouduttu reitittämään Ateenaan myrskyn takia. Sään ei pitäisi meidän lentoon vaikuttaa.

Kenttähenkilö kävi jossain vaiheessa kertomassa miehelleni, että kone odottelee kentän laidalla kyydissä kaikki matkustajat, koska kenttä on niin pieni pitää odottaa edellä lähtevät lennot pois, jolloin kone pääsisi asemiin purkamaan laukut ja ihmiset.

Vihdoin oli merkkejä ilmassa, että pääsisimme koneeseen.

Samaan aikaan tuli Aegeanilta viesti kummallekkin, että saisimme uudet lennot, koska tänään oli tyritty ja pahasti.

Just puhuttiin miehen kaa, kuin kiva on ajella kotio ajoissa. Oltaisin noin ysin aikaan perillä.

Loppujen lopuksi astelimme vähä ennen viittä koneeseen. Matkustajia oli alle 30.

Ja tuli siinä mieleen, autoa palauttaessa olis voinu tarkistaa sen meidän lennon tilan.. Hemmetin amatöörit.

Lippuihimme tosiaan kuului ruoka ja juomat. Yksi alkoholi tai sitten alkoholittoma enempikin. Ruuan olisi lentoyhtiö joutunut joka tapauksessa meille kustantamaan, koska kyseessä oli yli kahden tunnin viivästys.

Ruuista jäi jäätävä nälkä ja olisin kyllä mielellä nautiskellut vielä toisen lasin valkoviiniä. Mutta eipä voinut edes rahalla ostaa. Vähä jotain extraa ois kyllä saannu olla.

Satuimme istumaan samalla penkkirivillä, kuin suomalais pariskunta, jonka kanssa oltiin juteltu. Heidän pienokainen sai kyllä jakamattoman huomion henkilökunnalta.

Perillä oltiin niin, että jäi muutama minuutti siitä, kun vaadittu tuntimäärä olisi täyttynyt ja oltaisiin saatu korvauksia.

Laukut tuli nopsaa ja niin myös Aviaparkki meitä hakemaan.

Mäkkäristä iltapalaa ja kohti kotia.

Oli tosi pimeää ajella.

Kotona olimme 00.11 eli ei ajoissa alkuunkaan.

Ja niin se taas seuraavana aamuna arki alkaa, eikä tietoakaan milloin ja minne sitä seuraavaksi pääsee.

Voisin painua vaikka talviunille.

Herättäkää sitten, kun leskenlehdet kukkii ja sulava lumi solisee puroissa.

Mukavaa syksyä, joulun odotusta ja talvea.

Laura