Välillä sitä tuntee itsensä niin lamautuneeksi siitä kaikesta mahdollisesta mitä täällä voisi touhuta.

Kun oikeasti pitäisi vain tehdä jotain pientä mistä nauttisi.

Välillä taasen löydän itseni tekemästä jotain mitä normaalisti inhoaisin.

Esimerkiksi nyt vaikka tallustelu, olen lähtenyt jaksamiseni mukaan joskus parikin kertaa päivästä liikkeelle, Suomessa tekisin ennemmin vaikka jotain inhaa kotihommaa, vaikka nyt ikkunanpesua ku lähtisin kävelylle.

Täällä otan tyhjän muovipussin mukaan ja keräilen roskia Mavrovounin teiltä ja rannalta.

Ihana keräillä erilaisia kukkia ja ihmetellä kaikkea ympärillä olevaa. Erilaisia kasveja, hyönteisiä ja eläimiä.

Ei siis ihmekään, että kirjailija ja eläintieteilijä Gerald Durrell inspiroitui Kreikasta.

Täällä myös innostuu tekemään kaikkea ihanista raaka-aineista.

Olisin halunnut itse kerätä sitruunat, joista olisin tehnyt simaa.

En kuitenkaan halunnut luvatta niitä käydä mistään keräämässä, joten ostetut saisi kelvata nyt sima-aineiksi

Otin nipun lankoja tänne mukaani, jos vaikka parit sukat saisi aikaan.

Muutaman kerroksen silloin tällöin olen neulonut, eli ei mitään valmiiksi asti.

Hääräämistä siellä ja täällä ja ehkä vähän tuollakin.

Siivoomiset kun on takana niin voi kokeilla myös uuttakin touhua.

Täällä on perunat niin ihania, jollekin lounaalle kokkasin niistä ranskalaisia. Kotona en varmasti olisi jaksanut siihen ryhtyä, toisekseen suomessa perunatkaan ei oo kovin häävejä, en ole ainakaan hyvää lajiketta löytänyt.

Säät on ollu taas vaihtelevat, kuuluu tähän kevääseen, sinällää kiva, koska koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu kun tilanne voi muuttua ihan vartissakin.

Tämä koko talo kompleksi on oikeastaa hiljentynyt nyt, vakiasukkaita tässä taitaa olla kolmessa huoneistossa.

Ainoat jotka meteliä täällä pitää on kissat. Välillä ei erota itkeekö vauva vai rääkyykö kissa, sen verta erikoisia ääniä ne pitää.

Kirjoja oon saannu kuunneltua tässä vajaassa parissa viikossa hyvin.

Päivisin olen lähinnä kuunnellut hömppä osastoa, iltaisin olotilasta riippuen joko iltasatuja rauhattomille aikuisille tai sitten antiikin myyttejä.

Tiedonjanoisena myös selittäviä self help tyylisiä kirjojakin on tullut kuunneltua.

Pitkillä automatkoilla (yleensä kylläkin Suomen päässä) kuunnellaan miehen kanssa elämänkerrallisia tai vastaavia.

Töiden jälkeen iltaisin otetaan lähikyliä haltuun, niitä riittää.

Hämärällä kun liikkuu tulee vastaan kaikkea yllättävää. Kettuja, pupuja, tietenkin kissoja ja koiria. Ekaa kertaa törmättiin myös villisikaan.

Olin edellisenä iltana nähnytkin jo muutaman puskassa kun ajoimme kotiin, epäilin itseäni ja näkemisiäni, koska mies ei ollut niitä huomannut.

Seuraavalla ilta-ajelulla kuitenkin myös mies näki yksinäisen karvaisen jolkottajan, joka säntäili pusikossa edes takas.

Olin siis nähnyt oikein.

Edellisellä viikolla unotui käydä torilla, nyt se virhe korjattaisiin. Perjantaisin täällä on sataman lähellä urheilukentän laidalla tori.

Sieltä saisi varmasti tuoretta tavaraa ja halvemmalla kuin kaupassa.

Ollaan hyvin nyt pidättäydytty leipomon tuotteista ja jopa tavernassa käynnistä. Kokattu pääosin itse.

Aikataulujen takia kuitenkin tori-aamuna soimme itsellemme poikkeuksen.

Edellisen piirakan jälkeen lipsautin miehelle, et siinä oli hetkeks piirakkaa.. Noh mitä tapahtuukaan leipomossa? Meneekös Laura ja tilaa sitten sitä piirakkaa vitriinistä.. Olen menetetty tapaus.. Kohta iso sellainen.

Torilla oli hiljaista asiakkaiden suhteen. Myyjiä kyllä oli hyvin.

Ensimmäiset sadepisarat ripsahtelivat nenän päähän kun saavuimme paikalle. Harmi homma myyjien kannalta.

Valikoimaa riitti, artisokasta alushousuihin.

Maa-artisokasta tykkään, en vaan uskalla valmistaa kun pelkään että jää puumaiseksi, olisko vinkkejä?

Keräilin onnessani vähän kaikkea mukaani. Siinä kerätessä tajusin, että ensi kerralla otan vain yhden muovisen pussin jossa tuotteet punnittaisin ja tyhjäisin ne siitä kestokasseihin. Joka kojulla laitettiin tuotteisiin uusi pussi. Käyttöön ne pussit menee mutta silti tuntuu inhalta.

Noin 20 euro meni. Ei ois Suomessa onnistunu.

Tulin tosi onnelliseksi tori reissusta.

Simakin oli seissyt yön yli niin pääsin sen pullottamaan.

Vielä muutama palaveri työvalmentajan kanssa olisi jäljellä. Ulkona satoi vettä, silti lähdin tallustelulle.

Enhän turhaan ole raahannut sadetakkia mukanani, on muuten takki numero 5 joka on käytössä.

Minusta on kiva seurata tilastoja blogin suhteen.

Kävijämääriä ja kauanko on tekstien parissa kulutettu aikaa.

Ilokseni huomasin Facebook seuraajien määrän nousseen yli 700:n. Blogin puolella todellinen määrä paljastuu. Aktiivisia lukijoita on yli 3000 ja satunnaisia yli 20 000. Huh huh.

Viikonloppu hulinaa ei taaskaan Gythiosta irronnut. Kumma paikka. Missä ne ihmiset ovat?

Uutena tuttavuutena käytiin testaamassa Theatro niminen paikka ja siellä yllätys yllätys.. Otettiin pastaa. 😁

Pastat oli loistavia.

Mies söi puoltoista pastaa. Minä puolikkaan 🤣

Jälleen hämmentävä näky, näin kaupunki oloissa. Autojen päällä tien toisella puolen hyppi näätä.

Joka ilta kun laitan pätkäkseni sänkyyn, olen aina yhtä ihmeissäni menneestä päivästä ja tapahtumista.