Vaikeinta tällä hetkellä kirjoittamisessa on keksiä nasevia otsikoita.

Varsinkin, kun ei oikeastaan tapahdu mitään ihmeitä.

Aamusta makoilin sängyllä ja totesin, että siivousta ja järkkäystä olisi jatkettava, sitten voisi pääsiäisen olla vaan.

Hinasin uuuden aurinkotuolin pihalle ja mietin etten irroita siitä muoveja sen enempää koska sillä oli palautusoikeus mihin vaan Jyskiin. Tokkopa huomaisivat et oon sillä muutaman kerran istunu jos lähtiessä tipautan Kalamatan Jyskiin ja otan rahat takas.

Täs ajassa kun täällä ollaan oltu, on menny ihan elämäntavat päälaelleen. En yleensä juo kahvia kuin perjantaisin 1-2 kuppia aamulla, muuten juon vain kreikkalaista vuoristoteetä. Täällä oon vetäny kahvia joka päivä ja vielä myöhään iltapäivälläkin.

Seuraavaa ette varmaan usko mut en yleensä syö piirakkaa tai mitään höttöleipomuksia ku harvoin.

Pääasiassa tykkään syödä kaikkee kasvista kun mies vetää lisukkeena pastaa tms. syödään myös aika säännöllisesti, mikä täällä ei varmaankaan tuu ees onnistuu.

Hyvin heikosti on viime aikoina ees alkoholikaan menny kurkusta ales ja nyt oon juonnu pullollisen viiniä tän reissun aikana. Huh huh.

On varmaankin alkuhuuman jälkeen ryhdistäydyttävä homman suhteen.

Muutama tunti töitä, jonka jälkeen järkkäilin paikkoja.

Muutamat Jumbosta ostetut koristeet esille. Maljakon tein vesipullosta, jonka kaulan leikkasin loppu pullon sisälle. Parvekkeen vierestä oliivipuun oksat maljakkoon ja koristeet niihin.

Mieli rauhoittuu kun paikat siistiytyy.

Innoissani stailailin kämppää, otin kuvia ja siinä innostuksessa postasin ne myös vuokraemännälle, joku fiksu lukija vihjasi, että minun kannattaisi myydä kuvat hänelle. Myöhäistä, meni jo. Joskus harmittelen näitä selviä paikkoja missä en hyötyä tajua.

Stailaaja & sisällöntuottaja, kelpais mulle sellanen homma.

No josko tästä poikis jotain uutta. Voisin majoitusta vastaan auttaa markkinoinnissa, stailata, kuvailla paikkoja ja tehä vaikka videoo.

Noh unelmissa voi aina elää, tuskimpa sellanen koskaan onnistuu.

Koitin repiä kaikesta käsillä olevasta jotain hyödynnettävää. Pöytäliinasta tuolinpäällystä jne.

Olin aika tyytyväinen lopputulokseen

Mieskin vannotti etten saisi pääsiäisenä yhtään siivota, samalla hän kehui kuinka kivaksi paikan olin saannut

Kreikassa on kyllä markkinointi puoli aika lapsen kengissä. Aina kauhee vaikeus saada selvää millaset majotukset oikein on. Ehkä tämä auttaisi jotakuta pulmassaan.

Lounastauolla lähdettii tallustelulle. Koitan välttää sanaa lenkkeily, koska se luo heti paineita. Talustelu kuvaa paremmin sitä kiireetöntä eteenpäin menemistä, samalla ihmetellen ympärillä olevaa.

Koitan käyttää samaa tekniikkaa kaikessa tekemisessä.. Ei ole kiire.. Hetki ja homma kerrallaan. Ainahan se ei onnistu ja siitä kroppa muistuttaa jälestä päin.

Seuraavana koittaisi taas uusi vaihe elämässäni nimittäin työttömyys, sitä olen tässä pohdiskellut viime päivät. Mtähän se tuo tullessaan. Juuri kun on päässyt jollain lailla kartoittamaan mihin pystyy ja samalla ollen vähän väliinputoaja. Et työkykyinen mutta et täysin kyvytönkään. Tämmöistä ei mikään taho oikein tunnista.

Ehkä pitäisi kuitenkin myös näillä tallusteluilla miettiä vain kivoja asioita tämmöisten sijasta.

Matkanvarrella oli kylän roskapiste, jonne joku oli jättäny kaksi istuintyynyä, täysin ehjää ja siistiä. Nappasin ne mukaani, koska parvekkeella olevat ovat aika kissaneritteissä ja ne joutavat roskiin.

Käytiin myös kirkolla katsomassa olisiko siellä mitään tietoa pääsiäisen tapahtumista.

Matkalla pohdittiin mistä paikan nimi Mavrovouni nimi tulee, musta vuori.

Varmaankin oikeasti tästä kivestä ja kalliosta mikä täällä on mustaa ja aika jännän näköistä.

Tuttua Golgataa ales kohti kotia.

Golgatan alapäässä kreikkalainen vanha mies sokeainkeppi kädessä, kyseli meiltä suuntaa kylälle.. (Hän katso kyllä silmiin et epäilen kepin olevan vain tukena.) .. Mieheni meni kyselystä ihan lukkoon. 186 päivää ilman virheitä Duolingossa kreikkaa opiskelleena ei hän kyennyt edes vastaamaan mikä on aukio kreikaksi.

Minä sitten huidoin että.. eklisia sto platio akrivo (tarkoitin vasen aristera, akrivo on kallis eli kirkko aukiolla kallis) meni ihan nappiin. Ja tää mies lähti ylös Golgataa.. Ei hyvä. Ehkäpä hän löysi perille.

En mä tiedä ihan tuskaa tämä opettelu. On muka niin varmana huutelemassa tääl kreikkaa ja lopputulos on tää. Taidan painua kotio peiton alle häpeemään.

Nyt oli miehen vuoro kokata. Luvassa olisi kinkku- herkkusieni orzopastaa.

Upeaa auringonlaskua ihaillessa söimme illallista.

Illalla kirkolta lähtisi johonkin aikaan Epitaphios- kulkue. Koitimme tähdätä paikalle sitä katsomaan siinä ysin kieppeillä.

Autoa oli vaikea saada parkkiin. Jostain kulmalta löytyi kohta missä auto ei olisi tiellä. Siinä hämärällä kujalla sitten mies onnistui astumaan keskellä tietä olevaan koiran läjään, melkoinen läjä sitä olikin ja vähän kaikkialla. Kirosanojen saattelemana jatkoimme matkaa ja lupasi putsata kengänpohjasta jätökset illan päätteeksi.

Kirkon pihalla oli hyvin porukkaa. Olisin halunnut myös ostaa kynttilän, jota viedä tässä kulkueessa mutta en ollut varma millainen sen pitäisi olla.

Siinä kirkon pihalla ootellessä hyppäsi kauhean kokoinen heinäsirkka miehen niskaan, hänhän inhoaa ötökäitä yli kaiken. Ja taas kiroiltiin. Onneksi kreikkalaiset ei varmaan suomalaisten kirosanojen päälle ymmärrä.

Minusta tuntui että joku isompi voima koittaa häätää meitä pois täältä.

Hetken eteenpäin alkoi kirkon kellot soida ja ekana kannettiin kirkosta ulos risti ja toisena hautaa kuvaava puinen asetelma.

Tietenkin halusin kuvaa tästä hommasta ja koitin puikkelehtia ihmisten välissä kirkon pihalla, joutuen yhtäkkiä kulkueen etunenään.

Hupsista vaan. Näin vilaukselta mieheni puikkelehtivan jonnekkin syrjemmälle odottelemaan. Minun ei auttanut muuta kuin mennä vaan kulkueen mukana väljemmille vesille. Hieman harmitti se ettei kynttilää nyt ollut.

Kirkonporttien ulkopuolella pääsin onneksi hieman jättäyttymään sivummalle kulkueesta, samalla antaen tilaa heille joille tämä oli tarkoitettu.

Päätimme kuitenkin kulkea kulkueen matkassa kylää ympäri.

Jonkun kulman jäljeen huomasin kääntyvämme sinne kujalle mihin auto jätettiin.

Voi ei nyt tämä koko kulkue kävelisi sen kakka avenuen läpi ja jokaisella heistä olisi kengän pohjassa sitä itteesä.

Koirankakkakulkue.

Osa ihmisistä liittyivät omilta porteiltaan mukaan, osa vain katsoivat kulkuetta.

Oli jotenkin todella harras ja jännä tunnelma.

Mehän ei kumpikaan kuuluta kirkkoon, mutta nämä ortodoksien menot ovat aina olleet jotenkin kiehtovia.

Jossain vaiheessa jättäydyttiin kokonaan pois kulkueesta koska se kiertäisi varmasti kylän ympäri ja miehen selkä ei kestänyt enempää tätä kävelyä. Oli kuulema kävelly tarpeeksi. Nyt se sen tajus…

Matkalla autolle kuvailin vielä vähän mini hotellia

Jos joku rikas piffais mulle tän hotlan.

Ajattelimme vielä ajella Gythioon katsomaan mitä menoa siellä olisi.

Pitkälle ei päästy, kun tie oli vedetty poikki eikä parkkipaikkoja ollut. Kerkesin vilauksen näkemään heidän kulkueestaan.

Hauskoja koristeita oli viritelty Gythion rantakadulle. Eiköhän nämä menot olleet tässä ja kotia kohti.

Löysin aiemmin kaapista ulkovalot jotka oli hieman rikki, mies korjasi ne ja saimme parvekkeellekkin mukavaa tunnelmaa.

Olihan siinä taas tälle päivää ihan tarpeeksi, katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.