Jossain välissä oli taas päästävä tien päälle.

Mystras vaikutti kivalta kylältä ja sieltä pääsisi myös sille sortuneelle tielle, mille aikasemminkin yritettiin.

Mies luritteli mulle matkalla lemmensanoja.. ’Kun Gythiosta ei oikein piirakkaa saa olisiko Spartan piirakka kelvannut?’

Hetken mietin, ohan se kuin vieraissa olis käynny, mutta suostuin oitis.

Samalla tuli mieleeni, oliskohan siel minkä kokonen se muka Jumbo.

Eli Jumbo toisella nimellä. Super Market Panagiotopouloi- Jumbo (Official Partner)ΥΠΕΡΑγορά.

Varovasti kokeilin kepillä jäätä.. ’Mites tota onnistusko sellan pit stop muka Jumbossa, ihan vaan sillä et tarvitaan tasapainon vuoksi toinenkin lamppu yöpöydälle.’

Mies vetosi siihen, että meillä olisi aika lähtiessä käydä Kalamatan Jumbossa kattelee. ’No mutta kun se oli tarjouslamppu, tuskin niitä silloin enää olisi.’

Keskustelu vaihtui toiseen nopeasti.

Ajettiin pienten kylien läpi kunnes kohdalle osui jotain minkä takia pysähtyä.. Jännä paikka.

En huomannut ottaa kuvaa, mutta kylän aukion läpi virtasi lasilla katettu puro.

Vähän matkaa aukiolta alkoi ulkoilureitti, jonka alussa oli heti upea vesiputous kukkineen.

Vastaan meitä käveli pariskunta, pariskunnan miehellä oli iso jännältä tuoksuva puska käsissään. Kiinnostuin välittömästi siitä mitä olivat poimineen.

Lähettiin kävelemään pientä polkua pitkin, saman tien kirosin kenkävalintaani, lenkkarit olisi olleet hyvät.

Polku ilmeisesti veisi jollekkin pienelle kirkolle. Sinne emme lähteneet ei aika eikä kunto riittäisi.

Tutkailin kokoajan puskia ja pensaikoita, jotta tunnistaisin kasvin mitä vastaan tullut mies kantoi.

Mies jäi istuskelemaan louhoksen reunalle, kun minä lähdin kiertämään reunamia kasvin löytämiseksi.

Yhden puskan bongasin ja haju muistutti samaa.

Veikkasin vahvasiti Salviaa.

Jälkeen päin kasvi osoittautui Salviaksi. Sitä myydään Suomessa ruohonjuuressa 7.90 e nippu. Olis vissii kannattanu kerätä enempiki.

Pois lähtiesä polulta meinasin saada slaagin, sivusilmässä kallionreunamalla vaan heilahti jokin tai joku.

Hetken mietin et onko tämä joku yleinen paikka maalliselle poistumiselle oman käden kautta… Ei sentää kalliokiipeilijällä vain ote lipesi.

Matka tästä jatkui eteenpäin Mystraksen kylän läpi.

Kylä oli ihan kiva perus Kreikkalainen kylä, pysähdyttiin magneetin haun verran. Tie oli nyt pääasia.

Sen sijaan kylän jälkeen ilmestyi eteemme upea Mystraksen vanha linna.

Tämmöisen paikan olemassa olo on mennyt meiltä ihan ohitse.

Täällä voisi käydä paremmalla ajalla, kello ei ollut nyt puolellamme.

Ajateltiin ajaa maisemareittiä niin pitkälle kunnes se katkeaa. Missään ei ainakaan ole näkynyt kylttejä etteikö eteen päin pääsisi

Kun stoppi tulee käännytään takaisin ja käydään Spartassa syömässä.

Ei kovin montaa kilometriä edetty kun tajusin miksi reitti on niin suosittu.

Melkoista serpentiinitietä noustiin välillä kallioleikkausten alta ajaen.

Puolessa välissä päätettiinkin vaihtaa suunnitelmaa. Ajettaisiin Kalamataan asti jos vain päästään.

Siellä olisi kunnon Jumbo ja varmasti hyviä piirakkapaikkoja.

Nopeasti tulikin vastaan ekat merkit siitä ettei pitkälle pötkittäisi.

Monta kohtaa oli matkan varrella mistä tie on poikki ollut. Melkoiset myräkät ovat nämä aiheuttaneet

Viimeisillä kilometreillä tätä tietä olisikin ollut kiva huomata että täältähän se tie olikin poikki. Ja ei muuta kun kapuaminen takas Spartaan.

Päästiin mmaisematieltä niin sanotusti ehjänä perille. Yhen kiven murikan päältä ajettiin, mutta onneksi ei tapahtunut renkaalle mitään.

Kello kävi jo puolta kahdeksaa. Jotta kerkeäisimme syödä, tehtiin työnjako.

Mies etsisi piirakkapaikkaa sillä välin, kun minä juoksisin Jumbon ympäri.

Auto kun saatiin parkkiin, sanoin miehelle et ota sekkarilla aikaa kauanko kestää.

Ja sitten juoksuksi.

Lampunhan ostin viimeksi Tripolin Jumbosta, sehän tarkoittaa, et en tiedä tarkalleen missä ne täällä ovat ja ovatko ollenkaan.

Sisälle päästyäni skippasin ensimmäisen kolmanneksen kaupasta ja kun pääsin lamppuosastolle, etsin käsiini myyjän jolta kysyin lampusta.

Hän neuvoi, että jos niitä on vielä jäljellä ne on kesätavaroiden luona.

Lennosta nappasin hammasharjasuojia, kun sellainen meni rikki.

Pari aamiaislautasta myöskin siinä juostessa tarttui hyppysiin.

Kesäkamojen johdalla tajusin heti ettei samanlaista lamppua ole, joten nappasin samantyylisen koska meillä oli sellainen jo ennestään kotona. Nyt olisi pari sille.

Kassojen luona kerrosta alempana olin etsimässä pattereita lamppuun, tarkistaessani millaiset patterit siihen kuukuu huomasin lampusta puuttuvan patterikotelon. Ei muuta kun äkkiä takas hakee toinen lamppu.

Kreikkalaisethan ei kaupoissa ole mitään rivakoita. Melkoista puikkelehtimista etenemiseni oli.

Toinen lamppu käsiin ja takas kassalle.

Ja tietenkin hitain kassa ikinä.

Katoin lähtiessä autosta kelloa ja se näytti 19.58 kun lähdin.

Autolla takas hiki otsassa puuskuttaen katsoin kelloa ja se näytti 20.15.

Mies pysäytti sekkarinsa ja se näytti 19 min.

Nyt ei menny yks yhteen.

Kaks minuuttia olisin säästänyt jos se hitsin luukku ei ois puuttunu.

Mutta se ei selitä miten minun mukaan aikaa meni 17 min ja miehen mukaa 19 min.

Noh eipä sillä väliä, sillä mies oli löytänyt vierestä hyvän piirakkapaikan.

Kuvia en muuten kiirreessä kerennyt ottamaan.

Ensi alkuun ihan sataman laidalla oleva taverna näytti olevan kiinni. No voi kökkö. Onneksi mentiin kokeilemaan kuitenki ovea ja samassa jostain ilmestyi myös tarjoilija paikalle.

Tämä olisi reissun eka oikea kunnon piirakka.

Otettiin omat, niistä riittäisi seuraavan päivän lounaaksi.

Meidän jälkeen alkoi paikalle lipumaan muitakin ollaan selkeästi sisään heittäjiä.

Aika nuutunutta ajoa takaisin Mavrovouniin. Mentii mutkaista tietä, jotta pysyisi hereillä.

Mies totesi et ollaan me vaan hyviä, suunnitelmat muuttuu lennosta.

Vastasin siihen et hei: ’Mun pizza, mun täytteet’.

Tai tässä tapauksessa monikossa meidän pizza ja meidän täytteet. Eli eletään elämää just niin ku hyvältä tuntuu, itse se järjestäen ja itse vastaten siitä.