Seuraavaksi mä rupeen ottaa paineita, kun en saa kirjoitettua juttuja ajantasaisesti

Ihan kuin joku muka sanottaisi, että niin pitää tehdä. Pelkään vaan että kaikki kyllästyy.

Puoli pilvinen aamu, oikea vapaapäivä.

Menojalkaa vipatti, joten lähdimme kyläkierrokselle.

Pari mapsiin merkattua kylää valikoitui käyntikohteiksi. Ei niissä varmaan ihmeitä ollut, kuhan katsastetaan tunnelmaa.

Vathi, Kamares ja Skoutari.

Ollaan pelattu sellaista peliä kuin Geoguessr, oon tainnu mainitakkin aikaisemmin. Hyvin koukuttava peli jossa seikkaillaan mapsin street viewssa ja pitää arvata tai tietää missä ollaan. Vihjeitä voi etsiä.

Nää paikat on varmaan meille merkkaantunu juuri tuon pelin takia, sieltä bongaa mitä ihmeellisempiä ja kivoja paikkoja niin kuin mapsista yleensäkkin.

Ensinnä suunnattiin Vathin kylään, olin aivan varma, että olimme käynneet siellä ennenkin, en vain ollut muistanut merkata paikkaa käydyksi.

Perillä selvisi, uusi paikkahan tämä on.

Todella pieni kylä ja kivaa rantaa pitkälti, joku tosi omituinen iso hotelli rannassa ja hyvät näkymät Mavrovouniin.

Jos ei olisi ollut pilvistä ja viileetä olisin pulahtanut, tämä oli juuri sellaiseen sopiva paikka.

Matkalla seuraavaan kylään osuimme vahingossa jännän sillan äärelle.

Se näytti siltä ettei sitä oltu käytetty aikoihin, eikä siitä varmaan nykyajan auto edes mahtuisi kulkemaan.

Vierestä meni kyllä tie, se oli kuitenkin muuttunut kuravelliksi veden ansiosta.

Olimme menossa katselemaan sillalle, kun yhtäkkiä kaksi auto lähestyivät siltaa ja vielä eripuolilta.

Meinasko ne oikeesti tälle sillalle tulla? Ei hemmetti.

Mies huitoi toiselle, että täällä on vastaan tulevaa liikennettä jolloin lava-auto jäi odottamaan.

Hipsimme pois sillalta ja sille täräytti iso paketti auto ja se oikeeati mahtui menee sitä siltaa pitkin.

Mies yritti et mekin oltais ajettu siitä, en suostunut edes kokeilemaan. Meidän onnella auto olis mahastaan kii kynnyksessä ja kylien välinen liikenne olis poikki.

Siinä sillalla katsellessa koin taas suunnattoman onnen hetken.

Oli lämmin, aurinko paistoi, oma rakas vierellä eikä kiire minnekkään. 💙

Matkaa jatkettiin seuraavaan pieneen kylää.

Hauska et vaikka olis 2 taloo tien poskessa täällä sekin voi olla kylä ja sillä on nimi. Se on myös merkattuna karttaan.

Seuraavan kylän nimi oli Skoutari

Ihana kylä jossa oli valloittava ranta. Rannalta löytyi taverna ja pieniä beach houseja.

Ei sen enempää täällä vietetty aikaa, vaan jatkoimme kohti lounasta tarjoavaa paikkaa, toki tässä vaiheessa ei viel tietoo mikä se olisi.

Gythioon päädyimme etsimään ruokapaikkaa, joka tarjoaisi lounasta, hieman jotain meze tyylistä teki mieli.

Diosmos mezedopolio näytyi kivalta paikalta ja tunnelma oli myös mukava.

Kaikkea hyvää menu täys, oli ihan valinnan vaikeus.

Hieman ehkä lähti meidän lounas käsistä, minkäs sille voi kun on kaksi herkkusuuta liikenteessä.

Vyöryimme Kaupan kautta kotia kohti. Ehkä pikku lepo olisi tarpeen

Lepojen ja siistiytymisten jälkee ajelimme Gythioon katselemaan millaista menoa siellä olisi.

Ehotin miehelle, että söisimme jälkkärit etukäteen, kun ajatuksena oli mennä vielä illasta syömään.

Tsoureki on makea leipä joka täällä kuuluu pääsiäiseen, löysimme paikan joka tarjosi tsoureki tyylistä kakkua kermavaahdolla. Otettiin pala puoliksi.

Tänään olisi pääsiäisen juhlinnassa seuraava vaihe, tähänkin kuului kynttilät.

Nyt olin varustautunut kynttilällä, jonka Gythion reissulla nappasin yhdestä kaupasta.

Rupesin kyllä epäilemään, että oliko tämäkään kynttilä nyt oikeanlainen. Tuli mieleen vain, kun joku kertoi koristelluista kynttilöistä. Minun oli sellainen perus simppeli.

No jos kirkon pihassa ei kellään sellaista olisi pitäisin sen kassissa piilossa.

Tällä kynttilällä otettaisiin pyhä tuli vastaan ja se pitäisi viedä palavana kotiin, liekillä tehdään oven yläpuolelle ristinmerkki ja tällöin se toisi hyvää onnea.

Sitä ennen kuitenkin.. Jep arvasitte oikein, syömistä.

Juu ja meidän lempi tarverna. Voiskohan ne antaa meille porttikiellon tänne.

Päivällä syötiin niin hyvin, että nyt ottaisimme hieman kevyemmin.

Itse valistin Bouyiourdin ja mies halusi taas Tsouchti-pastan. Nyt en viitsinyt pastaa edes kuvata. Vanha juttu.

Viereisiin pöytiin kannettiin punaisia munia seuraaville tulijoille.

Syönnin päälle kipusimme kirkolle, siellä ei ollut ketään.

Pikku hiljaa kuitenkin alkoi ihmisiä hiipimään paikalle. Kaikki näyttivät siltä, että ihan kuin he eivät olisi koskaan tämmöistä tehneet.. Olivat ihan hukassa.

Likempänä puolta yötä oli tupa niin sanotusti täys, kirkon sisältä ketjussa lähti tuli siirtymään ihmiseltä toiselle.

Muillakin oli niitä simppeleitä kynttilöitä joten uskalsin ottaa omani esille.

Jonkin tovin sain odotella, että minulle tuotiin tuli, kerkesin jo ajattelemaan ettei kukaan sitä minulle toisi, kun näkivät pitkälle etten kuulu heidän uskontoon.

Yhtäkkiä vieressä pamahti ja kirkon kellot alkoivat soimaan. Meinas lirahtaa pöksyyn kun peläatyin niin paljon.

Melkoinen ilotulitteiden paukutus alkoi.

Palavia rippeitä satoi niskaamme. Kaikilla tietenkin jotain keinokuitusta untuvatakkia päällä.

Pakko oli koittaa siirtyä sivummalle ettei takki menisi pilalle.

Seuraava vaihe olisikin mielenkiintoinen, liekin kuljettaminen kotii.

Autosta puhallukset pois. Ovet varovasti kii ja matkaan

Välil sitä tuntee ittesä tyhmäksi ku kaikkeen tämmöseen ryhtyy, no tyhmähän on toinen nimeni.

Liekki kuljetettu onnistuneesti kotiin.

Harras,rauhallinen ilta, ei ollenkaan hullumpi.