Tiettekö mikä harmittaa eniten?

Se, että mun kirjottaminen on käynny tosi kömpelöksi. Just kun jossain vaiheessa sain kiinni siitä, et näinhän tää sujuu. Niin taas on otettu takapakkia huolella.

Kai se jälleen kerran johtuu tästä väsymyksestä.

Et jos ny sattuu joku teksti tuntuu vähä oudolta tai on virheitä ni hei.. Antakaa armoo.

On tässä pitäny antaa itsekkin armoa itselleen.

Vodafonen ja kaupungin hulinan jälkeen oli hyvä siirtyä rauhoittumaan luontoon.

Otettin pieni kyläkierros.

Luonto on niin ihanan vehreä tähän aikaan vuodesta.

Liikennettä ei juurikaan ollut, paljon oli kivenmurskaa tiellä, mikä osoitti että rankkoja sateita on ollut, saas nähä onko ne nyt väistyneet.

Mieli rauhoittuu viimeistään tässä vaiheessa, kun oliivipuut vaan vilahtelee silmissä.

Muutamia pysähdyksiä tehtiin matkan varrella, ihan vaan hiljaisuudesta nauttimisen takia.

Yhden kurvin takaa löydettiin kaksi lehmää makaamassa laitumella. Toinen lehmistä oikein poseerasi meille.

Voisimpa minäkin vain maata tuol ja ottaa rennosti.

Kerta se ensimmäinenki on, kun tuntee kateutta niityllä lepääviä lehmiä kohtaan.

Oli ne niin rennosti et saisko satasella samaa mitä ne on vetäny? En kyl tiiä kestäiskö maha. 😁

Kukkia on niin paljon tien laitamilla, kimppuhan se oli tehtävä.

En nyt muista kuinka tarkkaan kerroin siitä mun unelmien mini hotellista, mutta samaisen suvun omistuksessa on siis hylätty ranta-taverna, jota olen halunnut päästä katsomaan. Nyt olisi tilaisuus siihen.

Ennen sitä pysähdyttiin kaupasta hakee jätskit ja mentiin rannalle niitä syömään.

Muutamia ihmisiä oli rannalla ottamassa aurinkoo, joku kävi pulahtamassakin. Otin kyllä itsekkin uimakamppeet mukaan, en kuitenkaan mennyt uimaan koska nenä vuoti ku niagara lennon jäljiltä.

Tavernassa oli melkoinen sotku, kun paikat oli rikottu.

Tänne oli jätetty kirjapidosta lähtien kaikki jälkeen.

Oltais tutkittu paikkoja tarkemminkin, mutta ei viitsitty ilman hanskoja.

Ruokakauppa käynti olisi tarpeen.

Jotenkin kiva ostaa tavaraa ku voi olla kuukauden ni ei tarvi miettii et kerkeekö syödä kaiken ettei tarvi hukkaan heittää.

Kotosalla oli onneksi yksi iso juomalasi joka sai toimia maljakkona keräämilleni kukille, jotka selviytyi autossa hengissä koko kahen tunnin kauppareissun ajan.

Hellan korjaaja tulisi vasta huomenna, se oli hyvä syy lähteä kylän tavernaan illalliselle.

Auringon laskiessa teimme samalla iltakävelyn.

Kissoja vilisteli siellä täällä. Appelsiinipuista tuli huumaava tuoksu ja kyyhkyt siivitti pulputuksellaan matkaamme

Täällä pidetään huolta pihoista ja pientareista. Monta kertaa tänään olen nähnyt miehen trimmereineen siistimässä paikkoja.

Mies löysi oikoreitin kylälle. En ole varma olinko siitä kovin iloinen.

Todella jyrkkä mäki pitkillä rappusilla.

Melkoinen Golgata.

Kylällä oon kolme tavernaa viimeksi kokeilimme yhden joka oli ihan jees, ei oikein säväyttänyt.

Tämä toinen sen sijaan oikein huusi vieraanvaraisuutta ja lämpöä. Treva on muuten paikan nimi jos tänne päin joskus eksytte.

Sisälle tullessa oli tarjoilija heti meitä vastaanottamassa ja tarjosi paikkaa kaminan vieressä. Minulle se paikka olisi mennyt, miehellä olisi tullut hiki joten otimme pöydän vähän kauempaa.

Tarjoilija keksi heti, että olemme vaiheessa kreikan kielen harjoittelussa ja hän rupesi puhumaan meille hitaammin. Ihme kyllä kommunikointi sujui aika hyvin.

Tarjoilijan mielestä oli kiva auttaa harjoittelemaan, nyt varsinkin kun on aikaa keskustella toisin kun sesonkina.

Alkuun tietenkin punnitaan taverna sen saganakin perusteella.

Mies halus pääruuaksi pihviä ja minä päädyin kanaan.

Oikein harmitti ettei tultu tänne viime reissulla.

Mahat täynnä ja ihan väsyneenä lähdimme kömpimään takaisin kämpille.

On vaarallista kun pitäisi budjetilla elää ja tämmöinen taverna melkein vieressä tarjoaa herkkujaan.

Kyllä tää varmaan tästä pikku hiljaa lähtee taittumaan.