Aamulla olin onnellinen muistaessani hellan olevan rikki.

Se antaisi edelleen syyn käydä hakemassa aamupalaa leipomosta.

Toinen mikä antoi syyn sille oli se, että kämppä oli edelleen kaaos. Ainakin keittiön osalta.

Se olisi ekan työpäivä täällä edessä.

Jottei se alkaisi liian helposti kohtasimme jälleen ongelman.

Otimme kotoa lähtiessä mukaan miehen pojan reitittimen joka oli jäännyt hänellä ylimääräiseksi.

Sen kummempia tarkistelematta vaan nakattiin se kassiin.

Vodafonelta hankkimaamme sim-korttia asentaessa kokeilimme laitetta päälle. Eipä lähtenyt. Monta pistorasiaa läpi käytynä ei valon valoa koko laitteessa.

Hetken tuumailtua et mitähän hitsiä selvisi että virtapiuha oli väärä. Liian pieni muuntaja.

Työt oli aloitettava, ei ollut aikaa lähteä etsimään mötikkää mistään ja kaiken lisäksi meidän piti olla passissa 9-16 sitä tilattua sähkömiestä kautta yleismies Jorgosta vastaanottamassa.

Itsehän teen edelleen ihan muutama tuntia viikossa töitä. Paha takapakki iski alkuvuodesta josta toipuminen vie taas aikaa. Vielä syksyllä näytti jokseenkin hyvältä ja positiiviselta tulevaisuus työkunnon suhteen. Tätä tää kai on. Loppuelämän tasapainottelua.

Mies paahtoi menemään ties kuinka monessa teamsissa, itse luovutin 1.5 h jälkeen.

Päätin tehdä meille lounaaksi salaatin muuhun kun ei pystynyt.

Todella rauhaton olo kun silmät hapuilee jokaista ongelmakohtaa nurkissa.

Pienesti koitin jaksamisen mukaan jotaki paikkaa puunata.

Pyörin ympäriinsä kämpässä ja partsilla siihen malliin et naapurin pappa varmaan aattelin et mul on kompassi rikki.

Sitten yhtäkkiä kuului koputus ovelta, pelästyin et mitähä nyt.

Kyöräsin miehen kesken palsun avaamaan ovea kun en ite uskaltanu.

Ihanaa, en olisi uskonut, että yleismies oikeasti saapuu paikalle, mutta siinä hän oli salkkuineen.

Mies lainasi jakaria sängyn korjaamiseen, sillä aikaa kun Jorgo vaihtoi vastusta.

Hommassa meni kokonaista 10 minuuttia. Jorgo kävi vielä varmistamassa sängyn pultit, olivat kuulema hyvin. Lähtiessään makkarista Jorgo iski silmää miehelle ja nyökytteli hyväksyvästi, kun sänky taas kunnossa. Miesten juttuja kuulema nää.

Olin kisutellu miestä lähtee Jumboon Kalamataan, koska tarpeitahan oli.

Töiden jälkeen meille jäi hyvin aikaa sille reissulle.

Ajateltiin ajaa Spartasta lähtevää maisemareittiä kohti Kalamataa. Se olisi kuulema upea.

Matka Spartasta tyssäsi ekan kilsan jälkeen, road closed-kyltti tien poskessa. Olin kyllä lukenut tästä, mapsi ei kuitenkaa näyttänyt, että se tie olisi edelleen poikki.

Ei otettu riskiä asian suhteen, vaan suuntasimme motarille. Kylttejä katseltuamme rupesimme miettimään olisiko sittenkin järkevämpää ajella Tripoliin, äkkiä tarkistaa löytyykö sieltä Jumboa ja minkä kokosta.

Olihan siellä ja iso olikin.

Katsotaan saadaanko ostoslistaa yhtään lyhennettyä.

Jotakin löyty, mut ei ihan kaikkea, oltais tarvittu monitoimityökalu kaiken varalta. Sellanen mikä olis hyvä kuljettaa mukana.

Ostettiin muutamat kipot, paistinpannu, lamppu, pääsiäiskoristeita, ovikoukku, pari tuliaista ja matkalaukku.. Taas..

Matkalaukku tarvittiin kaiken kaman kotiin viemisisksi ja vanha American tourister joutaa kiertoon. Tarvii vaan hoitaa yks laukku lisää lennolle.

Ei menny ku 84e joista laukun osuus oli 39e aika hyvin. Harvoi alle satasella pärjää.

Seuraavana käyntilistalla Jysk.

Pari tyynyä, peitto ja aurinkotuoli. Mahtuskohan se tuoli siihe matkalaukkuun😁

Sitten sorruin. Vaikka oon vannonu et mul on jo ihan riittävästi kaikkee ja vähän liikaakin.

Äkkiä viestiä tyttärelle Suomeen, löytyisikö Jämsän Jyskistä vastaavaa.

Oli kuulema yksi jäljellä harmaana ja alennus loppuisi huomenna. Apuva.

Kallis reissu tuli tästä, harmi ku tääl Kreikan päässä ei saannu Jyskin perheenjäsenen alennusta. 😁

Matkan varrella takaisin Mavrovouniin pysähdyttiin jossain tienvarsitavernassa illallisella.

Hetkellisesti tuli olo kuin oltais omaa kotia täällä tekemässä mukavaksi.

Auringon laskiessa kotiuduimme Mavrovouniin.

Olipas siinä taas päivää kerrakseen.

Tänään en enää siivoaisi.