Eilen illalla sain viestin Efiltä. Hän oli bongannut Gythion keskustan läheltä, rannan tuntumasta olevasta rantabaarin pihasta joukon aaseja..

Hän lupasi seuraavana päivänä lähteä katsomaan niitä meidän kanssa.

Tämä tilaisuus oli käytettävä hyväkseen. Sunnuntai olisi myös oiva päivä siihen.

Olemme ajaneet tämän paikan ohitte monen monituista kertaa eikä ole kertaakaan käynyt mielessä, mitä kaikkea ihanaa täältä voisi löytyä.

Paikan omistaa Efin kaveri, yllätys yllätys, hänellä tuntuu olevan kavereita ympäri Kreikkaa. Toivottavasti näistä olisi myös meillekin joskus hyötyä.

Saapastelimme paikan pihaan ja vastassa meitä oli heti kaksin kappalein ihania isoja koiria, jotka olivat hyvin kiltti luontoisia.

Lammessa pihan keskellä kaakattivat ankat hirveää kyytiä keskenään ja kaakatus vaan voimistui, kun tulimme paikalle.

Lammessa uiskenteli myös pieniä kilpikonnia.

Kalamakit ovat kuulemma Aasien mieleen. Nehän ovat niitä korkealle kasvavia ruokokasveja, mitä näkee kosteissa paikoissa ojien ja meren rannoilla. Keräsimme niitä nipun mukaamme.

Kalamaki oon myös pilli kreikaksi.

Vähän matkan päässä oli aitaus aaseilla. Kesti hieman aikaa, että saimme portin auki ja kun pääsimme sisälle, luoksemme tuli heti aaseja viisi kappaletta.

Ehkä hieman arkkana yritimme ottaa aaseihin kontaktia. Tämä oli ehkä ihan järkevää, koska ensimmäisten porkkanoiden jälkeen huomasimme, että valtataisteluhan täällä on menossa. Ilmeisesti vanhin aaseista lähti höykkyyttämään pienempiään.

Totesimme, että järkevämpää on ehkä syöttää näitä aaseja aitauksen ulkopuolelta, ettemme jäisi jalkoihin, sen verran hurjaa oli meno.

Minulla oli mukana salaattia ja porkkanoita pussillinen. Syötimme niitä kalamakien lisäksi.

Efi kertoi, että aaseja olisi ollut kuusi, mutta tällä kertaa paikalla oli vain viisi. En tiedä, missä se yksi sitten oli. Näitä aaseja ilmeisesti käytetään maidon tuotantoon.

Oli jännää seurata, kuinka yksi aaseista tosiaan oli aikamoinen kiusanhenki ja hän antoi kyytiä kaikille muille.

Jouduimme hieman taktikoimaan kaikkien herkkujen syöttämisessä, jotta jokainen saisi oman osansa.

Efi halusi samalla reissulla näyttää jonkun hienon uimapaikan saman rannan päästä, josta pääsisi johonkin luoliin uimaan. Minusta ei kyllä semmoiseen olisi, mutta olisihan se ollut ihan kiva nähdä milaiset ne on.

Tiesimme, että Efillä on tapaaminen Gythion keskustassa vähän ajan päästä. Ilmeisesti Efi ei ajan kulua heti tajunnut, kun kesken rannalla tarpomisen hän pyörähti ympäri ja sanoi, että ei kun hänen tarvitseekin nyt lähteä kävelemään takaisin Gythioon.

Olimme jälleen puulla päähän lyötyjä tämän naisen liikkeistä ja siitä, kuinka hätäisiä ne ovat.

Ehdotimme kuitenkin, että voisimme palata takaisin rannalle yhdessä Efin tapaamisen jälkeen.

Voisimme viettää sen aikaa keskustassa nautiskellen ihanan aurinkoisesta päivästä.

Vastustelusta huolimatta saimme puhuttua Efin ympäri ja veimme hänet tapaamiseen.

Itse istahtimme rantakadun tuntumassa olevaan kahvilaan ja otimme virvokkeet.

Itse rykäsin pöytään ison Mamoksen, kyllä keli sen vaatii ja olihan kello jo yli 12. Mies halusi cappucinon.

Jälleen kerran meni tunti siinä vain istuskellessa ja ihmetellessä, katsellessa ympärilleen, nauttiessa auringosta, miettiessä ihmisten tarinoita.

Mieleen tuli kaikki menneet hetket ja kaikki tuleva.

En voinut tulla ajattelematta sitä, että mitä jos tämä olisikin oikeasti sitä meidän arkea. Voisin vaan sunnuntaina tulla istahtamaan tällaiseen paikkaan ja olla kiireettömästi.

Kreikkalaiset ovat niin luovia ja vapaita henkiä, minäkin haluisin olla sellainen. Ehkä samalla vähän hullukin. Tai no sitähän minussa ripaus saattaakin jo olla.

Reilun tunnin päästä Efi ilmestyikin tapaamisestaan rantakahvilaan.

Itse kahvilastakin hän kerkesi kertomaan, sen olevan Gythion vanhimpia kahviloita, se oli vissiin jonkun pormestarin omistuksessa.

Kysymme häneltä, haluaisiko hän nyt lähteä sinne uimaan, mistä oli puhuttu.

Ei, ei. Nyt olisi kiire jo takaisin kotiin.

Yllätys. Tämä on uskomaton nainen. Kaikki on ihan kulman takana, kohta, vähän matkan päässä, ei kauaa. Ja silti yhtäkkiä onkin kiire.

Mutta ei kuitenkaan niin kiire, etteikö omia tiluksiaan voisi esitellä.

Ajoimme keskustan läpi hieman eri reittiä nyt takaisin Mavrovounin päin.

Yhtäkkiä Efi sanoi stop. Auto seis ja parkkiin.

Hänellä olisi täällä huutokaupasta ostettu talo, jonka hän halusi meille esitellä. Saattoihan siinä pientä myyntimieltäkin olla matkassa mukana.

Ensimmäisenä näin tyhjää tontin reunaa vasten olevat tikapuut. Kauhuissani mietin ja näen meidät niitä kipuavan ylös. Se olisi juuri tämän naisen tyylistä. Ihan mahottomasta paikasta kulkua.

Näin ei kuitenkaan ollut, vaan tie näytti kohtuun suoralta, kun etenimme kohti Efin taloa.

Kyllä siihen matkalle monet portaat mahtui ja loppupeleissä melkoista pusikkoakin.

Itse talo oli aika korkealla ja sieltä oli todella hyvät näkymät Cranaen saarelle.

Talo ei ollut kovin häävissä kunnossa, mutta puitteet siinä olivat ihanat.

Ihana sininen, kuviollinen portti vei pieneen pihaan ja rappusille.

Alapuolella oli sortuneen talon seinät enää jäljellä.

Efi kertoi, että täällä on helppo vallata viereisiä tontteja. Jos ei niitä ole aidattu, ne ovat täysin vapaata riistaa, ja kun sinä lyöt oman aitasi siihen, se on silloin sinun.

Joten tässä oli potentiaalia.

Alapuolelle pihaan voisi saada pienen puutarhan, ja talon voisi kunnostaa. Siihen ei kuulemma lupiakaan tarvitsisi, jos käyttäisi samaa kivijalkaa ja rakentaisi ylöspäin.

Talon sisälle emme päässeet, oli sen verran vaarallisen näköistä ja sortumisvaara.

Olimme kuitenkin kiinnostuneet miltä talo näytti yläpuolelta, katon kuntoa esimerkiksi ja minkälainen seinustapuoli olisi takana.

Löysimme polun talon taakse. En oikein päässyt itse katsomaan talon kattoa, mies kiipesi kyllä sinne nähdäkseen vähän, minkä kokoinen talo ylipäätänsä edes olisi.

Tämän talon yläpuolella oli toinenkin hylätty talo. Pystyisiköhän sen valtaamaan omakseen? Talolla oli ainakin hieno vessa upealla näköalalla.

Ai niin jos joku kiinnostui tätä talosta hintaa sillä olisi 60 000e, muhun viestillä yhteys niin annan tietoja lisää.

Sain muuten matkalla Efiltä seuraavan vuokralaisen yhteystiedot, jotta voisin myydä aurinkotuolin ja jäljelle jääneet siivoustavarat hänelle. Tarviipa laittaa viestiä ja tehdä bisnestä.

Takaisin Mavrovounissa kävimme vaihtamassa uimakamppeet ylle ja lähdin näyttämään miehelle Efin salaisen uimapoukaman.

Mies ei ollut yhtään yllättynyt polusta alas poukamaan. Hyvin samanlaista ryteikköä, missä olimme aikaisemminkin kulkeneet, totesi hän.

Vesi oli kylmää ja kummallakin kesti kyllä omat hetkensä, että pääsimme pulahtamaan.

Oli se ehkä asteen verran lämpöisempää kuin muutama päivä aiemmin. Ihanan virkistävää oli.

Kerroin samalla uidessa tarinoita, mitä minulle oli poukamasta kerrottu.

En muista kerroinko, mutta olimme saaneet vihjeen naapurin Nickiltä, että alakerrassamme asui irlantilainen mies, jolla olisi iso kitarakokoelma.

Mieheni innostui tästä aivan hirveästi.

Emme kuitenkaan ole irlantilaista tavannut koko aikana, se vähän harmitti. Hän on ilmeisesti hieman erakkoluonne.

Tässä kuitenkin takaisin tullessamme irlantilainen istui Nickin parvekkeella.

Mieheni kehtasi jossain vaiheessa kysyä irlantilaismieheltä, että hän oli kuullut, että hänellä olisi kitaroita monta. Olisiko mahdollisesti yksi joutanut lainaa?

Ilman muuta, sanoi irlantilaismies. Ja hetken päästä he jo lähtivät katsastamaan, minkä kitaran mieheni saisi.

Ei mennyt kauaa, kun mies tuli hienon akkarin kanssa parvekkeelle.

Voi kunpa olisitte nähnyt, kuinka hän oli onnellinen, saadessaan soitella kitaraa pitkästä aikaa.

En tiedä, miten ensi kerralla raahamme kitarankin mukaan, jotta tämä halu olisi tullut tyydytetyksi aikaisemmin.

Siinä auringon laskiessa kuuntelin musisointia ja tunsin oloni jälleen kerran todella tyytyväiseksi, kuinka asiat järjestyykään.

Illalliselle päätimme lähteä kävellen. Paikallinen kylän taverna Treva tarjoaa niin hyvää grillattua ruokaa, että tänään olisi sen aika.

Mies otti grillatun pihvin ja itse valitsin grillattua kanaa.

Miten tämä aina meneekin näin, että mies syö lihaa ja minä syön kanaa.

Ilta kääntyi jo yöksi, kun kävelimme takaisin kotiin.

Pysähdyimme vielä ihastelemaan Mavrovounin hautausmaalla loistavia kynttilöitä. Näky oli upea.

Sain vielä kotona muutamat serenaadit ennen nukkumaanmenoa.