Ootte varmaan jollainlailla oppinu tuntemaan mut. Niin tää ei oo millään tavalla uutta.

Eilen sano tosiaan selkä sopimuksensa irti.

Viestittelin et tän päivää lepään. Ei pysty muuhun.

Aamupalan jäljeen löysin kuitenkin itseni pesemästä parvekkeita.

Hermosto käy ihan yli kierroksilla. Nyt kun oikeasti sais vaan olla, niin en pysy paikallani. Tuskaa…

Oliivipuusta on muuten moneksi. Saippualla poistaa tahrat..(sain muute ne verhot puhtaaks)

Olen kaivannu sahaa ja kirvestä tällä reissulla. Tai jotain Ryobin monitoimityökalua.

Mopin liitos falskaa ja mikä korjaa? No oliivipuu.

Vessapaperitelineestä puuttuu poikkipuu… Mikä auttaa? Oliivipuu..

Näitä riittää..

Miehen pakottamana vastentahtoisesti koitin rauhoittuakkin hetkeksi.

Vähän jos säärtä näyttäs auringolle.

Kesti sitä kai 10 min. Kunnes muistin et mun piti tehä pullaa ja pullottaa simaa.

Ja sittenhän se päivä olikin taittunu iltaan.

Eli ruuanlaittoa.. Tätä tää on ollu tääl. Sit seuraavana tulee totaali stoppi kun ei vaan saa taottua ittelleen järkee.

Oottelin ilta ysiin asti vuokraemäntää tulevaksi.

Sitten tuli viesti ettei pysty ei kykene. Kattellaan huomen.

Mulla menee yleensäkkin päivän keskittyminen siihen kun on joku tapaaminen tms. Ei pysty tekee mitään.

Meinas pikkasen kyrvähtää kii, mut sitten mietin et, oon lomalla mitä välii..

Seuraavana päivänä sovitusti tasan kello 11 kurvasi Efi miehensä kanssa tuomaan meille pesukonetta.. Ai niin. Puhuinkohan siitä edes.

No nyt on mainittu ainakin. Mulla on surkea muisti nykyään.

Helpottuu meidän arki. Vaikka ollaan kyllä selvitty nyrkkipyykillä.

Seuraavana kämpässä kävi pyöremyrsky.. Vaihettii verhoo, aseteltii pöytäliinaa jne..

Olin aivan poikki tämän jälkeen. Tiiättekö kun joku voi vaan viedä energian jos et ole valmistautunut.

No pesukone nyt on ja sitä ruvettii tehtailee.

Jos joku vetää vessan oven kii ku kone päällä voi olla aavistuksen jännää saada ovi takas auki kun kone on lingonnu. Se meinaan otti 1000xlinkouksella muutaman harppauksen ja ajattelin sen haluavan mun kaa parvekkeelle ottaa aurinkoo.

Mieshän rupes heti suunnittelee minne kaikki laitetaan kuivamaan.

Seuraavana jos vähä kauppahommia.

Voisin viettää tunti tolkulla aikaa kaupassa vain tutkaillen mitä kaikkea löytyy.

Oon koko reissun muuten ihmetelly missä kuu? Tänään selvisi et ohan se kuu siel taivaal. Se on vain niin korkealla et meil tulee terassil katto eteen et näkisimme sen.

Efi pyysi meitä illasta tapaamiseen paikalliseen..

Ei oltu keretty syömään, joten se oli oiva päätös tälle päivälle.

Ei meinannut syömisestä tulla mitään kun juttua riitti niin paljon. Saatiin kuulla paljon tarinoita Mavrovounista ja muistakin paikoista.

Selvis muuten miksi paikan nimi on musta vuori. Jossain sodassa oli paikka poltettu maan tasalle, siitä nimi. Ei siitä mustasta kiviaineesta jota epäilin.

Kävi iilmi ettei kämppämme ollut ainut Efin kämppä hänellä oli niitä monta. Samalla saimme myös kuulla että meidän jälkeen asunto olisi vuokrattu ensi kevääseen saakka. Hetkellisesti iski mustasukkaisuus.. Ei, en halua se on meidän..

Meni niin sanotusti pilkkuun asti siinä jutellessa.

Tässä nyt tulee monta päivää samaan tekstiin, ei ole kovin kovasti ihmeitä tapahtunut.

Aamusta tiirailin kiikareilla mitä kaikkea rannalla tapahtuu.

Aika lailla samat rutiinit toistuu ihmisillä päivittäin. Samat juoksijat, samat suppaajat, samat lautailijat, sukeltajat ja onkijat.

Istuskelin välillä takaparvekkeella kutomassa. Oli pakko virittää riippukeinu aurinkosuojaksi ku paahto melkolailla.

Lounaaksi väänsin pekonipastaa.

Jälkkäri oli astetta erikoisempi. Nappasin vaan kaupasta muutamaa erilaista maitotuotetta jos niistä ja appelsiinista saisi jonkun hässäkän aikaiseksi.

Purkki jonka ajattelin olenan jotain kondensoidun kerman tyylistä osottautui ihan kivikovaksi tuotteeksi. Oli hieman haastavaa saada sitä vanilja vanukkaan kanssa sekaisin.

Ihan hyvää se oli. Mitä sitten ikinä olikaan.

Iltapäivästä oli tarkoituksemme lähteä Efin johdatuksella hakemaan kanistereihin lähdevettä ja käydä muutenkin tsekkaamassa paikkoja.

Eka pysähdys oli paikkalla, jossa tulvat oli tuhonneet vanhan sillan ja joku aika takaperin oli uusi silta valmistunut.

Lähde sijaitsi Melissan kylässä. Efi toi mukanaan kaksi isoa kanisteria joista toisen täyttäisimme itsellemme.

Vesi kuulema testataan ja se on aivan puhdasta ja juotavaa.

Lähteen vieressä oli pieni kirkko.

Efi kerkesi sen sanomaan ja jo hän harppoi jonnekkin..

Melkonen tätskä, ei meinaa perässä pysyä.

Vesi hommien jälkeen matkamme jatkui. Vielä pitäisi kuulema nähdä joku linnake, kirkko ja silta.

Ajattelin et piis of kake jos ne on tämmöisiä kuin kaksi aiempaa paikkaa.

Oi kuinka väärässä olinkaan.

Ekana pysähtyisimme linnakkeella.

Paikalle päästyämme, kun näin paikan missä linna on niin meinas eptoivo iskeä.

Se oli sellaisen ryteikköisen mäen päällä.

Ei auta, en kehtaa autollekkaan jäädä.

Alkumatka oli ihan siistin tasaista.

Joku oli leikannut polun vieret leikkurilla.

Matkalla saimme oikein olan takaa oppia kaikista kukista ja kasveista.

Huomaa eettä Efi on koko elämänsä liikkunut luonnossa.

Löysimme villi valkosipulia, korianteria, horttaan käytettäviä kasveja ja erilaisia upeita pieniä orkideoja.

Vihdoin linnakkeella. Ei se ehkä niin paha ollutkaan.

Linnakkeen sisällä sitten loppuikin siistitty alue.. Ihan kamalaa rämpimistä. Minulla hienosti käsilaukku olalla ja ihan väärät varusteet, en yhtään osannut aatella millaiselle Efi-tourille tulisimme.

Kunnes jossain vaiheessa kaukaa eeltämme kuului stop stop…

Seinä oli tullu vastaan, emme pääsisi perille.

Oli niin sakeana kasveja sateiden vuoksi.

Hitsin pimpulat.

Ei auta ku kääntyä takaisin.

Onneksi Efillä oli kuitenkin näyttää seuraavakin paikka.

Tuossa naisessa riittää energiaa, säntäilee sinne tänne ja vähän ehkä suuntavaistoki välillä hukassa, samoten ku ajantaju ja matkan määrä.

Ihan ku minä, tunsin jotenkin syvää yhteyttä häneen jo nyt.

Ei yhtään yllättänyt kun äskeinen toistui.. Go back go back kuului.

Tie jota kuljimne oli sortunut tulvien vuoksi

Takasi päin, taas kerran.

Seuraavassa paikassa natsas.

Pääsimme joen ylittävälle hienolle vanhalle sillalle.

Sillan toisella puolen oli ihan kuin pieni priva biitsi, voin vaan kuvitella kuinka ihanaa olisi tulla tänne kuumana päivänä piknikille ja pulahtaa, vaikka ihan nakkena.

Efi halusi mennä kahlaamaan joten minä perässä.

Vesi oli hyytävää.

Oli kyllä todella kivaa seikkailua ja paikkoja, vaikka emme perille kaikissa päästykkään.

Nälkä oli reissun jälkeen ihan mahdoton, joten kurvasimme Kati Alloon Gythioon.

Kotia päästyämme minulle jäi nakiksi setviä kaikki yrtit kun mies painui sänkyyn.

Sellasia arkisia päiviä.