Sillain sitten tuli tämäkin loma päätökseen.

Todella lämmintä oli heti aamusta.

Tylsintä osuutta, eli pakkaamista koittaa aina viimeseen asti vältellä.

Emme ottaneet jatkoaikaa huoneelle, kun se tuntui olevan hankalaa henkilökunnan mielestä. Eikä me nyt sitä tarvittaisikaan.

Altaalla pääsee makoilee, alakerrasta löytyy vessat ja suihkut. Laukuille on erikseen iso huone.

Klo 11 avaimet respaan. Laukut odottelemaan ja sitten lähdimme pyörien palautukseen.

Tarkoituksena oli ajella Kos townin vasenta puolta ja ihmetellä mitä sieltä löytyisi.

Apteekissa myös poikettiin, koska täältähän saa huomattavasti edullisemmin lääkkeet ja vielä semmoisia mihin Suomessa tarvittaisiin resepti.

Meillä oli pieni ongelmakin.

Taisinkin kertoa siitä lentokenttäkyydistä. Olen siis koittanut soittaa kyseiseen firmaan eikä kukaan vastaa minulle. Laitoin vielä viestiäkin perään..

Olisin kysynyt kyytiä aikaisemmaksi koska yksi kuski ei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Siinä pyörän palautus reissulla menimme liki firman toimistoa ainakin kartan mukaan, kun pääsimme perille ei siellä ollut kuin tyhjä asunto.

No eipä tästäkään hyötyä ollut.

Tytär valitteli kovasti kuumuutta, joten päätimme vain lähteä viemään pyörät pois.

Ajattelin kuitenkin, että ehkä olisi järkevintä pysähtyä välissä syömään lounas johonkin varjoisaan paikkaan

Meet 2 eat saisi suorittaa sitä virkaa. Ei ainakaan tulisi pettymyksiä.

Tilaus vaiheen jälkeen tyttären olo kuitenkin huononi huomattavasti. Onneksi minulla oli vesipullossa elektrolyytti juomaa jota oltiin kyllä hörpitty ja limsaakin matkan varrella.

Tämä kuumuus tuli niin yhtäkkiä ja ehkä hammasvaivoilla saattoi olla tekemistä asian kanssa..

Samaan aikaan ku ruokaa tuli pöytään meinasi tytär pökrätä, ei auttanut kuin sanoa tarjoilijalle että taluttaa tytär vessaan ku minä jäin vahtimaan tavaroitamnmme.

Tarjoilija pisti tyttären mukaan vessaan jonkun henkilökunnan naisen, ku hän ei tietenkään itse voinut sinne vessaan mennä kun oli mies.

Tämä avustaja nainen oli sitten hieronu tytären niskoja ja silitelly selkää ja ollu henkisenä tukena kun tytär viilensi kasvoja ja käsiä vedellä.

Sillä aaikaa toinentarjoilija availi terassin seinämää jotta ilma hieman kiertäisi siellä.

Takaisin pöytään tullessaan oli tytär hieman virkeämpi. Hän sai pienesti napsittua leipää ja tsatsikia.

Siinä sitten toipuessa todettiin, että loput ruuista otetaan mukaan hotellille ja syödään siellä välipalana.

Hetken mietin, että joudunko pyytämään, että vuokrafirma hakee pyörät keskustasta ja me menisimme taksilla hotellille.

Tytär kuitenkin vakuutteli jaksavansa lähteä ajamaan. Matkaa ei onneksi kovin ollut.

Nopea pyrähdys vuokraamolle ja takaisin hotellille.

Meillähän sitä huonetta ei ollut, mutta onneksi laukkuhuoneessa oli varjossa parveke.

Kävin respasta kysymään saisinko kantaa aurinkotuolin parvekkeelle, jotta tytär voisi siinä ottaa lepiä ja ehkä hieman nukahtaa.

Kantamista kuitenkaan en itse saannut tehdä vaikka matkaa olisi ollut vain n. 20 m.

Paikalle pyydettiin erikseen teknikko joka saisi tuolia liikuttaa.

N. 20 min ja setä tuoleineen saapui paikalle.

Tytär kun pääsi lepäämään, menin itse altaalle.

Mittailin niin varjossa lämpö näytti 38c ja varjossa 48c ei ihmekkään että nestehukka iski.

Jälleen kerran nähtiin kuinka tärkeää on juoda sitä vettä ja elektrolyyttejä.

Tää ei oo nyt mikään mainos mut voin suositella todella hyvää elektrolyytti poretta. Sitä voi napsasta tabletista osan vesipulloon niin saa tasapainossa oleellisia aineita. Kulkee hyvin mukanakin.

Jonkun tovin päästä laps heräs parvekkeelta ja sanoi että: äiti mul on nälkä. 😁 Terveen merkki.

No onneksi meillä oli lounaan jämät allasbaarin jääkaapissa. Sienet ja tsatsiki oli kuulema hyvää kylmänäkin.

Sain muuten vihdoin puhelimella kiinni kuljetusfirman.

Eka puhelu oli aika turha. Siellä mies langan toisessa päässä vakuutteli et kuski on kympiltä meitä hakemassa. Koitin sanoo että meillä sama kuski joka on klo 21 toisaalla hakemassa muita et mitenkähä hän mahtaa keretä takas.

Hetki niin puhelin soi minulle päin. Kuski soitti ja kysyi että jos toiselle porukalle käy niin meettekö samalla kyydillä. No minulle tämä kävi ja kuittaus tuli toiseltakin porukalta että tämä käy.

Homma siis hoidossa.

Tän hässäkän jälkee Kostas teki meille jälkiruuaksi sitten todella hyvät pirtelöt.

Ärsyttävää kellon kyttäämistä tää lähteminen.

Eilen alkoi ehkä tulla sellainen lomafiilis, tietenkin sekin vielä aiheutti lisää haikeutta.

Miten me pärjätään ilman näitä tyyppejä tai miten nää tyypit pärjää ilman meitä 😁

Kostas ainakin koki kovasti surua meidän lähdöstä.

Jos muuten haluutte tutustua Kostaksen kirjaan niin tästä pääset siihen. Hän keräsi tippiä toisen kirjan julkaisuun.

Vaikka alkuun täällä tuntui respan puolen henksu nahkeelta niin loppu ajasta nekin muuttui mukaviksi jopa se yövahti.

Ei näkynyt puuromiestä enää, harmi sitä iloista kaveria tulee kyllä ikävä, niin kuin muitakin täällä.

21.15 tuli kuski meitä hakemaan. Ja sitten kohti kenttää.

Matka kentälle kesti melkein 40 min.

Ei olisi kuski kerennyt meitä hakemaan alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Laukuissa painot oli melki tasan se 20 kg mitä sai olla.

Ennen turvatarkastusta pakkailin käsistä reppuun ylimääräiset tavarat ja laskin passin ja boardingpassin sellaisen tolpan päälle. Sanoin tyttärelle et kato et otan ne tosta ku liikutaan eteen päin.

No siitä sitten vessaan ja olis turvatarkastus vieressä.

Rupesin siinä sitten kaivaa passia kassista ja totesin saman tien et sinnehän se tolpan päälle jäi.

Äkkiä takaisin laukun jättöön.

Siellä onneksi opas seisoi passi kädessä.

Selvittiin säikähdyksellä.

Selvis myös et passi olikin ollut tyttären ja boarding pass minun. Olivat ne laukkutiskillä sekoittaneet. Ei olis isoa harmia tullut kun tyttärellä oli myös henkilökortti mukana ja minun passi oli hänellä.

Vai olikos täl tarkoitus et jään tänne 😁

Turvatarkastuksen jälkeen järkytyin, tää oli kalleimpia kenttiä missä on koskaan ollu.

Yksi hampurilainen 10.90e kolmioleipä 7.90 viini 8.90 jne.

Esillä olevat vedet alkaen 4.90e paitsi siel viimeises tiskissä jossa iso pullo oli 90snt. Näitä on aina oltava kentällä myynnissä jos ei näy niin sitten vaan rohkeasti pyytämään halpaa vettä

Nopeasti oltiinkin sitten jonottamassa koneeseen.

Tulee vielä pitkä yö kun en oikein koneessa osaa nukkua.

Lento oli melko pomppuinen, vieressäni istui joku nainen joka vääntelehti koko ajan. Aina kun oli nukahtamassa hän tönäs tai tuuppas mua ja sitten havahduin.

Auringon nousu oli kaunista katseltavaa.

Lasku ja nousu ei kuulema ottanut edes tyttären korviin.

Jäätiin koneessa vikojen joukkoon, ei haluttu pitää mitään kiirettä koska juna lähtisi vasta kolmen tunnin päästä.

Käveltiin laukkujakin hakemaan ihan lompsien.

Meidän laukut pyöri viimeisinä hihnalla. Ei ollut tunkua.

Ekana Alepaan ostamaan aamukahvee ja jotain syötävää. Nyt tarvii vierottaa kyllä itsensä tuosta kahvista, lähteny lomalla ihan lapasesta.

Sitten ei auttanut, kun etsiä istumiselle tilaa.

Tulo aulassa oli vilkkaampaa. Muistelen et viimeksi ei ollut juuri ketään muuta kun tupakan pummaajia

Aika meni kyllä suht nopeasti.

Junat lähti ajallaan ja vajaan kolmen tunnin päästä olimmekin jo Jämsän juna-asemalla jossa mieheni oli meitä vastassa.

Sellainen reissu se.

Oli kyllä oikein mukavaa ja vähän erilaista kuin viime reissuilla on ollut.

Jäi sellainen mukava lämmin tunne tästä.

Kiitos kaikille lukijoille, heille joita olen tavannut, kiitos kaikille kommentoijille ja mukana matkaajille.

Olette osa tätä tarinaa.

Nyt se teidän mielestä inhottavin kohta.

Ens kertaan.

KIITOS 💙💙💙