Tulihan sitä nukuttua ruhtinaalliset vajaa kolme tuntia.

Saatiin yöllä huutia yövahdillta, kun olimme liian kovaäänisiä.

Ei kyllä tarkoitus ollut, kummallakin korvat lukossa. Ihmettelimme ja koitimme selvittää puukon tarinaa niin olimme sitten pitäneet ilmeisesti mölyä.

Selvisimme pahoittelulla ja keskittyimme puhumaan ihan hiljaa.

Pitää pyytää naapureilta anteeksi jos heitä näkyy.

Aurinko pilkahteli pilvien lomasta, siivoilin aikani kuluksi laukut parempaan järjestykseen ja kävin suihkussa, kun tytär nukkui.

Jossain vaiheessa lähdin hakemaan leipomosta aamupalaa.

Leipomo ei valmistanut kahvia joten hain ne erikseen.

Ihme etten eksynyt huonon suuntavaistoni kanssa.

Tytär melkein heräsikin sen jälkee kun pääsin takaisin hotellille.

Aamiaiset kun oli syöty, lähdimme katselemaan paikkoja.

Meillä oli selkeä reitti valittuna mapsista ja silti olimme aivan toisella suunnalla kuin piti.

Mapsi pyörittää jotenkin todella oudosti, eilisellä shampanjalla ei varmaan ole asian kaa tekemistä.

Löydettiin kuitenkin rantaan jossain vaiheessa ja sieltä valitsimme hyvän rantabaarin peteineen, joille joku päivä menisimme.

Matka jatkui satamaan päin, poikkesimme samalla kysymässä myös pyörävuokraa.

Vitosen tavallinen pyörä päiväksi, ei huono ollenkaan.

Sisäänheittäjät pyörivät työssää. Terve terve vaan kitos paljon olehuva huva ruoka…

Satamaa pitkin oli kyllä kiva kävellä.

Kävimme katsomassa Hippokrateen puun ja vanhan linnoituksen reunamia. Linnoitus ei ollut auki tiistaisin.

Kaupoissa ei juuri poikkeiltu, mutta yhen kaupan edustalla näkyi juuri sellainen hattu josta olin haaveillut, siihen tuhlasin 14e.

Jotain pientä lounasta.. Ne kuuluisat viimeiset sanat.

Piti vain vähän Saganakia ottaa, no mitenkäs kohta pöydästä löytyikin bruchettaa ja täytettyjä sieniä Bechamel-kastikkeessa.

Bruchetat tulikin Fetan kanssa, tytär ei ole aikaisemmin siitä välittänyt mutta nyt rohkeni maistamaan, kun Feta oli pieninä murusina. Kuulema maistui pienissä määrissä. Ehkä se siitä lähtee ja kohta hän jo haluaa enemmän 😁

Oli muuten heittämällä varmaan tämän kaupungin parhaat ruuat. Vaikka en ny muissa tavernoissa ole käynytkään 🤣 Meet 2 eat on paikan nimi.

Ihan ähkyinä raahustimme kaupan kautta takaisin hotellille ja altaalle makoilemaan.

En tiedä minne kaksi tuntia hävisi, kun laps herätteli mua ajatuksista tähän maailmaan. Mielestäni istuin altaalla korkeintaa 10-20 minuuttia.

Iski paniikki, jos tähän tahtiin aika kuluisi ei kerettäisi tekemään mitään.

Haahuilemaan siis.

Ekana päädyttiin jännään kauppaan. Tai noh ei ees meinattu päätyä kun luultiin että se on kiinni, oven raosta joku vanha mies huuteli sisälle päin.

Päästyämme sisälle tajusimme siellä istuvan koko suvun ringissä ja jokaisellehan piti sanoa päivää.

Musta tuntuu et meidän maine on kiiriny..

Kauppa oli omituinen, muistatteko millaisia kaupat oli 80–luvulla?

Tiedän et kreikkalaiset on jämähtäny, mut en tienny et ihan näin pahasti.

Purkkia ja purnukkaa oli siellä täällä harvakseltaan.

Noh mutta jos noin vietetään aikaa perheenä et kaksi istuu kassalla, laps avaa porttia ja vanhukset toivottaa tervetulleiks niin ei tuo ny kovin huonosti voi mennä.

Ei kehattu lähtee ostamatta mitään niin napattiin sit jälkkärit.

Jos uusia lukijoita niin tiedoksi etten tykkää syyä makeaa ruuan jälkeen. Paras se olisi ensin, joten olkoon se silloin elkkari.

Haahuilulla ei ollut päämäärää, tätän tytärkin jossain vaiheessa ihmetteli. Niin minnekkä oltii menossa? Minä: ei minnekkää kuha haahuillaa…

Meillä oli jo etukäteen ajatuksena mennä tällä reissulla jollekkin veneretkelle. Olisi kiva jos tytär näkisi edea vilahduksen meidän häämatkakohteesta Kalymnoksesta.

Tytär halusi nähdä delfiinejä.

Olin katsellut risteilyjä jo etukäteen ja tentannut niistä myös tuttuamme Lännenmiestä tai naista (tuttuja facebookin kreikka-ryhmästä) ja parhaimmat suositukset saavutti Malena niminen botski.

Käveltiin katsomaan laivan kokoluokkaa ja haastelemaan henkilökuntaa et mitenhän tällä viikolla heittäisivät reissua.

Huonoa säätä luvattu. Ei yllätys meidän piireissä mutta perjantaina saattaisi olla kiva ilma.

Hetken mietinnän jälkeen pääsimme myös katsomaan veneen aurinkotuolit, jotka sai varata etukäteen.

Toki parhaimmat oli menneet koska laiva ei reissaisi tällä viikolla kuin kolmena päivänä.

Pääsimme yhteisymmärrykseen paikoista ja suunnitelmasta

Tsi-tsing ja 70e upposi tämän botskifirman taskuun.. Ja me olimme tyytyväisiä, ehkä. Riippuu pitkälti kelistä.

En haluaisi kokea yhtä Kap Verdeä tähän väliin.

Noh, rahat saisi matkan peruuntuessa EHKÄ takaisin.

Hauska oli kun tiirailin osallistujalistaa niin edellinen joka oli halunnut lähteä matkaan oli nimeltään Kiri, naureskelin sitä buukkaaja tytölle.

Kuinkahan Kiri ja Piri sekoitetaan reissun aikana.

Jatkoimme haahuilua.

Koitimme rakentaa ihan uutta reittiä ja silti aina päädyimme sanoille nurkille. Meidän sisäinen Tsipees taitaa olla rikki. 🤣🤣

Dimotiki Agorasta muutaman matkamuistot tutuille.

Kun lähdimme altailun jälkeen oli aurinko niin pahasti pilvessä että laitoimme lähtiessä lämmintä päälle.

Kuitenkin mitä lähemmäksi mentiin auringonlaskua sitä kirkkaammin alkoi aurinko paistamaan.

Ihan tylsä kulkea paksummissa vaatteissa.

Taverna Christiaana oli hotellin toimesta kovin kehuttu, päädyimme tänä iltana testaamaan tarjonnan.

Otimme Souvlaki-annoksen puoliksi ja sen kanssa kermaisia sieniä.

Talon puolesta tuli tsatsikia ja leipää.

Tätä tavernaa pyöritti vanhempi pariskunta, palvelu oli kyllä loistavaa.

Matkaa hotellilta oli tavernaan joku 200 metriä, tämä puoli Kosin kaupunkia on kyllä aivan eri kuin likellä satamaa.

Laskin ruokien maksavan juomineen yhteensä 28e, lasku pyydettäessä se oli kuitenkin 35e.

Oluista oli laskutettu 14e mitähän ihmettä kun menussa luki 3.5 kappale.

Kävin kysäisemäsaä tavernan pyörittäjältä tätä, hän oli ajatuksissaan laskenut X kaks oluet.

Ei kuulema 39 vuoteen tälläistä virhetta ole tehnyt.

Noh näitä sattuu ja virhe korjattiin.

Setä toi vielä talon puolesta meille Ouzot. Huh että oli tiukkaa, pieni siemaus riitti tällä kertaa.

Ilta oli hämärtynyt syömisen aikana ja taivaalle oli ilmestynyt kuunsirppi.

Olimme aikaisemmin kävelleet kivan oloisen drinkkibaarin ohitse.

Ajateltiin vielä hetki istua ja ihmetellä.

Täällä drinksut maksoi 6 e kappalle ja lista niistä oli loputon. Iski ihan valinnan vaikeus. Baarin nimi XL cafe & coctail.

Oli kiva istuskella ja katsella ohi kulkevaa liikennettä.

Jossain vaiheessa kysyin vessaa tarjoilijalta ja vastaus oli fish tank.

Öö ekskusemuaa mut siis akvaarioonko teillä tehdään tarpeet?

Lähdin katsastamaan tilannetta, niin ovi vessaan oli akvaarion vieressä 🤣🤣

Ihmettelin kovaa ääntä joka kuului vessassa olessa, mikä ihme pauke kuuluu.

Paukkeen syy selvisi kun saavuin vessareissulta takaisin pöytään, sillä aikaa oli ollut näyttävä ilotulitus.

Missasin sen sitten. Noh onneksi tytär näki vaikka olikin pelästynyt tulituksen alkaessa.

Takaisin hotellilla otettiin vielä yksi biljardipeli ennen nukkumaan menoa.

Tai no voiko sitä niin kuluneella pöydällä edes biljardiksi sanoa kun pallot poukkoili minne sattuu.

Olipahan nyt tämäkin testattu.

Uni rupesi painamaan silmissä, parempi painua petiin.