Viimeinen aamu salamiinalla valkeni aurinkoisena ja nättinä.

Päätin käyttää aamuntunnit hyväkseni ja mennä patiolle istuskelemaan ja kirjoittamaan.

Mies teki yllätys yllätys töitä vapaapäivänä.

Ei mennyt kauaakaan, kun vuokraemäntämme poika kantoi meille appelsiinihyvää kaksin kappalein.

Juuri kun olin ne saanut syötyä, tuli itse mummukka paikalle ja rupesi kyselemään kreikaksi, että haluaisinko kahvia.

No en kehdannut vastata sanoa, että en tarvitse, koska olimme jo kertaalleen eilen kieltäytyneet kahvista. Päätin ottaa tarjouksen vastaan. Oli kyllä hyvät kahveet.

Ei tainnut enää kyllä tuo Kimi Räikkösen vene olla Räikkösen itsensä. Joku vanha harmaa hapsinen setä siellä näytti seiskoskelevan.

Kun herkut oli syöty ja kahvit juotu, lähdimme vielä kävelemään satamaa ympäri. Näinköhän tässä taas käy, että kelit paranee, kun me lähdemme.

Haettiin vielä jätskit leipomosta ja poikkesimme torilla ostamassa mansikoita ja pippureita.

Olimme tilanneet kyydin yhdeksi ja kyllä… siltä ainoalta taksikuskilta koko saarella. 🤣🤣

Hän vei meidät taas lauttasatamaan, josta menisimme kohti Peramaa.

Peramasta suuntasimme viimeiseen majapaikkaamme.

Jonkun tovin jouduttiin ottamaan Peraman päässä, että saisimme taksin.

Ei viitsitty isojen laukkujen kanssa lähteä bussilla enää seilaamaan.

Ensimmäinen taksikuski vaan nosteli olkiaan ja ei vastannut meille mitään. Lähti vaan kaasuttaen pois paikalta.

Toinen taksikuski, jonka saimme kiinni, vastasi ensimmäisenä no English, no English.

Todettiin vaan, että kyllä me nyt sen verran kreikkaa puhutaan, että tästä selvitetään.

Tämä oli kyllä melkoinen taksikuski. Kaahasi kuin kreikkalainen rallikuski Serderitis konsanaan.

Jossain vaiheessa kuski rupesi huutelemaan: Tsipees, Tsipees , kun koitimme selittää, että minne me olemme menossa.

Minä taas etsin Google-haun kautta, että mikä ihmeen Tsipees, nyt on niin outo sana, että ei vain ymmärrä, että mitä tällä tarkoittaa..

Puhelinta hän kovasti heiluttaa ja huutaa Tsipees. Aaaaa, GPS, juu, kyllä, Tsipees.

Kyllä löytyy. Mies laittoi GPS paikannuksen päälle ja osoitteen ja näytti kuskille, minne pitäisi mennä.

No kuskihan nappasi miehen puhelimen ja sitten kaasutettiinkin taas sataa eteenpäin.

Ei tää kuski ees nähny mitään ku välillä puhelin oli nenässäkin kiinni.

Olimme jossain vaiheessa keskellä risteystäkin parkissa, kun rekka tulee kylkeä kohti. Mietin, että tästä jos selvitään hengissä, niin on kyllä ihme.

Olimme varanneet koko matkaan noin pari tuntia ja tunnissa olimme perillä, joten jouduimme mennä kahvilaan istuskelemaan ja odottamaan, että pääsisimme majapaikkaamme.

Tunti kyllä kului siinä rattoisasti, ei ollut minkäänlaista ongelmaa.

Kun kello tuli kolme, pääsimme majapaikkaamme. Se olikin kyllä hieno. Yksi iso huone, kaksi isoa parveketta kummallakin puolella huoneistoa ja pieni keittiö. Kyllä tällä 67 euron hinnalla tämä kelpaisi vallan mainiosti viimeiseksi yöksi. Olisi voinut olla pitempäänkin täällä.

Mies tietenkin joutui jatkamaan vapaapäivänäkin työhommia, joten itse käytin tämän ajan hyväkseni ja pistin pitkäkseni pienelle parvekeelle ja nautin viimeisistä auringonsäteistä.

Olimme viestitelleet erään Facebookin Kreikka-ryhmän tyypin kanssa, jotta tapaisimme. Ensimmäinen yritys ei ihan osunut kohdalleen, mutta sitten ehdotin miehelle, että jos menisimme kuitenkin häntä tapaamaan toiselle puolelle kaupunkia ja samalla voisimme käydä museossa.

Mies kun oli saanut työt valmiiksi, lähdimme kohti kaupungin toista laitaa.

Museo, johon halusin, oli Phallotarium nimeltään.

Olihan se nyt vähän hömppää, mutta olipahan kiva käydä katsomassa, minkälaisia vehkeitä oli tarjolla.

Tämä puoli kaupunkia olikin aika turrepitoinen paikka.

Hirveästi kaiken maailman kojuja ja ihmisiä joka paikassa. Meinasi iskeä kyllä paniikki jossain välissä.

Jotakin kivikasojakin siellä nähtiin, ja vielä kerran se Akropolis vähän lähempääkin.

Erään aukion laidalta löysimme Kreikka-ryhmäkaverimme istuskelemassa muiden suomalaisten kanssa. Hän oli ottanut oluen siihen jäätelöbaarin terassille.

Minä tein samaan peliliikkeen. Höpöteltiin siinä pitkät tovit ja kertoilimme erilaisia tapahtumia ja juttuja, mitä olimme kokeneet.

Ajatuksenamme oli vielä syödä kunnolla illalla, ennen kuin aamulla tarvisi lähteä kohti Suomea.

Kreikka-ryhmä kaveri opasti meille hyvän tavernan, josta saisimme palan painiketta hän lähti myös ite mukaan seuralaiseksi.

Ja taas sitä juttua riitti niin, ettei meinannut keretä syömäänkään. Ruoka oli kyllä hyvää.

Vähän jotain säätöä tilausten kanssa, mutta ei se mitään viiniä riitti.

Hämmentävää oli, että alakerran vessassa oli siivooaja nainen koko aika paikalla. Hän ohjasi oikein kädestä pitäen, että mikä vessakoppi on vapaa. Heitin hänelle vitosen tippiä, koska koin, että hänellä on kyllä paskamainen duuni.

Kello kävi jo pitkälle yötä kohti, kun oli aika lähteä takaisin majapaikkaamme kohti. Olisihan tällaista iltaa voinut vähän useamminkin tai pidempäänkin viettää.

Pääsimme ihanaa metroraittia pitkin ja näimme muutamat kivat asematkin.

Unta ei tarvinnut kauan odotella. Parin tunnin päästä sitä jo kello sitten herättikin.

X96-bussi vei meidät lentoasemalle.

Olimme kuulleet kreikka-kaveriltamme, että tällä kulkee myös työläiset.

Sen huomasi, bussi oli jo meidän pysäkillä aika täynnä. Eihän siinä sitten auttanut kuin änkeä heidän kanssa samaan bussiin ja seistä 90 minuuttia lentokentälle.

Noh kohta saisi istua monta tuntia. Edellis illan viini kyllä hieman tuntui jaloissa.

Onneksi olimme linjan aika alkupäässä, koska loppupäästä ei olisi kukaan noiden laukkujen kanssa mahtunut sisälle.

Jonkun aikaa odottelimme siinä auringon noustessa lentoa lähteväksi.

Joo, ja otinhan minä sen viimeisen piirakkapalan vielä.

Koneessa oli tarjolla pieni jugurtti ja Croque-monsieur-leipä.

Kyllä on köyhäksi käynyt tarjonta. Sai sentäs viiniä, vaikka olikin aamuaikainen.

Lento sujui melko joutuisaan. Oltiin etuajassa perillä.

Aviaparkista auto. Hienosti mahtui kolme laukkua takaluukkuun.

Ja sitten kotimatka alkoi.

Mies mietti, että onkohan hän koskaan ollut näin kauaa pois omalta paikkakunnalta. Ei edes intin aikanakan.

Sanoin, että olisi ehkä tervettä olla useamminkin pois.

Sellainen reissu tällä kertaa.

Kiva kun seurasit mukana.

Nyt on kolmentoista päivää kotona ja uusi reissu käsillä.

Nähdään taas 💙💙